Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Euroopan yhteisöjen komissio teki 4 päivänä lokakuuta 2005 ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa käsiteltävien henkilötietojen suojasta (KOM (2005) 475 lopull).

Puitepäätösehdotuksessa määritellään yhteiset standardit henkilötietojen käsittelylle poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa. Tarkoituksena on varmistaa, etteivät erot jäsenvaltioiden tietosuojan tasossa haittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja että perusoikeuksia, etenkin oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaa kunnioitetaan, erityisesti toteutettaessa tietojen saatavuusperiaatetta.

Saatavuusperiaatteen mukaan jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoa lainmukaisten tehtäviensä suorittamiseen, voi saada sen toisesta jäsenvaltiosta. Vastaavasti jäsenvaltion, jonka hallussa tieto on, on annettava tieto ilmoitettuun tarkoitukseen. Saatavuusperiaate tulee lisäämään huomattavasti lainvalvontaviranomaisten välistä tietojen vaihtoa. III-pilarin tietosuojaa koskeva puitepäätös tulisi hyväksyä ja panna täytäntöön ennen saatavuusperiaatteen käyttöön ottoa.

Ehdotuksessa on pyritty noudattamaan I-pilarin tietosuojadirektiivin henkeä ja rakennetta niin pitkälle kuin mahdollista ottaen huomioon poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa liittyvät erityistarpeet sekä suhteellisuusperiaate. Poliisitoimen tietosuojaa koskevat Euroopan neuvoston suosituksen n:o R(87)15 pääperiaatteet on myös otettu huomioon tarkoituksena muuntaa ne EU:n tasolla oikeudellisesti velvoittaviksi.

Komission puitepäätösehdotuksen I luku sisältää tavoitetta, määritelmiä ja soveltamisalaa koskevat säännökset.

II luku sisältää yleiset säännöt henkilötietojen käsittelyn laillisuudesta. Ehdotuksen mukaan lukua sovelletaan myös puhtaasti kansallisten tietojen käsittelyyn.

III luvussa säädetään henkilötietojen siirrosta ja asettamisesta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta saatujen tai niiden saataville asettamien tietojen edelleenkäsittelystä, varsinkin siirtämisestä edelleen. Luvussa säädetään mm. muilta jäsenvaltioilta saatujen tietojen siirtämisestä kolmansille maille ja kansainvälisille elimille. Sen sijaan komission ehdotukseen ei sisälly säännöksiä jäsenvaltion omien, kansallisesti kerättyjen tietojen siirtämisestä kolmansiin maihin tai kansainvälisille elimille.

Ehdotuksessa säädetään lisäksi mm. rekisteröidyn oikeuksista, käsittelyn luottamuksellisuudesta ja turvallisuudesta, oikeussuojakeinoista ja vastuusta sekä valvontaviranomaisesta ja tietosuojaryhmästä.

Valtioneuvoston 2. jatkokirjelmä sisältää kannanmuodostuksen viimeisimpään puitepäätösehdotukseen.

Valtioneuvoston kanta

Puitepäätöksen soveltamisala

Puitepäätöksen soveltamisalan osalta on ratkaisematta, tulisiko puitepäätöksen kattaa vain rajat ylittävä tiedonvaihto vai tulisiko se ulottaa myös puhtaasti kansalliseen henkilötietojen käsittelyyn. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan puitepäätökseen sisältyviä tietojen käsittelyn yleisiä edellytyksiä sovellettaisiin myös puhtaasti kansalliseen käsittelyyn.

Valtioneuvosto kannattaa puitepäätöksen ulottamista koskemaan myös kansallista käsittelyä. Jos puitepäätös koskisi ainoastaan rajat ylittävässä yhteistyössä käsiteltäviä tietoja, tämä johtaisi siihen, että samassa tiedostossa oleviin tai samassa tutkinnassa käytettyihin tietoihin olisi sovellettava kahta erilaista tietosuojajärjestelmää. Kahden eri tietosuojajärjestelmän soveltaminen olisi käytännössä hankalaa. Valtioneuvosto katsoo myös, että puitepäätöksen soveltaminen kansalliseen käsittelyyn vahvistaisi jäsenvaltioiden luottamusta siihen, että muilta jäsenvaltioilta saatuja tietoja on käsitelty asianmukaisesti, samoin kuin siihen, että toiselle jäsenvaltiolle siirrettävien tietojen käsittelyssä noudatetaan asianmukaisia tietosuojaperiaatteita.

