Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yleistä.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki on hyväksytty eduskunnassa kesäkuussa 2004. Lain tarkoituksena on turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen sekä edistää sähköisen viestinnän tietoturvaa ja monipuolisten sähköisen viestinnän palvelujen tasapainoista kehittymistä. Lain 13 §:ssä on säädetty viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöstapauksissa. Sen mukaan teleyritys, lisäarvopalvelun tarjoaja ja yhteisötilaaja voivat käsitellä tunnistamistietoja, jos se on tarpeen verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun yksittäisten maksullisten palvelujen käyttöä maksutta tai muiden siihen rinnastuvien käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi sekä esitutkintaan saattamiseksi.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään (LiVM 13/2004 vp) todennut muun muassa, että ehdotettu momentti oikeuttaa havainnoimaan ja estämään väärinkäytöksiä, mutta jättää rikoksen esitutkinnan yksinomaan esitutkintaviranomaisille. Mietinnön mukaan väärinkäytösten havaitsemista voidaan käytännössä toteuttaa vain mm. automaattisin kapasiteetin käyttömittarein tai tunkeutumisenestosovelluksin. Sinänsä samoja teknisiä sovelluksia käytetään myös automaattiseen vika- ja häiriötilanteiden havaitsemiseen. Vasta havainnon syyn täsmällisemmällä selvittämisellä voidaan arvioida, onko kysymys ollut väärinkäytöksestä vai vikatilanteesta. Väärinkäytösten havaitseminen edellyttää mietinnön mukaan tunnistamistietojen käsittelyä, joten tunnistamistietojen käsittely on välttämätöntä väärinkäytösten havaitsemiseksi.

Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä on arvioitu nykyisen lainsäädännön toimivuutta. Esityksen mukaan erityisesti sähköisen viestinnän tietosuojalain 13 § on osoittautunut muotoilultaan niin suppeaksi, ettei se takaa yhteisötilaajille riittäviä toimintamahdollisuuksia. Esityksen mukaan voimassaolevan lain ei ole katsottu sallivan yhteisötilaajien kerätä väärinkäytöksistä itse näyttöä, eikä televalvontakaan ole useimmissa tapauksissa ollut käytettävissä. Valiokunnan saaman käsityksen mukaan nykyisen sähköisen viestinnän tietosuojalain säännökset viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöstapauksissa ovat tulkinnanvaraiset ja sallivat jo ainakin osin tunnistamistietojen käsittelyn.

Tiedustelutoimintaa kartoittavissa yritysturvallisuustutkimuksissa noin 10 % vastanneista yrityksistä on ilmoittanut havainneensa ja 18 % epäilleensä laitonta tiedonhankintaa viimeisen kahden vuoden aikana. Yrityksillä on käytännössä ollut puutteelliset mahdollisuudet saattaa poliisin tutkittavaksi yrityssalaisuuksien luvattomia luovutuksia, jos luovutus on tehty sähköisessä muodossa. Yritysten toimet selvittää asiaa ovat voineet johtaa oikeustilan epäselvyyden johdosta jopa syytteisiin lainvastaisesta toiminnasta.

Valiokunnan käsityksen mukaan hallituksen esitys varmistaa yritysten toimintaedellytyksiä kattamalla sen lainsäädännöllisen aukon, joka yrityssalaisuuksien suojassa tällä hetkellä sähköisessä viestintäympäristössä on auki. Esitys selkeyttää nykyistä epäselvää tilannetta, asettaa tiukat ennakkoehdot tunnistamistietojen käsittelylle ja edistää yhteisötilaajien tietoturvan parantamista.

Valiokunta toteaa, että voimassa olevan lain 13 §:n tunnistamistietojen käsittely ei edellytä minkäänlaista ennakollista toimenpidettä ennen käsittelyyn ryhtymistä. Esityksen sisältämät sanktioidut tiedottamisvelvoitteet sekä ennen käsittelyn aloittamista että jälkikäteen merkitsevät valiokunnan käsityksen mukaan nykyiseen verrattuna merkittävää parannusta myös käyttäjien tietoturvaan ja henkilökohtaiseen oikeusturvaan.

