Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Energiatehokkuuden parantaminen kiinteistönomistajan etu

Rakennusten energiatehokkuuteen huomion kiinnittäminen on perusteltua, sillä Euroopan energiankulutuksesta yli 40 prosentin arvioidaan liittyvän rakennusten energiankulutukseen, josta noin 2/3 on kotitalouksien kulutusta. On arvioitu, että Euroopassa rakennusten energiankulutusta on mahdollista vähentää jopa viidenneksellä energiatehokkuutta parantamalla. Eniten energiaa kuluttavat lämmitys, lämmin vesi, ilmanvaihto ja valaistus. Rakennusten energiatehokkuutta voidaan Suomessakin vielä parantaa, vaikka ilmasto-olosuhteista johtuen energiatehokkuuteen on kiinnitetty huomiota jo pitkään.

Rakennusten lämmitys aiheuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 30 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja kiristyvien päästövähennystavoitteiden toteuttaminen edellyttävät myös rakennuksista aiheutuvien päästöjen hallintaa. Eduskunnan 6.6.2006 hyväksymässä energia- ja ilmastostrategiassa viitataan asuinrakennusten energiainvestointiavustuksiin rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi sekä energiansäästön edistämiseen kiinteistönpidon työvälineitä kehittämällä ja energiankulutuksen seurantaa parantamalla. Lisäksi strategiassa sitoudutaan edistämään energiatehokasta rakentamista ja matalaenergiarakentamista rakennusten uudistuotannossa informaatio-ohjauksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan avulla.

Energiatodistus ei luonnollisesti paranna energiatehokkuutta sellaisenaan, vaan vasta energiansäästötoimenpiteitä toteuttamalla saadaan tuloksia aikaan. Energiatodistus kuitenkin antaa välineen, jonka kautta tavoitteet voivat konkretisoitua. Energian hinnan nousu korostaa energiansäästön merkitystä ja kannustaa järkeviin ratkaisuihin. Erityisesti uuden pientalon ostajan kannalta energiatodistus voi antaa päätöksentekoon vaikuttavaa tietoa. On luonnollista, että päätöksenteon kriteerinä energiatehokkuus tulee vasta keskeisten tekijöiden, kuten talon sijainnin ja tilaratkaisujen jälkeen. Energian kallistuessa on kuitenkin selvää, että energiatehokkuuden parantaminen on aina kiinteistön omistajan itsensä etu.

Hallituksen esityksen uuden lainsäädännön keskeisenä sisältönä on rakennuksen omistajan velvoittaminen hankkimaan energiatodistus silloin, kun rakennus tai sen osa myydään tai vuokrataan. Uudisrakentamisen yhteydessä todistus on myös pakollinen. Todistus on vapaaehtoinen olemassaolevien omakotitalojen ja enintään 6 asunnon asuinrakennusten osalta. Valiokunta pitää lainsäädännön vanhat omakotitalot poissulkevaa soveltamisalaa perusteltuna. Moni-ilmeisessä vanhassa pientalokannassa energiatehokkuuden laskentaan ja todistuksen laatimiseen ei ole vielä olemassa kustannustehokasta käytännön mallia, joka voitaisiin toteuttaa sisältöä ja luotettavuutta koskevista vaatimuksista tinkimättä. Siten on perusteltua suunnata vaatimukset uudisrakentamiseen ja olemassa olevassa rakennuskannassa pientaloja suurempiin rakennuksiin. Nykyisten kuntotarkastusten tapaan energiatodistus voi kuitenkin laajentua käytettäväksi lähes jokaisessa pientalokaupassa, vaikka se ei pakollinen olekaan.

Energiatehokkuusosaamista ja informaatio-ohjausta kehitettävä

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että energiatehokkuuslainsäädäntö edellyttää kokonaan uuden ammattiosaamisen syntymistä. Suomessa esimerkiksi matalaenergiarakentaminen ei ole yleistynyt ns. passiivitaloista puhumattakaan. Energiatehokkuusnäkökulma ei ole ollut erityisen huomion kohteena. Energian kallistumisen vuoksi energiatehokkuusnäkökulmalle voi syntyä kysyntää silloinkin, kun se lainsäädännön mukaan ei ole pakollinen, kuten vanhojen asuinpientalojen osalta.

Energiatodistuksen antaa hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 7 §:n mukaan uuden rakennuksen osalta rakennuksen pääsuunnittelija. Energiakatselmuksen yhteydessä annettavan todistuksen antaa katselmuksen suorittaja. Isännöitsijäntodistukseen sisältyvän energiatodistuksen antaa taloyhtiön isännöitsijä tai hallituksen puheenjohtaja. Erillisen energiatodistuksen antajalla tulee olla erityinen pätevyys todistusten antamiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että todistuksen antaa eri tilanteissa eri taho. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että isännöitsijä tai pääsuunnittelija, joka on koulutukseltaan usein arkkitehti, ei olisi pätevä todistuksen antaja. Valiokunta katsoo, että pääsuunnittelijan rooliin sopii myös vastata siitä, että selvitykset energiaratkaisuista ovat olemassa. Pääsuunnittelija voi luonnollisesti tarvittaessa käyttää erityisasiantuntemusta energiaselvityksissä. Isännöitsijällä on myös hallussaan kaikki ne tiedot, joihin kulutuksenmukainen energiatodistus perustuu, joten todistuksen antaminen soveltuu tehtävään. Valiokunta painottaa, että rakennuskannan kestävyyden tavoite eli esteettinen, tekninen ja ympäristöllinen kestävyys edellyttää elinkaaritarkastelussa arkkitehtoonisen ja energiatehokkuutta koskevan insinööriosaamisen mahdollisimman täydellistä yhdistymistä.