Valtioneuvosto katsoo, että puitepäätöksen ulottamisesta koskemaan myös kansallista käsittelyä ei pitäisi johtua merkittävää tarvetta puitepäätöksen sääntelyn lieventämiseen, koska tällä hetkellä III-pilarin alalla noudatetaan jo Euroopan neuvoston tietosuojasopimusta ja yleisesti myös tietosuojasopimusta yksityiskohtaisemman I-pilarin tietosuojadirektiivin periaatteita. Jäsenvaltioissa tietosuojadirektiivin säännöksistä III-pilarin alalla tehdyt poikkeukset eroavat kuitenkin toisistaan.

Valtioneuvosto ei näe ongelmia puitepäätöksen soveltamisalan ulottamisessa koskemaan myös rikosoikeudellisten sanktioiden täytäntöönpanoa.

Yleiset säännöt henkilötietojen käsittelyn laillisuudesta

Puitepäätöksen 4 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää tietojenkäsittelyn virheettömyyden ja luotettavuuden asteista. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden oli tällöin säädettävä, että tiedot erotetaan toisistaan niiden virheettömyyden ja luotettavuuden asteen perusteella, erityisesti oli erotettava toisistaan tosiasioihin perustuvat tiedot ja lausuntoihin tai henkilökohtaisiin arvioihin perustuvat tiedot. Nykyversion mukaan jäsenvaltiot voivat säätää siitä, että edellä mainitut tiedot on erotettava siinä määrin kuin se on mahdollista (as far as practicable), ja virkkeen viimeinen lause on jätetty pois. Valtioneuvosto katsoo, että säännöksessä olisi palattava sen alkuperäiseen sanamuotoon.

Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti siihen, että rekisteröidyn suostumus voisi yksinään perustaa oikeuden käsitellä tietoja III-pilarin soveltamisalalla.

Puitepäätöksestä on poistettu alkuperäisen ehdotuksen 4 artiklan 4 kappale, jonka mukaan jäsenvaltioiden oli säädettävä, että henkilötietojen käsittely on tarpeen ainoastaan, jos

— on tosiseikkojen perusteella aiheellista uskoa, että kyseiset henkilötiedot voivat mahdollistaa, helpottaa tai nopeuttaa rikoksen torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa, ja

— ei ole muita rekisteröityyn vähemmän vaikuttavia keinoja ja

— tietojenkäsittely ei ole liian laajaa kyseiseen rikokseen nähden.

Valtioneuvosto katsoo, että tämän sääntelyn sisältö tulisi palauttaa puitepäätösehdotukseen.

Henkilötietojen siirto kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai kansainvälisille elimille

Valtioneuvosto katsoo, että henkilötietojen siirrosta kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai kansainvälisille elimille tulee säätää puitepäätöksessä eikä siirtoa koskevia säännöksiä tule poistaa, kuten eräät jäsenvaltiot ovat ehdottaneet. Valtioneuvosto pitää tavoiteltavana, että puitepäätös kattaisi kaikkien tietojen, myös pelkästään kansallisesti käsiteltyjen, siirrot kolmansille maille ja kansainvälisille elimille.

Valtioneuvosto voi kuitenkin hyväksyä myös komission alkuperäisen ehdotuksen ja nykyisen ehdotuksen siitä, että puitepäätöksessä säänneltäisiin vain muilta jäsenvaltioilta saatujen tietojen siirrosta.

