Yleisperustelut

Yleistä

Esityksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää asumistukijärjestelmää. Esitys perustuu Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA-komitean) ehdotuksiin. Esityksessä on lisäksi otettu huomioon hallitusohjelman mukainen enimmäisasumismenojen korotus 50 eurolla kuukaudessa ja omavastuuosuuksien alentaminen 8 prosentilla. Esitykseen sisältyvät myös vuoden 2014 tukiperusteissa toteutettu enimmäisasumismenojen korotus ja hallituksen rakennepoliittisen päätöksen mukainen asumistuessa huomioon otettava ansiotulojen 300 euron suojaosa. Eläkkeensaajien asumistuesta annettua lakia selkeytetään muun muassa siten, että eläkkeensaajan asumistukea saaneet lapsiperheet siirtyvät yleisen asumistuen piiriin.

Ehdotuksen mukaan asumistuessa hyväksyttävien enimmäismääräisten asumismenojen tasoon vaikuttavat kokonaisvuokramallin mukaisesti vain asunnon sijainti ja ruokakunnan koko, kun voimassa olevassa asumistukijärjestelmässä tuen määrään vaikuttavat asunnon vuokran, pinta-alan ja sijainnin lisäksi asunnon ominaisuudet, kuten valmistumis- ja perusparannusvuosi, lämmitysjärjestelmä ja varustetaso. Ympäristövaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin tärkeänä, että ehdotetut muutokset yksinkertaistavat ja helpottavat tuen myöntämistä ja lisäävät asukkaiden mahdollisuuksia valita asuntonsa. Järjestelmää selkeyttää myös ehdotettu asumistuen omavastuuosuuden lineaarinen määrittely nykyisten omavastuuosuustaulukoiden käytön sijasta.

Ympäristövaliokunta pitää asumistukiuudistusta perusteltuna ja puoltaa uuden yleistä asumistukea koskevan lakiehdotuksen ja eläkkeensaajan asumistukea koskevien muutosten hyväksymistä jäljempänä esitetyin täsmennyksin.

Asumistuki osana tukijärjestelmää

Valiokunta pitää järjestelmän selkeyden ja läpinäkyvyyden kannalta tärkeänä, että uudistuksessa yhdenmukaistetaan asumistuen tulokäsitettä muiden vastaavien etuuksien kanssa. Valiokunta viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon pitää tärkeänä, että myös asumistukea uudistetaan siten, että se nykyistä paremmin turvaisi mahdollisuuden lisätulojen hankintaan, koska toimeentulotuen tarvetta voitaisiin silloin merkittävästi vähentää. Toimeentulotuen hakijoista useimmat ovat myös työmarkkinatuen ja/tai asumistuen saajia. Valiokunta pitää tärkeänä asumistuen 300 euron ansiotulovähennyksen toteuttamista tämän kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Valiokunta pitää myönteisenä asumistuen tarkistamisen tulorajan nostamista 400 euroon samoin kuin ehdotettua muutosta, jonka mukaan ruokakunnan tuloja laskettaessa ei enää oteta huomioon alaikäisten lasten tuloja eikä omaishoidon tuen hoitopalkkioita. Työllistymistä voi joissakin tapauksissa helpottaa tuensaajan mahdollisuus ansaita muuttunutta tuloa yhden kuukauden ajan ennen asumistuen tarkistusta. Myös omaisuuden huomioon ottamisesta luopuminen on perusteltua, koska omaisuuden selvittely on käytännössä vaikeuttanut hakemis- ja myöntämismenettelyä, vaikka omaisuus on vain harvoin vaikuttanut asumistuen määrään.

Uudistuksen vaikutus tukien määriin

Ehdotettu asumistukijärjestelmän rakenteellinen uudistaminen on perustelujen mukaan pyritty tekemään valtiontaloudellisilta vaikutuksiltaan mahdollisimman kustannusneutraalisti. Asumistukimenoja lisäävät enimmäisvuokran korottaminen ja lakiehdotukseen sisältyvät tarkistukset yhteensä noin 68 miljoonalla eurolla. Määräytymisperusteiden säätäminen lain tasolla ja sitominen indeksiin turvaavat perusteiden reaaliarvon säilymistä.