Kansainvälisen vertailun perusteella sähköisen viestinnän tietosuojan sääntely on hyvin tiukkaa Suomessa verrattuna esimerkiksi muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin. Nyt esitetyt sähköisen viestinnän tietosuojalain muutokset merkitsevät ennen kaikkea säännösten selkeytymistä sekä yhteisötilaajien että käyttäjien kannalta eivätkä julkisuudessa esitetyin tavoin romuta sähköisen viestinnän tietoturvaa.

Valiokunta suhtautuu esitykseen kokonaisuudessaan kriittisen myönteisesti, mutta toteaa sen avaavan käytännössä mahdollisuuksia myös toimivaltuuksien väärinkäyttöön. Tätä tasapainottaa osittain väärinkäytön selkeä sanktiointi. Valiokunta on erityisesti paneutunut yhteisötilaajan käsitteen rajaamismahdollisuuksiin, yrityssalaisuuden sisältöön, merkittävän haitan käsitteeseen ja uudistuksen vaikutukseen työsuhteen jatkumiseen. Valiokunta painottaa tietosuojan kehittämistä ja tunnistetietojen käsittelyn viimesijaisuutta, pakkokeinolain uudistamisen tärkeyttä sekä tietosuojavaltuutetun valvontaresurssien riittävyyttä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto.

  Lausunnossaan perustuslakivaliokunta on esittänyt, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Viestin tunnistamistietojen on perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytännössä katsottu jäävän luottamuksellisen viestin salaisuutta suojaavan perusoikeuden ydinalueen ulkopuolelle (PeVL 23/2006 vp, s. 2—3, PeVL 3/2008 vp, s. 2/I). Toisaalta myös tunnistamistietojen salaisuuden suojaan puuttuvan sääntelyn on täytettävä perusoikeuksien rajoittamisen yleiset edellytykset (PeVL 23/2006 vp, s. 3). Valiokunta katsoo, että keskeisten yrityssalaisuuksien liiketaloudellinen merkitys saattaa olla yrityksen kannalta niin suuri, että tällaiset yritysvarallisuuden arvon ja elinkeinotoiminnan taloudellisten edellytysten turvaamiseen liittyvät seikat ovat hyväksyttäviä ja painavia perusteita tietoverkoissa harjoitettavaan viestintään kohdistuville rajoituksille. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on olennaista, että sekä lakiehdotuksen 13 a—13 h §:n muodostaman kokonaisuuden että lain 8 §:n 3 momentin perusteella yrityssalaisuuksien luottamuksellisuuden turvaamisessa ensisijaisia ovat sellaiset keinot, joilla ei puututa käyttäjien luottamukselliseen viestintään.

Yhteisötilaajan käsittelyoikeuden osalta valiokunta on tähdentänyt, että käsittely on lain 8 §:n 3 momentinkin vaatimusten vuoksi sallittua ainoastaan sen tarkoituksen vaatimassa laajuudessa eikä käsittelyllä voida rajoittaa luottamuksellisen viestin suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Käsittely on siten sallittua esimerkiksi ainoastaan siinä laajuudessa, että yhteisötilaaja pystyy riittävällä tavalla yksilöimään poliisille osoitettavan rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön. Näin tulkittuna ja sovellettuna sääntely ei valiokunnan mielestä tältä osin muodostu ongelmalliseksi oikeasuhtaisuudesta johtuvien vaatimusten kannalta.

