Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin (1704/2009) ehdotettavat muutokset liittyvät vuoden 2017 valtion talousarvioesityksessä kunnan peruspalvelujen valtionosuusmomenttia koskeviin esityksiin (28.90.30).
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia siten, että vuonna 2017 valtionosuusprosentti olisi 25,23 ja kuntien omarahoitusosuus olisi 74,77 prosenttia. Valtionosuusprosentti alenisi siten nykyisestä 0,38 prosenttiyksikköä.
Valtionosuusprosentin muutoksessa on huomioitu vähennyksenä edellisellä vaalikaudella päätetty valtionosuuden leikkaus ja indeksisidonnaisiin menoihin kohdistuva lisäsäästö (yhteensä 0,47 prosenttiyksikköä) sekä kuntien hallintomenojen väheneminen, kun perustoimeentulotuki siirretään kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi (0,06 prosenttiyksikköä). Lisäyksenä on otettu huomioon hallitusohjelman mukainen lisäys omais- ja perhehoidon kehittämiseen sekä vanhuspalveluiden ja veteraanien kotiin vietävien palvelujen kehittämiseen siten, että valtionosuusprosentti on 100 (0,13 prosenttiyksikköä), sekä valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon vuotuinen tarkistus (0,02 prosenttiyksikköä).
Täydentävässä talousarvioesityksessä esitetään vuoden 2017 talousarvioesitykseen useita täsmennyksiä, joilla on vaikutusta myös kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamista koskevaan esitykseen. Valtionosuutta lisää eräiden talousarvioesitykseen liittyvien hallituksen esitysten vaikutusarvioiden tarkentuminen, jonka lisäksi vanhustenhuollon laatusuosituksen uudistuksen ei arvioida tuottavan säästöä vielä vuonna 2017. Valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen tehtäviksi täydentävästä talousarvioesityksestä johtuvat muutokset jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin.
Valiokunta toteaa myönteisenä sen, että valtion talousarviossa vuonna 2017 hallituksen eri toimenpiteiden kokonaisvaikutus kuntatalouteen on nettomääräisesti noin 40 miljoonaa euroa kuntataloutta vahvistava. Monien toimien lopulliset taloudelliset vaikutukset riippuvat kuitenkin viime kädessä kuntien omista päätöksistä ja lainmuutosten toimeenpanosta. Kuntatalouteen vaikuttavat merkittävästi myös muut tekijät, kuten eläkeuudistus sekä kilpailukykysopimus.
Kilpailukykysopimuksella on sekä kuntataloutta vahvistavia että heikentäviä tekijöitä. Sopimus alentaa kuntien työvoimakustannuksia noin 700 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Työnantajamaksujen alenemisesta ja lomarahaleikkauksesta seuraava säästö toteutuu välittömästi. Työajan pidennyksestä syntyvän säästön arvioidaan realisoituvan asteittain. Työajan pidennyksen ei kuitenkaan arvioida tuottavan säästöä opetussektorilla. Toisaalta sopimus vähentää kuntien verotuloja palkkasumman ja työntekijämaksujen muutosten kautta. Sopimukseen liittyvä ansiotuloverojen kevennys ei kuitenkaan vaikuta kuntatalouden rahoitusasemaan, koska alenema kompensoidaan kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta.
Kuntatalousohjelman mukaan valtionosuusvähennysten jälkeen kilpailukykysopimuksen kokonaisvaikutus kuntatalouden rahoitusasemaan arvioidaan noin 90 miljoonaa heikentäväksi vuonna 2017. Lisäksi työnantajamaksujen alentamisen laskennallinen vaikutus valtionosuusindeksiin on 0,9 prosenttiyksikköä indeksiä pienentävä. Valtionosuuksien muutoksena tämä tarkoittaa vajaata 80 miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että kilpailukykysopimuksen hyödyt, veropohjan muutokset ja valtionosuusvähennykset vaikuttavat eri kuntiin eri tavoin, joten sopimuksen kokonaisvaikutus voi yksittäisissä kunnissa poiketa merkittävästikin valtakunnallisista keskiarvoista. Valiokunta kuitenkin katsoo, että kilpailukykysopimuksen suotuisat vaikutukset työllisyyteen hyödyttävät pidemmällä aikavälillä myös kuntataloutta.
