Valitamme sitä, että valiokunnan enemmistö on aivan poikkeuksellisella tavalla keskeyttänyt asiantuntijakuulemisen. Näin valiokunnalla ei ole ollut asiallista mahdollisuutta työnsä tekemiseen.

Valiokunnan olisi tässä vaiheessa tullut merkitä lähinnä tiedoksi valtioneuvoston kirjelmä, eikä todeta, ettei siihen ole huomauttamista.

Ulkoasianvaliokunnan olisi tullut tehtäväkuvansa mukaisesti nyt toteutunutta laajemmin perehtyä siihen, miten Suomen ulkopolitiikan johtaminen tapahtuu Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan ja mitä valtioneuvoston kirjelmä ulkopolitiikan johtamisessa käytännössä tarkoittaa. Valiokunnan poikkeuksellisen lyhyt asiantuntijakäsittely osoitti useita osa-alueita, joissa valtioneuvoston kannanotto ei anna riittäviä vastauksia esille nousseisiin kysymyksiin tai joissa muutoin tarvittaisiin lisäpohdintaa.

Korostamme, että Lissabonin sopimus säilyttää EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan jäsenmaiden hallitusten keskinäiseen yhteistyöhön perustuvana politiikkana. Ulkopolitiikkaa ei siis ole siirretty unionin päätösvaltaan nyt voimaanastuneella sopimuksella.

Päätöksenteko unionissa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmäärittelyissä perustuu yksimielisyyteen. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannanottoja ei siis hyväksytä määräenemmistöllä (poikkeuksena päätösten toimeenpanoon liittyvät menettelytapa-asiat). Kun ulkoministeriön asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että ulkoministeriössäkin on asiasta virheellisiä käsityksiä, on ilmeistä, että Lissabonin sopimusten vaikutuksesta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen ja Suomen toimintalinjaan tässä yhteydessä tarvitaan myös ulkopolitiikan toimeenpanossa lisää pohdiskelua.

Valtioneuvoston kirjelmä ei ota mitään kantaa siihen, onko Suomen edun mukaista pyrkiä yhteen vai kahteen edustajaan Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että 15 unionin jäsenmaata oli protestoinut Ruotsin päätöstä kutsua joulukuun kokoukseen vain yksi edustaja. On siis edelleen täysin mahdollista, että eteen tulee myös niitä huippukokouksia, joihin jäsenmaista osallistuu kaksi edustajaa.

Valiokunnan kuulemisessa pääministeri piti jatkossakin mahdollisena presidentin osallistumista toisena edustajana Eurooppa-neuvoston kokouksiin tai muihin huippukokouksiin. Valtioneuvoston kirjelmässä tätä asiaa ei kuitenkaan ole käsitelty millään tavalla eikä ole myöskään luotu menettelytapoja sille, miten asiaa koskeva valmistelu tulisi tehdä. Jatkossakin on Suomen etujen mukaista pitää kiinni presidentin osallistumisen mahdollisuudesta käsiteltäessä Suomelle tärkeitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita.

Suomen ulkopolitiikan tulee kaikissa oloissa olla yhdenmukaista siitä riippumatta otetaanko ulkopoliittisia kantoja Euroopan unionissa, YK:ssa tai kahdenvälisissä suhteissa. Tämä edellyttää jatkossa presidentin ja valtioneuvoston välisen yhteistoiminnan tiivistämistä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa tulee presidentin läsnä ollessa etukäteen käsitellä merkittävimpiä EU-elimissä eteen tulevia ulkopoliittisia linjauksia. Pidämme harkinnanarvoisena, että valiokunnan kokoontumista koskevan aloitteen voisi jatkossa tehdä sekä pääministeri että presidentti. Onhan yhteistoimintavelvoite ulotettu sekä presidentille että valtioneuvostolle. Jotta ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan roolia voitaisiin myös käytännössä vahvistaa, on valiokunnan valmisteluresursseja vahvistettava esim. pienimuotoisella sihteeristöllä.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan työn kehittämisen lisäksi tarvitaan mitä ilmeisimmin myös presidentin, pääministerin ja ulkoministerin säännönmukaista keskinäistä kanssakäymistä.

Odotamme, että hallitus antaa eduskunnalle erillisen selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin se on käytännössä ryhtynyt ulkopoliittisen yhteistoiminnan tiivistämiseksi kunnioittaen presidentin roolia ja tehtäviä maamme ulkopolitiikan johtajana. Selvitys tulisi antaa heti seuraavien valtiopäivien avajaisten jälkeen.