Valiokunta on esittänyt eräitä muutoksia hallituksen sähköisen viestinnän tietosuojalakia koskevaan lakiehdotukseen. Valiokunta on esittänyt 13 b §:n täsmentämistä tietoturvavelvoitteen osalta, 13 d §:n täsmentämistä siten, että erotettaisiin toisistaan kohdat, jotka voivat koskea käsittelyn edellytyksiä yrityssalaisuuksien luovuttamistilanteissa, ja kohdat, jotka soveltuvat muihin väärinkäytöstapauksiin.Valiokunta on myös pitänyt tärkeänä, että yrityssalaisuuden luovuttamistilanteissa tunnistamistietojen manuaalinen käsittely ehdotetun 13 d §:n 2 momentin mukaisesti on mahdollista vain, jos on myös olemassa perusteltu syy epäillä, että yrityssalaisuuksia on luovutettu nimenomaan viestintäverkon välityksellä. Valiokunta on lisäksi esittänyt yrityssalaisuuden käsitteen tarkentamista, 13 a §:ssä tarkoitetun luvattoman tai ohjeen vastaisen käytön tarkentamista sekä eräitä kielellisiä muutoksia 13 a ja 13 d §:ään.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että hallituksen esityksen perusteluissa mainittu liikenne- ja viestintäministeriöön asetettava seurantaryhmä arvioi lain soveltamista myös perusoikeuksien kannalta. Tällöin on valiokunnan mielestä syytä kiinnittää huomiota siihen, miten laajasti työnantajat ovat turvautuneet lain mahdollistamiin oikeuksiin, miten tietosuojavaltuutetun valvontatehtävä on toiminut sekä miten työntekijöiden luottamuksellisten viestien salaisuuden suoja on toteutunut.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää kattavaa seurantaa lain toimivuudesta välttämättömänä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Yhteisötilaajan määritelmä.

Yhteisötilaajan käsite luotiin säädettäessä sähköisen viestinnän tietosuojalakia. Siinä yhteisötilaajalla tarkoitetaan viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun tilaajana olevaa yritystä tai yhteisöä, joka käsittelee viestintäverkossaan käyttäjien luottamuksellisia viestejä, tunnistamistietoja tai paikkatietoja. Laissa käytetty yhteisötilaajan käsite kattaa varsinaisten yritysten lisäksi myös yliopistoja ja erilaisia julkishallinnon yhteisöjä. Tällaisia ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittaja, osuuskunta, osakeyhtiö, yhdistys, yliopisto tai valtion virasto.

Voimassa olevassa laissa on lähdetty siitä, että viestintä on luottamuksellista ja vain tietyissä lain sallimissa tapauksissa teleyritys, lisäarvopalvelun tarjoaja ja yhteisötilaaja voivat käsitellä tunnistamistietoja. Lain 3 luvussa annetaan teleyrityksille, lisäarvopalvelun tarjoajille ja yhteisötilaajille tunnistamistietojen käsittelyoikeudet ja -velvollisuudet. Yhteisötilaaja saa käsitellä tunnistamistietoja (9 §) palvelujen toteuttamiseksi ja käyttämiseksi sekä tietoturvasta huolehtimiseksi, (10 §) laskutusta varten, (12 §) teknistä kehittämistä varten, (13 §) väärinkäytöstapauksissa ja (14 §) teknisen vian tai virheen havaitsemiseksi. Kaikille yhteisötilaajille on annettu nämä käsittelyoikeudet tasapuolisesti, ja toisaalta myös velvollisuudet kohdistuvat kaikkiin yhteisötilaajiin, jotka käsittelyoikeuksia käyttävät. Rajoituksia ei ole tehty esimerkiksi yhteisötilaajan koon mukaan vaan on katsottu, että yhteisötilaaja pienimmästä suurimpaan on oikeutettu samanlaiseen kohteluun ja toisaalta velvoitettu samanlaisilla velvollisuuksilla.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään (LiVM 13/2004 vp) todennut, että yhteisötilaaja on teleyrityksen tapaan sivullinen suhteessa viestinnän osapuoliin. Yhteisötilaaja tilaa viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun käyttäjiensä, esimerkiksi työntekijöidensä käytettäväksi. Tätä tarkoitusta varten yhteisötilaaja hallinnoi samalla järjestelmää, jossa käsitellään käyttäjien luottamuksellisia tunnistamistietoja ja paikkatietoja erilaisin palvelimin ja päätelaittein. Yhteisötilaajalle kertyy teknisiin järjestelmiin käyttäjien luottamuksellisia tunnistamistietoja ja esimerkiksi sähköpostijärjestelmissä myös luottamuksellisia viestejä. Yhteisötilaajat, kuten yritykset ja yliopistot, käsittelevätkin täsmälleen samoja luottamuksellisia tietoja ja samanlaisin teknisin järjestelmin kuin teleyrityksetkin. Siten yhteisötilaajan mahdollisuudet väärinkäytöksiin ja tarve yhtäläisiin käsittelyoikeuksiin ja velvollisuuksiin eivät mietinnön mukaan poikkea teleyrityksen mahdollisuuksista ja tarpeesta.