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä myös, että uuden rakennuksen energiatehokkuus arvioidaan aina laskentamenetelmällä. Sen sijaan vanhan, yli kuuden asunnon asuinrakennuksen sekä liike- ja palvelurakennuksen energiatehokkuus arvioidaan todellisen kulutuksen perusteella. Todelliseen kulutukseen perustuva energiatehokkuuden määrittely on olennaisesti helpompaa ja kustannuksiltaan edullisempaa kuin talon ominaisuuksiin perustuva laskenta. Asuinkerrostalossa, jossa on erilaisia käyttötottumuksia, voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida todellisten kulutuslukujen perusteella keskimäärin rakennuksen energiatehokkuus. Vapaaehtoisen, vanhan enintään kuuden asunnon asuinrakennuksen energiatehokkuus arvioidaan laskentamenetelmällä, koska enintään kuuden asunnon kokonaisuus ei muodosta riittävää pohjaa todellisen kulutuksen keskiarvon luotettavuudelle. Huomattava on myös, että käyttötottumuksilla ja perheen koolla on suuri merkitys todelliseen energiankulutukseen. Pientalon koko elinkaaren ympäristökuormituksesta 80—90 % aiheutuu käytön aikaisesta energiankulutuksesta.

Rakennusten keski-ikä laskettuna olemassa olevien rakennusten tämänhetkisestä iästä on alle 40 vuotta ja lopullinen keski-ikä arvioiden mukaan 40—60 vuoden välillä. Rakentamisvaiheessa tehtävät ratkaisut, kuten matalaenergiarakentaminen, määräävät pitkälti rakennuksen koko elinkaaren energiatarpeen, sillä perustavanlaatuisia muutoksia tehdään kustannussyistä harvoin jälkikäteen. Rakentamisessa tulisi jatkossa ottaa koko elinkaari huomioon perusratkaisuista, kuten energiataloudesta, päätettäessä. Matalaenergiarakentamisen yleistymiseksi tarvitaan ennen kaikkea informaatio-ohjausta, sillä tekniikat ja menetelmät ovat jo olemassa. Matalaenergiarakentaminen on hieman tavanomaista kalliimpaa, mutta se tuo nopeasti kustannussäästöinä panostukset takaisin. Tulevaisuudessa energiakustannusten jatkuvasti noustessa matalaenergiaratkaisut ja tätä ilmentävä energiatodistus vaikuttanevat positiivisesti myös talon jälleenmyyntiarvoon.

Maksuja seurattava

Energiatodistuksen antaa siten kuin edellä on kuvattu tilanteesta riippuen eri taho, ei kuitenkaan viranomainen. Todistuksen hinta riippuu rakennuksen tyypistä ja määräytyy lopulta markkinoilla. Maksut muodostuvat eri suuruisiksi lähinnä sen perusteella, onko kysymyksessä uusi vai vanha rakennus, ja sen perusteella, onko kysymyksessä asuinpientalo vai yli kuuden asunnon asuinrakennus taikka liike- tai palvelurakennus.

Uuden rakennuksen energiatodistus annetaan rakennuslupahakemuksen yhteydessä sekä asuinpientalosta että yli kuuden asunnon asuinrakennuksesta ja liike- ja palvelurakennuksesta. Todistus annetaan suunnittelutietojen perusteella. Sen osuus suunnittelukustannuksista jäänee pieneksi. Uuden rakennuksen energiatehokkuus arvioidaan aina laskentamenetelmällä.

Vanhan rakennuksen energiatodistus annetaan erillisenä todistuksena taikka osana isännöitsijäntodistusta tai energiakatselmuksen yhteydessä. Yli kuuden asunnon asuinrakennuksen energiatodistus annetaan osana isännöitsijäntodistusta. Yksittäisen isännöitsijäntodistuksen hinnassa sen vaikutus lienee vähäinen. Liike- ja palvelurakennuksen energiatodistus annetaan useimmiten energiakatselmuksen yhteydessä. Sen osuus energiakatselmuksen kokonaiskustannuksista on pieni. Erillisen energiatodistuksen hinta liike- ja palvelurakennuksesta voi nousta olennaisesti suuremmaksi.

