Perustelut

Yleisarvio

Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on laatuaan ensimmäinen. Se kattaa koko hallituskauden ja ulottuu toteutettujen toimenpiteiden ja nykytilan tarkastelusta tavoitteiden asettamiseen. Selonteko on monipuolinen selvitys hallituksen toimista ja päämääristä kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa. Kokonaiskuvan muodostamiseksi on tärkeää, että asiakirja sisältää selvityksen myös kotimaan perus- ja ihmisoikeustilanteesta. Selonteko tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden vaikuttaa Suomen linjauksiin ihmisoikeusasioissa ja arvioida perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista kotimaassa.

Selontekoon sisältyy varsin erimittaisia asioita, mikä osittain heikentää selonteon luettavuutta ja kokonaisuuden hahmottamista. Tarkastelu ulottuu kansainvälisoikeudellisten instrumenttien kuvaamisesta ja niiden toimeenpanon valvonnasta Suomessa tapahtuvaan käytännön ihmisoikeustyöhön. Esimerkiksi viides luku globalisaatioon liittyvistä kysymyksistä muodostaa paikoin epäselvän ja vaikeasti jäsentyvän kokonaisuuden. Jakso on toisaalta osoitus ihmisoikeustyön monimuotoisuudesta ja siitä, että työtä tehdään monilla tasoilla.

Ulkoasiainvaliokunta on aiemmin toivonut, että eduskunta saisi vaalikausittain annettavan selonteon lisäksi erillisraportteja ajankohtaisista ihmisoikeuskysymyksistä (UaVL 3/2001 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta yhtyy tähän käsitykseen, mutta katsoo, että tällaiset erillisraportit on tarkoituksenmukaista antaa ministeriöiden selvityksinä asianomaisille valiokunnille.

Määräaikaisraportointi

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimille säännöllisesti annettavat määräaikaisraportit sopimusmääräysten täytäntöönpanosta ovat tärkeä osa ihmisoikeussopimusjärjestelmää. Hallituksen tavoitteena on kaikkien Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten määräysten tehokas kansallinen täytäntöönpano. Vuoropuhelua ihmisoikeussopimusten valvontaelinten kanssa edistetään edelleen. Hallitus pyrkii myös kehittämään määräaikaisraportoinnin avoimuutta sekä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua siihen. Määräaikaisraportoinnin ongelmana on selonteon mukaan se, että valvontaelinten suositukset päätyvät julkisen keskustelun jälkeen helposti lepotilaan ja aiheet nostetaan esille vasta laadittaessa uutta määräaikaisraporttia.

Keskeisenä haasteena voidaan pitää raportoinnin perusteella annettujen suositusten käsittelyä koko hallitusta sitouttavasti. Suosituksia ja niiden toimeenpanoa on seurattava jatkuvasti, aktiivisesti ja kattavasti. Suosituksista ja niiden toimeenpanosta tulisi valiokunnan mielestä tehdä eduskunnalle selkoa vuosittain annettavassa hallituksen toimenpidekertomuksessa. Tämä tarjoaisi eduskunnalle ja sen valiokunnille mahdollisuuden osallistua suositusten toimeenpanon seurantaan.

Määräaikaisraporteissa on tarpeen tehdä asiaan kulloinkin kuuluvilta osiltaan selkoa myös perustuslakivaliokunnan käytännöstä. Valiokunnalle olisi syytä varata mahdollisuus osallistua raportointitilaisuuksiin.

Suomen perus- ja ihmisoikeustilanteen kuvaus

Selonteon kotimaata käsittelevään osuuteen on valittu tärkeitä teemoja, kuten naisten, lasten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeudet sekä ihmiskauppa ja syrjintä samoin kuin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Aiheiden valinta perustuu ihmisoikeussopimusten valvontaelinten Suomelle antamiin suosituksiin.

Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä sitä, että selonteossa on käsitelty perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista kotimaassa. Eräät ajankohtaiset kysymykset ovat kuitenkin jääneet liian vähälle huomiolle. Selonteko ei sisällä katsauksia esimerkiksi vapautensa menettäneiden oikeuksista, yksityisyyden suojasta, sananvapaudesta tai uskonnonvapaudesta taikka laman aikana ylivelkaantuneiden asemasta. Mielenterveyspotilaiden oikeuksien toteutuminen on niin ikään jäänyt vaille huomiota samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontatehtävässään esille nostamat kysymykset esimerkiksi sosiaaliturvan toteutumisesta ja sosiaalipalveluiden saatavuudesta. Oikeusasiamies on kiinnittänyt perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta huomiota myös perheväkivaltaan, asunnottomuuteen, lasten ongelmiin samoin kuin vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen ja syrjintään sekä asioiden käsittelyaikojen pituuteen (K 10/2003 vp, s. 11—13 ja 48—49). Valiokunta muistuttaa hyvän hallinnon vaatimusten ja oikeusvaltioperiaatteen tärkeästä merkityksestä ulkomaalaisten aseman arvioinnissa sekä kansainvälisistä velvoitteista nousevasta päätöksenteon yksilöllisestä luonteesta (PeVL 4/2004 vp).

Kattavamman kuvan saamiseksi selonteko on valiokunnan mielestä perusteltua jakaa vastaisuudessa kahteen osaan siten, että yhdessä tehdään ulkoasiainministeriön johdolla selkoa Suomen kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta ja toisessa selvitetään oikeusministeriön tai valtioneuvoston kanslian johdolla perus- ja ihmisoikeustilannetta kotimaassa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa tulee arvioida käsiteltävänä olevaa selontekoa laajemmin ottamalla lähtökohdaksi kansainvälisten valvontaelinten suositusten lisäksi muutakin aineistoa, kuten tuomioistuinten ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja samoin kuin perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Tällöin hallitus voi tehdä yksityiskohtaisemmin selkoa toimistaan ja suunnitelmistaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi Suomessa.

Selonteossa selvitetään yleisellä tasolla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevia tuomioita. Kotimaisen perus- ja ihmisoikeustilanteen arvioinnin kannalta on vastaisuudessa tärkeää tehdä yksityiskohtaisemmin selkoa ainakin niistä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista, joissa Suomen on todettu rikkoneen ihmisoikeussopimuksen velvoitteita. Tuomioiden täytäntöönpanon seuranta on järjestettävä, ja selonteon on vastaisuudessa syytä sisältää selvitys tuomioiden täytäntöönpanosta.