Valiokunta on paneutunut yhteisötilaajakäsitteen sisältöön ja merkitykseen käsittelyssä olevan hallituksen esityksen osalta ja selvittänyt mahdollisuutta rajata käsitettä tämän esityksen osalta. Saadun selvityksen mukaan on syytä erotella toisistaan yrityssalaisuuksien vuotamisen ja luvattoman käytön selvittäminen. Kaikkia yhteisötilaajia eivät koske yrityssalaisuuksien vuotamisen selvittämistä koskevat säännökset yksinkertaisesti siitä syystä, että niillä ei ole suojattavia yrityssalaisuuksia. Toisaalta luvattoman käytön selvittäminen puolestaan voi olla ihan pienimmällekin yhteisötilaajalle hyvin merkittävää. Huomattavaa kuitenkin on, että niin yliopistot kuin kirjastot ja taloyhtiötkin voivat joutua väärinkäytösten kohteiksi. Niiden viestintäverkkoa ja tarjoamia palveluja voidaan käyttää väärin. Näiden toimijoiden kohdalla kyse on siten käyttäjien luvattomasta käytöstä.

Valiokunta ei katso mahdolliseksi rajata tässä tilanteessa yhteisötilaajia eri ryhmiin, mutta toteaa, että esitetyt säännökset tiukentavat huomattavasti puuttumista viestintäverkon ja palvelujen luvattomaan käyttöön. Ennen kuin yksikään kirjasto, taloyhtiö tai yliopisto voi ryhtyä käsittelemään tunnistamistietoja, on sen esityksen mukaan laitettava tietoturva kuntoon, määriteltävä mm., miten sen viestintäverkkoa tai palvelua saa käyttää, annettava kirjalliset ohjeet käyttäjälle, nimettävä ne ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistamistietoja voivat käsitellä, tiedotettava menettelystä ja käytännöistä, ilmoitettava tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta ja annettava tietosuojavaltuutetulle myös vuosittainen raportti käsittelystä. Jokaisen yhteisötilaajan on täytettävä nämä laajamittaiset oikeusturvan takeet.

Valiokuntaa yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kantaan, että esityksen voidaan katsoa edistävän arjen tietoyhteiskuntakehityksen kannalta välttämätöntä oikeutta tietoturvallisuuteen. Koska Suomi on tuotekehityksen ja korkean teknologian johtavia maita, Suomella on erityinen kansallinen intressi suojella myös yrityssalaisuuksia.

Yrityssalaisuus.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että sähköisen viestinnän tietosuojalakiin ehdotetussa uudessa 13 a §:ssä tarkoitetaan yrityssalaisuuden käsitteellä rikoslain 30 luvun 11 §:n yrityssalaisuuden määritelmää. Sen mukaan yrityssalaisuudella tarkoitetaan liike- tai ammattisalaisuutta taikka muuta vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle, joka on uskonut tiedon hänelle. Valiokunta selventää lakiehdotusta lisäämällä lakiviittauksen suoraan pykälään.

Yrityssalaisuuden käsite on katsottu asianmukaisimmaksi käsitteeksi, koska tähän käsitteeseen liittyy kiinteästi elinkeinonharjoittajan oma salassapitotahto, ja koska säännökset vaikuttavat yksityisten osapuolten välillä. Uuden täysin sisällöllisesti rikoslain omaksuttua käsitettä vastaavan määritelmän tuominen tässä esityksessä olisi omiaan vain sekoittamaan lain soveltajia ja tulkitsijoita.