Valtioneuvosto katsoo, että edellytyksenä tietojen siirrolle tulee olla, että kolmas maa tai kansainvälinen elin, johon tiedot siirretään, varmistaa tietosuojan riittävän tason. Valtioneuvosto voi kuitenkin hyväksyä sen, että toiselta jäsenvaltiolta saatuja tietoja voidaan poikkeuksellisesti siirtää 15 artiklan nykyisen 4 kappaleen mukaisesti sellaisille kolmansien maiden viranomaisille tai kansainvälisille elimille, joiden osalta tietosuojan riittävää tasoa ei voida turvata. Puitepäätöksestä tulee kuitenkin käydä selvästi ilmi, että siirron on tällöin täytettävä kaikki muut 15 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset.

Rekisteröidyn oikeudet

Puitepäätösehdotuksen nykyisestä 21 artiklan 1 kappaleesta on poistettu rekisteröidyn oikeus saada rekisterinpitäjältä tiedot käsittelyn tarkoituksista, käsiteltävistä tietoryhmistä ja käsittelyn oikeusperustasta sekä tietojen alkuperästä käytettävissä olevat tiedot. Valtioneuvosto katsoo, että puitepäätökseen on palautettava rekisteröidyn oikeus saada tiedot käsittelyn tarkoituksista, käsiteltävistä tietoryhmistä ja tietojen alkuperästä käytettävissä olevat tiedot.

Puitepäätösehdotuksesta on poistettu alkuperäisen ehdotuksen 21 artiklan 2 kappaleen viimeinen lause, jonka mukaan kappaleessa tarkoitettuja rekisteröidyn oikeuksien epäysperusteita ei sovelleta silloin, kun rekisteröidyn suojaa tarvitsevat edut tai perusoikeudet syrjäyttävät epäyksen perusteena olevat tarkoitukset. Valtioneuvosto katsoo, että poistettu säännös tulisi palauttaa puitepäätökseen.

Puitepäätöksen 21 artiklan 2 kappaleen sanamuoto mahdollistaa sen, että rekisterinpitäjä voi kappaleessa mainituissa tapauksissa kieltäytyä korjaamasta myös puitepäätöksen vastaiset sellaiset tiedot, jotka ovat puutteellisia tai luonteeltaan virheellisiä. Valtioneuvosto katsoo, että kappaleen sanamuotoa tulisi muuttaa niin, että rekisterinpitäjällä ei olisi oikeutta kieltäytyä korjaamasta tietoja, jotka ovat niiden käyttötarkoituksen kannalta puutteellisia tai virheellisiä.

Puitepäätösehdotuksen 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan rekisterinpitäjä voi kieltäytyä kaikista rekisteröidyn oikeuksia toteuttavista toimista, "jotta rekisterinpitäjä voi suorittaa lakisääteiset tehtävänsä asianmukaisesti". Valtioneuvosto pitää sääntelyä liian yleisenä ja katsoo, että a kohta tulisi poistaa. Sama koskee puitepäätöksen 19 artiklan 2 kappaleen a kohtaa, jossa säädetään rekisterinpitäjän vastaavasta oikeudesta kieltäytyä antamasta rekisteröidylle artiklan 1 b kohdassa mainittuja tietoja. Valtioneuvosto katsoo sen sijaan, että kieltäytymisoikeus edellä mainituissa tapauksissa olisi perusteltu, jos se olisi välttämätöntä rikosten ehkäisemiseksi. Perustuslakivaliokunnan kannan (PeVL 27/2006 vp) mukaisesti valtioneuvosto katsoo, että 19 ja 21 artiklojen poikkeussääännöksiä olisi syytä täydentää myös viittauksella jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää rekisterinpitäjän kieltäytymisoikeudesta, jolloin rekisteröidyn oikeuksia koskevien rajoitusten täytäntöönpano ja niiden laajuus jäisivät puitepäätöksen puitteissa jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin säänneltäviksi.

Valtioneuvostolla ei ole huomautettavaa puitepäätösehdotuksen 34 artiklan uuteen 3 kappaleeseen, jonka mukaan puitepäätös ei vaikuta mihinkään velvollisuuksiin ja sitoumuksiin, joita jäsenvaltioilla tai Euroopan unionilla on ennen puitepäätöksen hyväksymistä kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten ja/tai monenvälisten sopimusten nojalla.