Esityksen perustelujen mukaan tuensaajista noin 73 prosentilla tuki nousee tai pysyy ennallaan ja noin 27 prosentilla laskee. Tuen muutokset ovat kuitenkin enimmäkseen vähäisiä. Uudistuksessa on myös pyritty huolehtimaan erityisesti köyhimpien lapsiperheiden asemasta. Lapsiperheillä, joilla omavastuun uusi määrittely lisää tukea, tuen nousu on tyypillisimmillään 36 euroa kuukaudessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa lausunnossaan, että vaikka uudistetun asumistuen enimmäisasumismenoihin mahtuvien tapausten osuus on jonkin verran suurempi kuin nykyjärjestelmässä, jää huomattavalla osalla tuensaajia osa asumismenoista edelleen asumistukijärjestelmän ulkopuolelle, usein toimeentulotuella katettaviksi. Myös ympäristövaliokunta korostaa tässä yhteydessä sitä, että ensisijaisten etuuksien tason tulisi olla niin korkea, että viimesijaiseen toimeentulotukeen olisi tarvetta vain poikkeustapauksissa ja että avun tarve olisi vain lyhytaikaista. Uudistuksen vaikutusta toimeentulotukimenoihin on esityksen perustelujen mukaan vaikea arvioida, mutta kokonaisuudessaan uudistuksen ei arvioida vaikuttavan merkittävästi toimeentulotukimenojen tasoon. Valiokunta pitää välttämättömänä, että asumistukijärjestelmän uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia eri tuensaajaryhmiin, erityisesti yksin asuviin, ja näiden toimeentulotuen tarpeeseen arvioidaan ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön tarkistamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että asumistukea koskevalla sosiaaliturvalla on perusoikeuksien kannalta merkitystä erityisesti perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta. Lisäksi asumistuki on merkityksellinen myös perustuslain 19 §:n 2 momentin tarkoittaman perustoimeentulon turvan ja 1 momentin mukaisen välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon kannalta.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että asumistuen merkittävä alentuminen on ongelmallista perustuslain 19 §:n 1, 2 ja 3 momentin kannalta, ja esittää, että ympäristövaliokunta vielä selvittää, olisiko siirtymäsäännösten avulla mahdollista porrastaa muutosten voimaantuloa siten, että niille ruokakunnille, joita merkittävät tuen alentumiset koskevat, jäisi enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Lisäksi perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota eräisiin säännöksiin, jotka koskevat tuen ratkaisemista käytettävissä olevien tietojen perusteella, tuen takaisinperimistä ruokakunnan jäseniltä, tuen maksamista vuokranantajalle sekä muutoksenhakua. Ympäristövaliokunta ehdottaa säännösten täsmentämistä siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota vielä avoliiton määrittelyn ongelmallisuuteen ja tuen yksilöllisen tarpeen määrittelyyn ja katsonut, että 5 §:n perusteluja tulisi muuttaa siten, että säännöstä sovellettaessa annetaan enemmän painoa yksilöllisille näkökohdille. Ympäristövaliokunta toteaa ensin, että asumistuessa lähtökohtana on asunnossa asuvien asumismenojen alentaminen ja kohtuullisen asumistason turvaaminen. Lähtökohtana on ollut myös se, että avioliitossa ja avoliitossa asuvia kohdellaan yhdenmukaisesti. Tuella alennetaan nimenomaan kyseisen asunnon asumismenoja, jolloin tuen tarvetta on tarpeen mitata myös asunnossa asuvien yhteisten tulojen perusteella. Poikkeuksena on ruokakuntaan kuulumaton henkilö, joka hallitsee osaa asunnosta asunnon osaan kohdistuvalla hallintasopimuksella esimerkiksi alivuokrasopimuksen perusteella. Ympäristövaliokunta toteaa, että avoliiton ja avioliitonomaisten olosuhteiden yksiselitteistä määrittelyä ei ole pidetty mahdollisena, vaan asia on jäänyt ratkaistavaksi oikeuskäytännössä yksittäistapauksessa kulloisessakin asiassa esiin tulleiden seikkojen ja niin sanotun yleisen elämänkokemuksen perusteella, kuten oikeusasiamies on ilmaissut lausunnossaan opintotukea koskevassa asiassa (Dno 652/4/05). Tässä arvioinnissa on asumistukea myönnettäessä tuen hakijan kertoman lisäksi keskeinen merkitys esimerkiksi sillä, ovatko kyseiset henkilöt muuttaneet asuntoon asumaan yhdessä, ja sillä, onko asunto tyypillinen perheasunto, sekä puolisoiden iälle. Lainsäädäntöön sisältyviä avoliiton määritelmiin liittyviä kysymyksiä saattaa edelleen olla tarpeen selvittää perusoikeusmyönteisten ratkaisujen turvaamiseksi.