Valiokunta toteaa myös, että hallituksen esityksessä asetetaan selkeitä vaatimuksia yrityssalaisuuksien käsittelyjärjestelmälle. Yrityssalaisuuden käsittely on tosiasiallisesti suojattava ulkopuolisilta tahoilta. Käytännössä organisaatiossa vain tiettyjä tehtäviä hoitavat käyttäjät pääsevät yrityssalaisuuksiin käsiksi. Yhteisötilaajan on määriteltävä, miten yrityssalaisuuksia saa siirtää, luovuttaa tai muutoin käsitellä ja minkälaisiin kohdeosoitteisiin yrityssalaisuuksia käsittelemään oikeutetut henkilöt eivät ole oikeutettuja lähettämään viestejä. Valiokunta toteaa, että nämä toimet omalta osaltaan määrittelevät käyttäjille, mitä yhteisötilaaja pitää keskeisinä yrityssalaisuuksinaan.

Merkittävä haitta.

Esityksen 13 d §:n 3 momentissa asetetaan sekä automaattiselle että manuaaliselle tunnistamistietojen käsittelylle merkittävän haitan edellytys. Tämä edellytys on tarkoitettu kohdistumaan nimenomaan luvattoman käytön eli niiden yhteisötilaajan laatimien ohjeiden vastaisen käytön tilanteisiin. Esityksen perusteluissa todetaan, että säännöksessä tarkoitettua merkittävää haittaa voisi muun muassa olla lisääntyneet kustannukset tai sellainen lisääntynyt tiedonsiirtokapasiteetin käyttö, tietoturvauhka tai muu vastaava syy, joka vaarantaa, vaikeuttaa tai hidastaa viestintäverkon tai palvelujen käyttöä niille suunniteltuun käyttötarkoitukseen.

Merkittävän haitan edellytys konkretisoituu 13 b §:n tarkoittamilla ohjeilla ja sillä, mitä yhteisötilaajan tulee kirjallisiin ohjeisiin todeta. Yhteisötilaajan on ennen tunnistamistietojen käsittelyn aloittamista 1) rajoitettava pääsyä viestintäverkkoonsa ja viestintäpalveluunsa ja niiden käyttöön sekä ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin viestintäverkkonsa ja viestintäpalvelunsa käytön suojaamiseksi asianmukaisin tietoturvallisuustoimenpitein ja 2) määriteltävä, minkälaisia viestejä sen viestintäverkon kautta saa välittää ja hakea sekä miten sen viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua saa muutoin käyttää ja minkälaisiin kohdeosoitteisiin viestintää ei saa harjoittaa.

Yhteisötilaajia on monenlaisia, ja niiden viestintäverkon ja palveluiden käyttö on moninaista. Luvaton käyttö ja sen merkittävyys yhteisötilaajalle määrittyy yhteisötilaajan omasta toiminnasta käsin.

Tietosuojan kehittäminen ja tunnistetietojen käsittelyn viimesijaisuus.

  Valiokunta korostaa, että ensisijainen keino viestintäverkon ja viestintäpalvelun käytön asianmukaisuuden turvaamisessa ovat tietoturvasta huolehtiminen sekä verkkojen ja palvelujen käyttäjille annetut ohjeet ja niiden noudattamisen automaattisesti tapahtuva seuranta. Ehdotetussa 13 b §:n 1 momentissa on lueteltu ne laajat toimenpiteet, joihin yhteisötilaajan on ryhdyttävä ennen tunnistamistietojen käsittelyn aloittamista. Näiden toteuttaminen voi valiokunnan saaman käsityksen mukaan merkittävästi nostaa tietoturvan tasoa maamme yrityksissä ja yhteisöissä. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille EU:n komission julkaiseman tietosuojaa koskevan Eurobarometri-tutkimuksen tulos, jonka mukaan 23 % suomalaisista rekisterinpitäjistä (yhteisöt) ei ole edes kuullut tietoturvatekniikoista.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan painottanut erityisesti, että työpaikoilla tulee käsitellä tietoturvatarpeita ja viestinnän pelisääntöjä mahdollisimman avoimesti yhteistoimintalainsäädännön tarkoittamalla tavalla yhdessä kaikkien niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koskee. Laaja käsittely ja pelisääntöjen laatiminen yhdessä henkilöstön kanssa luovat hyvän pohjan sääntöjen tuntemiselle ja noudattamiselle, jolloin tarvetta väärinkäytösten selvittämiselle ei tule.