Vanhan enintään kuuden asunnon asuinrakennuksen energiatodistus annetaan erillisenä todistuksena. Todistuksen hinnaksi on arvioitu noin 250—400 euroa. Todistuksen hankkiminen näistä taloista on vapaaehtoista. Lain voimaantulon jälkeen valmistuneista asuinpientaloista energiatodistus on kuitenkin hankittava myynti- ja vuokraustilanteita varten sen jälkeen, kun rakennuslupamenettelyssä annetun todistuksen kymmenen vuoden voimassaoloaika on päättynyt. Jos omistaja hankkii myyntiä tai vuokrausta varten kuntoarvion, energiatodistus on usein mahdollista hankkia samassa yhteydessä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viimeksi mainittujen erillisten todistusten hinta on hankkijalleen suhteessa korkeampi kuin suurempien asuinrakennusten ja liikerakennusten osalta. Hallituksen esitys perustuu ratkaisuun, jossa järjestelmä toimii markkinoilla, ja siihen, että markkinoilla hinta muodostuu kohtuulliseksi. Koska ammattiosaamista vielä puuttuu eikä pätevöityneitä erillisen todistuksen antajia tässä vaiheessa ole, on kuitenkin mahdollista, että lain voimassaolon alkuvaiheessa hintataso muodostuu kirjavaksi eri puolilla maata. Hintatason seuraamiseksi ja siihen vaikuttamiseksi valiokunta esittää 1. lakiehdotuksen 10 §:n muuttamista siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee.

Valiokunta pitää tarpeellisena, että hallitus seuraa perittyjen maksujen suuruutta ja mahdollisia alueellisia eroja sekä ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin maksun määräytymisperusteiden sisällyttämiseksi lainsäädäntöön tai muutoin riittävän ohjauksen aikaansaamiseksi. Valiokunta edellyttää, että hallitus informoi eduskuntaa lain täytäntöönpanosta ja erityisesti todistuksista perittyjen maksujen suuruudesta noin kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Rakentamismääräysten tarkistaminen jatkossa

Rakennusten energiankulutusta koskevat määräykset on tarkistettu viimeksi vuonna 2003. Määräysten avulla rakennusten lämmitysenergiankulutuksesta pyrittiin tuolloin säästämään 25—30 % aiempaan määräystasoon verrattuna. Vähän kuluttavana pientalona pidetään nykyisten määräysten mukaisesti rakennusta, joka kuluttaa vähemmän kuin 130 kWh/brm² vuodessa, kun paljon kuluttavan kulutus on yli 350 kWh/brm². Matalaenergiarakentamisen energiatehokkuusluokka on 30 kWh/brm², ns. passiivitalojen vieläkin vähemmän. Energiatodistuksessa vähän kuluttavaan A-luokkaan on ehdotettu energiatehokkuusluokkaa alle 130 kWh/brm². Valiokunta katsoo, että matalaenergiarakentamisen huomioon ottamiseksi energiatodistukseen tulee sisällyttää myös luokka A+ ja A++.

Valiokunta toteaa, että tämän lainsäädännön yhteydessä ei ole tarkoitus tehdä muutoksia rakentamismääräyksiin. Valiokunta kuitenkin korostaa, että rakentamisen energiatehokkuuden ja matalaenergiarakentamisen edistämisen tulee olla selkeä tavoite osana ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja erityisesti energiatehokkuutta koskevan tiedotuksen lisäämiseen yhdessä alan toimijoiden kanssa tulee panostaa. Valiokunta pitää hyvänä, että sille on asian käsittelyn yhteydessä esitelty ympäristöministeriössä valmistellut luonnokset rakentamismääräysten tarkistamiseksi (Rakennuksen lämmöneristys C3, rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto D2, rakennuksen energiatehokkuus D3 ja rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehon tarpeen laskenta D5), jotka tulevat voimaan vuonna 2008. Valiokunta katsoo, että jatkossa tulee selvittää tarvetta tarkistaa rakentamismääräyksiä säännöllisin väliajoin energiatehokkuuden edistämiseksi. Rakennuksen suunnitteluvaiheessa tehtävillä ratkaisuilla päätetään samalla 80 % asumisen aikaisista energiakustannuksista, kun loput 20 % energiakustannuksista määräytyy perheen asumistottumusten mukaan. Rakentamisessa ratkaistaan siten käytännössä ekotehokkuus vuosikymmeniksi eteenpäin.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen ottaa rakentamismääräyksissä myös sisäilman terveellisyyttä sekä puurakentamisen edistämistä koskevat tavoitteet huomioon. Suuri osa sisäilman aiheuttamista oireista ja ongelmista liittyy ilmanvaihdon huonoon hallintaan. Energiatehokas rakennus on kunnollisen eristyksen ansiosta tasaisen lämmin ja sisäilmaltaan terveellinen edellyttäen, että ilmanvaihto lämmön talteenotolla varustettuna on oikein mitoittu. Puurakentamisen edistämistä pidetään perusteltuna paitsi kilpailukykynäkökulmasta myös ilmastonmuutoksen kannalta hiilen sitojana sekä terveellisyyden ja kulttuuriarvojen edistämiseksi. Suomalaisessa kulttuurissa erityisesti hirsitalojen erityispiirteet tulee ottaa asianmukaisesti huomioon.