VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus
Osana 14 päivänä heinäkuuta 2021 annettua 55-valmiuspakettia komissio antoi ehdotuksen (COM (2021) 568 final) uuden ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston Social Climate Fund, (myöhemmin rahasto tai sosiaalirahasto) perustamista. Rahaston tarkoituksena on korjata päästökaupan laajentamisesta aiheutuvien negatiivisten vaikutusten epätasaista kohdentumista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Valtioneuvosto antoi U-kirjelmän asetusehdotuksesta 12.10.2021. Tällä U-jatkokirjeellä informoidaan ehdotuksen käsittelyn etenemisestä sekä täydennetään Suomen kantaa ehdotukseen tietyiltä osin.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston kanta on esitetty eduskunnalle 12 lokakuuta 2021 toimitetussa kirjelmässä U 61/2021 vp, jota täydennetään ja täsmennetään tällä kirjeellä seuraavasti:
Ehdotus ilmastotoimia koskevaksi sosiaalirahastoksi kytkeytyy ehdotukseen päästökaupan laajentamisesta tieliikenteeseen ja rakennusten lämmitykseen. Tästä syystä valtioneuvosto korostaa, että näitä ehdotuksia tulisi käsitellä ristikkäisvaikutusten johdosta EU-tasolla rinnakkain.
Suomi tukee UJ 7/2022 vp kirjelmän mukaisesti uuden EU:n laajuisen tieliikenteen ja rakennusten polttoaineet kattavan päästökaupan käyttöönottoa. Suomi suhtautuu kuitenkin U 61/2021 vp kirjelmän mukaisesti uuteen päästökauppaan kytkeytyvään komission ehdotukseen ilmastotoimia koskevasta sosiaalirahastosta erityisen kriittisesti.
Ehdotus ilmastotoimia koskevasta sosiaalirahastosta kytkeytyy myös komission uusien omien varojen ehdotukseen sekä rahoituskehysasetusmuutosehdotukseen. Suomi suhtautuu U 22/2022 vp kirjelmän mukaisesti erityisen kriittisesti voimassa olevan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen avaamiseen ja huomattavaan kasvattamiseen, jota komission ehdotuksen mukaan rahaston perustaminen edellyttäisi. Suomi kiinnittää erityisesti huomiota uuden EU:n monivuotisen rahoituskehyksen jo olemassa oleviin useisiin vihreää siirtymää tukeviin toimiin sekä muihin EU-budjetin ulkopuolella oleviin ilmastotoimiin liittyviin mekanismeihin tai rahastoihin.
Suomi suhtautuu varauksellisesti komission ehdottamaan rahaston suureen kokoon, ottaen huomioon sovitun monivuotisen rahoituskehyksen ja elpymisvälineen huomattavat lisäpanostukset ilmastotoimiin.
Mahdollisen rahaston kesto tulisi rajata nykyiselle rahoituskehyskaudelle, eikä tulevalle kehyskaudelle tule tehdä rahaston kautta tosiasiallisia ennakkositoumuksia. Valtioneuvosto katsoo, että liikenteen päästöt tulisi sisällyttää jäsenvaltioiden enimmäissaantoa määrittävään kriteeristöön rakennusten lämmityksen rinnalle. Tämä olisi linjassa rahaston tavoitteiden kanssa ja alustavan arvion mukaan myös kasvattaisi Suomen enimmäissaantoa rahastosta.
Valtioneuvosto katsoo, että mahdollisesta rahastosta tulisi ensisijaisesti tukea toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Näiden toimien tulisi vähentää uuden päästökaupan negatiivisia vaikutuksia erityisesti vähävaraisiin kotitalouksiin.
U 61/2021 vp kirjelmän mukaisesti Suomi kuitenkin suhtautuu edelleen erittäin kriittisesti mahdollisuuteen kompensoida jäsenvaltioille niiden haavoittuville kotitalouksille maksettavia suoria tulotukia. Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden tulee ensisijaisesti vastata perusturvan vähimmäistasosta sosiaaliturva- ja -huoltojärjestelmien osana. Valtioneuvostolla on valmius tarkastella vaihtoehtoisia tukimuotoja kotitalouksille, jotka kohdennettaisiin esimerkiksi investointeihin, joilla kotitaloudet vähentävät riippuvuuttaan fossiilista polttoaineista. Valtioneuvosto katsoo, että yritysten tukemiseen on jo olemassa EU:n tason välineitä, joilla mahdollisen uuden päästökaupan haitallisiin vaikutuksiin voidaan vaikuttaa, kuten esimerkiksi, elpymis- ja palautumistukiväline (RRF), Euroopan aluekehitysrahasto ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto.
Valtioneuvoston arvion mukaan rahastosta ehdotettuun valinnaiseen suoraan tulotukeen ei liity oikeudellisia ongelmia ja se olisi juridisesti mahdollista hyväksyä kokonaisuudessaan yksin ympäristöoikeusperustan (SEUT 192 artiklan 1 kohta) nojalla.
Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden suunnitelmien täytäntöönpanon edistymistä ja arviointia määrittelevät indikaattorit tulisi sisällyttää rahastoasetukseen komission ehdottamien delegoitujen säädösten sijaan. Valtioneuvosto katsoo, että indikaattorit tulisi sisällyttää ehdotukseen läpinäkyvyyden vahvistamiseksi.
Mikäli 55-valmiuspaketin toteutuminen tilanteessa, jossa Venäjän tuontienergiasta on välttämätöntä irtautua nopeasti tai valtioneuvoston tavoitteisiin nähden riittävän kunnianhimoisen kokonaisuuden saavuttaminen edellyttäisivät lisäarviointia, valtioneuvostolla on viime kädessä valmius tarkastella ilmastotoimia koskevaa sosiaalirahastoa koskevia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Valtioneuvostolle on keskeistä, että mahdollisen ratkaisun koko olisi nyt esitettyä rahastoa olennaisesti pienempi, sen rahoitus ei edellyttäisi nykyisen rahoituskehyksen tai omien varojen päätöksen muuttamista ja se tulisi kohdentaa jäsenvaltioiden toimiin, joilla vähennettäisiin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tässä tarkastelussa tulee monipuolisesti arvioida vaikutukset mm. kilpailukykyyn, valtion tulokertymään ja Suomen maksuihin EU:lle.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Osana EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tähtäävää ns. 55-valmiuspakettia komissio antoi 14.7.2021 ehdotuksen ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamisesta (KOM (2021) 568 lopullinen), millä pyritään korjaamaan päästökaupan laajentamisesta aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia ja vahvistamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Nyt käsiteltävänä olevassa U-jatkokirjelmässä kerrotaan ehdotuksen käsittelyn etenemisestä ja täydennetään Suomen kantaa tietyiltä osin.
Tavoitteena on saavuttaa ehdotuksesta yleisnäkemys ympäristöneuvostossa jo 28.6.2022, mutta toistaiseksi puheenjohtajamaa Ranska ei ole esittänyt kompromissiehdotusta eikä tietoa sen aikataulusta. Puheenjohtajamaa on kuitenkin esittänyt kolme uutta, rahoitustavaltaan erilaista mallia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen mukaan puheenjohtajamaa olisi työstämässä kompromissiehdotusta, jonka lähtökohtana olisi rahaston toteuttaminen osana EU-budjettia mutta joka rahoitettaisiin suoraan uudesta tieliikenteen ja rakennusten päästökaupasta saatavilla tuloilla. Tulot kohdennettaisiin suoraan rahastoon ulkoisina käyttötarkoitukseen sidottuina tuloina, jolloin ne eivät tulisi yleiskatteellisesti unionin omien varojen järjestelmän kautta. Rahaston koosta ei ole käyty keskustelua, mutta rahoituskehystä ei muodollisesti avattaisi, ja rahoitusratkaisuista voitaisiin päättää neuvostossa määräenemmistöllä.
Konkreettista ehdotusta ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa käytettävissä, joten valiokunta viittaa asiasta aiemmin lausumaansa (VaVL 13/2021 vp, VaVL 9/2022 vp) ja toteaa suhtautuvansa rahaston perustamiseen edelleen erittäin kriittisesti, kuten myös voimassa olevan rahoituskehyksen avaamiseen ja sen huomattavaan kasvattamiseen. Valiokunta ei myöskään kannata ennakollisen (noin 48,5 mrd. euron) sitoumuksen tekemistä seuraavalle rahoituskehyskaudelle.
Mikäli vaihtoehtoisia ratkaisuja joudutaan arvioimaan, valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin keskeisenä, että rahasto on esitettyä olennaisesti pienempi ja että se ei edellytä rahoituskehyksen tai omien varojen päätöksen muuttamista. Se tulisi myös kohdentaa toimiin, joilla vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, mutta jättää jäsenmaiden sisäiseen sosiaalipolitiikkaan ja kustannusten kompensaatioon liittyvät ratkaisut kansallisella tasolla päätettäviksi.
Valiokunta pitää tärkeänä, että ilmastotoimien sosiaalisesti oikeudenmukaiseen toteutumiseen kiinnitetään huomiota, mutta katsoo, että jatkossa on tarkasteltava muita vaihtoehtoisia tukimuotoja, joilla voidaan varmistaa kuluttajien kannustimet asumisen ja liikenteen päästövähennyksiä tukevien investointien tekemiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota myös niihin tukimahdollisuuksiin, joita jäsenmailla on esimerkiksi elvytysrahoituksen puitteissa.
Lopuksi valiokunta toteaa, että komission ehdotus ei vastaa niitä lähtökohtia, joiden nojalla eduskunta hyväksyi unionin omia varoja koskevan neuvoston päätöksen (EV 54/2021 vp — HE 260/2020 vp).