Sekä työnantajan että työntekijöiden kannalta on tärkeää avoimesti ja ennakkoluulottomasti keskustella ja pohtia, mitä hyötyjä ja haittoja on siitä, että työntekijä käyttää työnantajan antamia työvälineitä myös omien asioidensa hoitoon, ja sopia sitten sellaisista käyttöohjeista, jotka vastaavat juuri kyseisen yrityksen ja sen työntekijöiden tarpeita. Laki koskee samalla tavoin pieniä ja suuria yrityksiä ja kaikkia toimialoja. Tästä johtuen samat säännöt eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännön sisällöstä tiedotetaan laajasti ja selkeästi eri toimijoiden taholta ja että korostetaan lakiesitykseen sisällytettyä tunnistamistietojen käsittelyn viimesijaisuutta.

Uudistuksen tekninen laajuus.

Esitetyllä uudistuksella sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että yhteisötilaajalla olisi tietyin edellytyksin oikeus käsitellä sähköisen viestinnän tunnistamistietoja viestintäverkkonsa ja maksullisten tietoyhteiskunnan palvelujen luvattoman käytön ja viestintäpalvelujen ohjeen vastaisen käytön selvittämiseksi. Yhteisötilaaja voisi käsitellä tietyin edellytyksin tunnistamistietoja myös, kun kyse olisi elinkeinotoiminnan kannalta keskeisten yrityssalaisuuksien oikeudettomasta paljastamisesta. Käsittely tapahtuisi ensisijaisesti automaattisesti ennalta määriteltyjen tekijöiden perusteella.

Tunnistamistietojen käsittelyllä yhteisötilaaja ei saisi selville muiden kuin omien viestintäpalveluidensa kautta lähetettyjen ja vastaanotettujen viestien tunnistamistiedot. Kaupallisesti tarjolla olevien sähköposti-, verkkopankki- tai muiden teknisesti suojattujen palveluiden käytöstä tunnistamistiedot paljastaisivat vain käytetyn palvelun osoitteen, käytön ajankohdan ja keston. Kiinteän ja matkapuhelinverkon puheluihin, tekstiviesteihin ja muihin vastaaviin viesteihin liittyvät tunnistamistiedot on rajattu käsittelyoikeuden ulkopuolelle. Viestien sisältöä ei väärinkäytöstapauksissa saisi käsitellä lainkaan, eikä tunnistamistietoja saisi käsitellä lähdesuojan murtamiseksi.

Valiokunta toteaa, että nykylainsäädännön puitteissa voidaan jo laillisesti seurata suurelta osin käyttäjän toimia tietoverkossa. Yrityssalaisuuksien oikeudettoman paljastamisen selvittämisessä ovat käytettävissä tietohallinnolliset keinot, kuten käyttäjätietolokien tarkastaminen, pääsyä rajoittaviin järjestelmiin kirjautuvien tietojen tarkastaminen sekä järjestelmien teknisessä ylläpidossa kerätyt tiedot. Näistä tiedoista käy ilmi, kuka on tallentanut mitäkin tietoja, missä muodossa, koska ja mille tallenteelle, kuten kovalevylle tai siirrettävälle tallenteelle. Siirrettäviä tallenteita ovat esimerkiksi muistitikut ja cd-levyt. Myös aineiston muuta käsittelyä, kuten tulostamista, koskevat tiedot voidaan tallentaa. Näiden tietojen käsittelylle sähköisen viestinnän tietosuojalaissa ei aseteta rajoituksia. Eräillä työpaikoilla on käytössä jopa kameraseuranta.