Julkisen talouden suunnitelmassa asetetun rahoitusasematavoitteen mukaan kansantalouden tilinpidon mukainen paikallishallinnon nettoluotonanto saa olla vuonna 2019 korkeintaan -0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Euromääräisellä menorajoitteella rajoitetaan valtion toimenpiteistä aiheutuvaa painetta kuntien toimintamenoihin. Menorajoite on vuoden 2019 tasolla -770 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriön vuosille 2016—2020 tekemän kuntatalouden kehitysarvion mukaan kuntatalouden kokonaismenot ja -tulot kehittyvät tarkastelujaksolla historiaan nähden hyvin vaimeasti. Julkisen talouden suunnitelmassa paikallishallinnon nettoluoton-annolle asetettu rahoitusasematavoite ollaan kuitenkin saavuttamassa.
Kansantalouden tilinpidossa kuntatalouden nettoluotonanto muodostuu kuntasektorin kokonaistulojen ja kokonaismenojen erotuksesta. Kansantalouden tilinpidon mukaisiin kokonaismenoihin luetaan myös tarkasteluvuoden investointimenot, kun taas kuntien kirjanpidossa investointimenot eriytetään toimintamenoista ja poistetaan taloudellisen vaikutusajan puitteissa. Kansantalouden tilinpidon nettoluotonantoa läheisemmin vastaava erä kuntien kirjanpidossa on toiminnan ja investointien rahavirta (rahoitusasema). Kuntatalousohjelmassa kuntataloutta käsitellään kuntien kirjanpidon käsittein. Valtiovarainministeriö on kuitenkin laatinut kuntatalouden kehitysarvion sekä kansantalouden tilinpidon että kuntien kirjanpidon käsittein siten, että ne ovat keskenään johdonmukaisia.
Kunnat ovat sopeuttaneet ja tehostaneet toimintaansa ja kantaneet ison osan julkisen talouden tasapainottamisvastuusta. Valiokunta korostaa, että menorajoite ja muut hallituksen rahoitusasematavoitteen saavuttamista tukevat toimet, kuten veroperustemuutosten kompensointi, mahdollisten uusien tehtävien 100 %:n valtionosuus sekä valtion ja kuntien kustannustenjaon vuotuinen tarkistus, ovat kuntien kannalta olennaisen tärkeitä. Valiokunta tähdentää myös kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä.
Vaikka Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna 0,2 % kolmen taantumavuoden jälkeen, vuosille 2017—2020 laaditun julkisen talouden suunnitelman mukaan Suomen taloustilanne pysyy heikkona lähivuosina. Valtiovarainministeriön syyskuun 2016 ennusteen mukaan julkinen talous pysyy alijäämäisenä lähivuodet ja velkaantuminen jatkuu. Euroopan komissio on varoittanut Suomea riskeistä liittyen EU:n julkisen talouden sääntöjen noudattamiseen erityisesti koskien vuotta 2017. Suomi on jo jonkin aikaa ollut ongelmissa EU-rajojen kanssa, mutta toistaiseksi EU-menettelyiltä on vältytty.
Taloustilanteen kehitys heijastuu myös kuntatalouteen. Kuntien rahoitusaseman näkökulmasta vuosi 2017 näyttää aikaisempaa myönteisemmältä, mutta tilanteen arvioidaan heikkenevän vuosikymmenen loppua kohden. Väestön ikääntyminen ja työttömyys lisäävät kuntien menopaineita huomattavasti lähivuosina. Myös kasvanut maahanmuutto lisää kunnissa kotouttamisen ja kuntapalvelujen tarvetta. Kuntatalouden vahvistamisen kannalta ratkaisevaa on työllisyystilanteen paraneminen.