Perustelut
Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Ehdotetun sääntelyn lähtökohta.
Hyväksyessään vuonna 2009 kauppojen
laajennettua aukioloa koskevan sääntelyn eduskunta
on edellyttänyt selontekoa sääntelyn
vaikutuksista. Selonteon johdosta antamassaan mietinnössä (TaVM 7/2013 vp — VNS 5/2012 vp)
talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota pienyrittäjien
asemaan ja edellyttänyt hallituksen ryhtyvän toimiin
erityisesti kauppakeskuksissa toimivien pienyrittäjien
aseman parantamiseksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kauppakeskusten
ja pienyrittäjien välistä suhdetta leimaa
vahvasti epätasapainoisuus, jossa pienyrittäjä on
kauppakeskukseen nähden merkittävästi
heikommassa neuvotteluasemassa. Esityksen tavoitteena on parantaa
pienyrittäjien työssäjaksamista mahdollistamalla
heille pakottavan lainsäädännön turvin
vähintään yksi viikoittainen vapaapäivä.
Pienyrittäjän määritelmä.
Koska ehdotetulla muutoksella halutaan nimenomaan turvata pienyrittäjien
työssäjaksamista, eikä tässä yhteydessä pyritä ratkaisemaan
muita pienyrittäjyyteen liittyviä ongelmia, on
tässä laissa soveltamisalan rajaksi
ja pienyrittäjyyden määritelmäksi katsottu
tarkoituksenmukaiseksi asettaa viiden henkilön työllistäminen.
Tähän lukuun lasketaan mukaan myös yrittäjä itse.
Siten esimerkiksi osa-aikaiset työntekijät rinnastetaan
kokoaikaiseen työntekijään.
Lain tarkoituksen toteutumisen kannalta on välttämätöntä,
että lukuun lasketaan mukaan vain sellaiset työntekijät,
joihin pienyrittäjällä on työnjohdollinen
direktio-oikeus. Tämä merkitsee muun muassa sitä,
että tämän lain tarkoittamaan pienyrittäjään
sopimussuhteessa olevia itsenäisiä elinkeinonharjoittajia
ei oteta lukuun, kun lasketaan pienyrittäjän palveluksessa
olevien henkilöiden lukumäärää.
Siten tämän lain tuoma pienyrittäjän suoja
ulottuu myös näihin itsenäisiin elinkeinonharjoittajiin.
Aukiolon rajoituksen kohdentuminen tiettyyn viikonpäivään.
Vähittäiskaupan ja parturi- ja kampaamoliikkeiden
aukioloaikoja sääntelevän lain 4 § on
jo alun alkaen tarkoitettu täsmentämään
aukiolosääntelyyn liittyvän yksittäisen
kysymyksen osalta ns. yrittäjänsuojalakia (laki elinkeinonharjoittajien
välisten sopimusehtojen sääntelystä,
1062/1993), joka yrittäjien välisten sopimussuhteiden
yleislakina turvaa heikommassa asemassa olevaa elinkeinonharjoittajaa. Yrittäjänsuojalaki
puolestaan täsmentää ns. oikeustoimilain
(laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, 228/1929)
36 §:ää, jonka mukaisesti oikeustoimen
ehtoa, joka on kohtuuton tai jonka soveltaminen johtaa kohtuuttomuuteen, voidaan
sovitella tai jättää se kokonaan huomioon
ottamatta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa
olevalla sääntelyllä ei ole saavutettu
sellaista elinkeinonharjoittajien välistä tasapainotilaa,
joka on ollut edellä mainitun sääntelyn
tavoitteena. Ottaen huomioon ehdotetun sääntelyn
tavoitteena olevan pienyrittäjän aseman parantamisen
talousvaliokunta pitää välttämättömänä,
että tässä laissa tarkoitetun pienyrittäjän
määräysvaltaan jää myös
lain 4 §:n tarkoittama kiinniolopäivää koskevan
valinnan muuttaminen.
Ketjuliikkeet.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin kysymys
siitä, sovelletaanko lain 4 §:ää niin
kutsuttuihin ketjuliikkeisiin, jotka toimivat kauppakeskuksissa.
Ketjuliikkeellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista järjestelyä,
jossa kauppakeskus tekee toimitilaa koskevan sopimuksen kolmannen
tahon kanssa, joka puolestaan on sopimussuhteessa tämän
lain tarkoittamaan pienyrittäjään. Kysymys
on tyypillisesti franchising-järjestelystä, jossa
pienyrittäjä saa käyttöönsä ketjun
liiketoimintakonseptin, mutta toimii itsenäisenä elinkeinonharjoittajana.
Tällöin pienyrittäjä ei ole
suorassa sopimussuhteessa kauppakeskukseen. Valiokunta pitää käsillä olevan
lainsäädännön tarkoituksen toteutumisen
kannalta välttämättömänä,
että lain 4 §:n 2 momentin sanamuoto "siihen
rinnastettava järjestely" tulkitaan tarkoittavan
myös edellä kuvattua sopimusjärjestelyä.
Siirtymäajan pituus.
Hallituksen esityksen mukainen muutos merkitsee nykyisestäkin
sääntelystä löytyvän
harkinnanvaraisen oikeuden muuttamista pienyrittäjän
ehdottomaksi oikeudeksi. Muutosta on valmisteltu pitkän
ajan kuluessa, ja alan keskeiset toimijat ovat olleet valmistelutyössä mukana.
Nämä seikat huomioon ottaen talousvaliokunta ei
pidä kohtuuttomana esityksen mukaista viiden kuukauden
siirtymäaikaa. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on
lausunnossaan (PeVL 2/2014 vp — HE 210/2013 vp)
todennut, että lainsäätäjä on
jo voimassa olevan sääntelyn yhteydessä tarkoittanut
turvata nyt toteutettavaa oikeutta vapaapäivän
pitämiseen, ja koska alan toimijoilla on ollut mahdollisuus
huolehtia oikeuden toteutumisesta sopimuspohjaisesti, ei viiden
kuukauden siirtymäaika ole perustuslainkaan näkökulmasta ongelmallinen.
Velvoite sopimusten muuttamiseen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan ottanut kantaa myös
ehdotetun sääntelyn taannehtivuuteen. Perustuslakivaliokunta
on ottaen huomioon perustuslain 15 §:n omaisuudensuojasäännökseen kiinnittyvän
perusteltujen odotusten suojan todennut, ettei kielto puuttua taannehtivasti
sopimussuhteiden koskemattomuuteen ole ehdoton. Lisäksi
perustuslakivaliokunta on arvioinut ehdotettua sääntelyä ottaen
huomioon myös julkisen vallan velvoitteen huolehtia työvoiman
suojelusta ja todennut, ettei sääntelyn voida
katsoa rajoittuvan vain työ- tai virkasuhteessa olevien henkilöiden
työolojen turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Julkisen
vallan on huolehdittava myös yrittäjien työvoiman
suojelusta. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotuksen tavoite on
hyväksyttävä ja yhteiskunnallisesti painava
peruste ehdotetulle sääntelylle.
Ehdotetun siirtymäsäännöksen
mukaan säännöksen soveltamisalaan kuuluvat
sopimukset tulee muuttaa uuden sääntelyn mukaisiksi
siirtymäajan loppuun mennessä. Koska uusi sääntely on
luonteeltaan pakottavaa lainsäädäntöä,
sitä sovelletaan siirtymäajan loputtua riippumatta siitä,
onko soveltamisalaan kuuluviin sopimuksiin tosiasiallisesti tehty
näitä muutoksia vai ei. Tästä syystä ei
ole tarpeen sanktioida siirtymäsäännöksen
asettaman velvoitteen laiminlyöntiä. Tästä kuitenkin
seuraa, että pienyrittäjän aseman turvaamiseksi
on tärkeää, että muuttuneesta
lainsäädännöstä tiedotetaan
tehokkaasti.
Seuranta.
Talousvaliokunta on jo edellisen säädösmuutoksen
yhteydessä ilmaissut pitävänsä tärkeänä,
että pienyrittäjän vapaapäiväoikeus
toteutuisi. Sääntelyn tavoite ei ole kuitenkaan
käytännössä toteutunut. Talousvaliokunta
pitää välttämättömänä,
että uuden sääntelyn vaikutuksia seurataan
ja tästä annetaan selvitys talousvaliokunnalle
vuoden 2016 kevätkaudella.