Vaikutus työsuhteen jatkumiseen.

  Sähköisen viestinnän tietosuojalaki ei sääntele seuraamuksista yrityssalaisuuden vuodon tapauksissa. Se ei sääntele niitä seuraamuksia, jotka voivat seurata yrityssalaisuuden rikkomisesta — olivat ne työoikeudellisia tai rikosoikeudellisia — eikä myöskään tiedonsaajan vastuista asiassa.

Työ- tai virkasuhteen päättäminen tai varoitusmenettely määräytyisivät erikseen työ- ja virkaoikeudellisin perustein kokonaisharkinnan pohjalta. Muun muassa työntekijän henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista ja varoituksesta säädetään työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä ja purkuperusteista 8 luvun 1 §:ssä. Kokonaisharkinta merkitsee kussakin yksittäistapauksessa intressivertailua, jossa vastakkain asetetaan toisaalta irtisanomisperusteen täyttymistä puoltavat ja toisaalta sitä vastaan puhuvat seikat. Vertailussa huomioon otettavien tekijöiden painoarvo joudutaan arvioimaan kussakin tapauksessa valitsevat erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla. Työnantajan on näytettävä toteen irtisanomisperusteet.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että keskeiset työnmarkkinakeskusjärjestöt kannattavat hallituksen esitystä. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että toimintatavat työpaikoilla tietosuoja-asioissa vaihtelevat ja esitys toteutuessaan selkeyttäisi nykyisin vallitsevaa epäselvää tilannetta. Ehdotukseen on pitkään kestäneen valmistelun myötä sisällytetty useita työntekijän oikeusturvaa varmistavia säännöskohtia. Lausunnoissa on pidetty keskeisenä sitä, että lakiesityksellä ei heikennetä työntekijän työsuhdeturvaa. Esitys ei aiheuta muutoksia työ- tai virkasuhteen päättämiseen, vaan ne ratkaistaan   edelleenkin   työ- ja   virkaoikeudellisten omien säännösten ja käytäntöjen mukaan.

Pakkokeinolain uudistaminen.

  Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esitystä valmisteltaessa arvioitiin seikkaperäisesti mahdollisuutta antaa väärinkäytösten selvittäminen yksin poliisin tehtäväksi. Yhteisötilaajien määrän, vikatilanteiden ja väärinkäytösten moninaisuuden, järjestelmien erilaisuuden ja tehtävän vaatimien resurssien laajuuden vuoksi tätä vaihtoehtoa ei pidetty lainkaan toteuttamiskelpoisena.

Kyse on yhteisötilaajien omien viestintäjärjestelmien päivittäiseen ylläpitoon liittyvistä tehtävistä, joista kunkin yhteisötilaajan on välttämätöntä huolehtia itse. Samalla yhteisötilaaja pystyisi rajaamaan mahdollisen poliisille osoitettavan esitutkintapyynnön niin, ettei esitutkinta (ml. poliisin haltuun tutkinnan ajaksi siirrettävät tietokoneet ja palvelimet) vaarantaisi koko yrityksen toiminnan jatkuvuutta. Rikosten esitutkinnan suorittaisi poliisi.

Valiokunta yhtyy hallintovaliokunnan lausunnossa esitettyyn, että yhteisötilaajan suorittama tunnistamistietojen käsittely voi olla sallittua ainoastaan siinä laajuudessa, että yhteisötilaaja pystyy riittävällä tavalla yksilöimään poliisille osoitettavan rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön. Valiokunta kuitenkin muistuttaa, että yrityssalaisuuksiin kohdistuvat rikokset ja luvaton käyttö ovat niin sanottuja asianomistajarikoksia, joten säännökset eivät voi edellyttää asian esitutkintaan saattamista.

Sisäasiainministeriö on lausunnossaan katsonut, että nyt säänneltäväksi ehdotetut yhteisötilaajan eräänlaiset oman toimintansa suojaamiseen liittyvät valvontaoikeudet sekä toisaalta poliisin toimintavaltuudet ja niiden taustalla olevat kriminalisoinnit on syytä pitää jo käsitteellisestikin selvästi erossa toisistaan, kuten esityksessä onkin pyritty tekemään.

Valiokunnan mielestä esityksellä ei näin siirrettäisi poliisin tehtäviä yrityksille, ja perustuslakivaliokunnan lausunto tukee tätä kantaa. Asiantuntijalausunnon mukaan, jos työntekijä lähettää työsähköpostistaan yrityssalaisuuksia ulos, työnantaja ei nykyisellään voi käsitellä hallussaan olevia sähköpostilokitietoja vuotajan selvittämiseksi. Toisaalta yrityssalaisuusrikoksen uhriksi joutunut yritys ei myöskään voi luovuttaa rikoksen selvittämiseksi tarvittavia todisteita poliisille, sillä yhteisötilaajana yritys on toiminut sivullisen sähköpostipalveluntarjoajan roolissa. Todisteet saadakseen poliisin tulisi hakea tuomioistuimesta televalvontalupa, mutta yrityssalaisuusrikoksessa televalvonnan edellytykset eivät täyty (pakkokeinolaki 450/1987 5 a luku). Saadakseen tuomioistuimesta televalvontaluvan poliisin tulisi myös pystyä yksilöimään tapahtuma. Kun yritys ei voi nykyisen lain mukaan käsitellä tunnistamistietoja ja siten yksilöidä tapahtumaa, ei poliisikaan voi toimittaa tuomioistuimelle vaadittua yksilöintiä.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että tämän lakiesityksen esiin nostamat mahdolliset puutteet tai epäselvyydet poliisin toimintavaltuuksissa, esimerkiksi selvitettäessä yrityssalaisuuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja rikoksia, selvitetään pikaisesti ja tarvittaessa jo ennen pakkokeinolainsäädännön laajempia uudistuksia. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Valvontaresurssit.

Esitetty uudistus toisi tietosuojavaltuutetulle uuden työlään valvontatehtävän. Ehdotuksella lisättäisiin tietosuojavaltuutetun tehtäviin valvoa 13 a—13 k §:ssä tarkoitettua yhteisötilaajan tunnistamistietojen käsittelyä maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun tai viestintäverkon luvattoman käytön taikka viestintäpalvelun ohjeen vastaisen käytön ja yrityssalaisuuksien oikeudettoman paljastamisen tilanteissa.

Tietosuojavaltuutetun tehtävänä on valvoa henkilötietolain mukaisesti henkilötietojen käsittelyä, ja työelämän tietosuojalakia valvovat työsuojeluviranomaiset yhdessä tietosuojavaltuutetun kanssa. Koska yksi suurimmista yhteisötilaajan ryhmistä on yritykset työnantajina, on johdonmukaista, että tietosuojavaltuutettu valvoo osin myös tämän lain noudattamista.

Tietosuojavaltuutetun toimistolle, jolla ei pienenä yksikkönä ole mahdollisuuksia sisäisin järjestelyin kohdentaa resursseja uuteen valvontatehtävään, ehdotuksen mukaisen valvonnan toteuttaminen edellyttää hallituksen esityksen mukaan kahden erityisasiantuntijan ja yhden toimistohenkilön ja näihin liittyvien lisämenojen, alustavasti arvioiden vuositasolla yhteensä 260 000 euron vuotuista määrärahalisäystä.

Valvonnasta aiheutuvista toimenpiteistä voidaan periä maksu yhteisötilaajalta. Maksullisista toimenpiteistä ja maksun suuruudesta päätettäisiin oikeusministeriön asetuksella valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaisesti. Maksuvelvollisuuden tulee olla oikeassa suhteessa valvottavan kokoon ja toiminnan luonteeseen.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää välttämättömänä, että tietosuojavaltuutetun toimiston resursseja lisätään vastaamaan tästä lainuudistuksesta aiheutuvia uusia tehtäviä. Valvonnan korkea taso ja valvontaresurssien riittävyys on eräs uudistuksen hyväksyttävyyden keskeisiä ehtoja.