Ehdotus
Komissio antoi asetusehdotuksen eurooppalaisen syyttäjänviraston
(EPPO) perustamiseksi 17.7.2013 (COM(2013) 534 final), minkä jälkeen
asetusehdotusta on käsitelty työryhmätasolla
teemakohtaisesti. Komissio antoi 27.11.2013 tiedonannon (COM (2013)
851 final) kansallisten parlamenttien ehdotuksesta antamien toissijaisuushuomautusten
takia. Ministeritason suuntaviivakeskustelu hankkeesta käytiin
OSA-neuvostossa 3.—4.3.2014.
Nyt käsiteltävänä olevassa
jatkokirjeessä on kyse puheenjohtajiston laatimasta uudesta
asiakirjasta, johon on koottu asetusehdotuksen 1—19 artiklat.
Jatkokirjeen tarkoituksena on informoida eduskuntaa siitä,
millä tavoin EPPO:a koskevat neuvottelut ovat edenneet
ja miten Suomelle tärkeät kysymykset on neuvotteluissa otettu
huomioon.
Valtioneuvoston kanta
Suomi katsoo, että puheenjohtajiston uusi ehdotus on
kehittynyt aikaisemmasta myönteiseen suuntaan, mutta se
sisältää edelleen ongelmallisia kohtia.
Suomi pitää lisäksi tärkeänä sitä,
että uudella ehdotuksella pyritään myös
vastaamaan kansallisten parlamenttien esittämiin huoliin. On
tärkeää, että nämä huolet
otetaan vakavasti.
Suomi katsoo, että lopullinen kanta puheenjohtajiston
ehdotuksiin riippuu myös siitä, miten asetusehdotuksen
loppupään artiklat muotoutuvat. Puheenjohtajiston
ehdotus ei esimerkiksi vielä kata tutkintatoimia eikä sovintomenettelyä koskevia
artikloja, jotka Suomelle komission alkuperäisessä ehdotuksessa
ovat olleet ongelmallisia.
Myönteistä on, että ehdotuksen mukaan EPPO:n keskustason
rakenne olisi kollegiaalinen, jolloin keskustasolla olisi syyttäjä kaikista EPPO:on
osallistuvista jäsenvaltioista. Keskustason rakennetta,
erityisesti kollegion ja jaoston/jaostojen kokoonpanoa
ja tehtäviä sekä suhdetta valtuutettuihin
syyttäjiin tulee vielä pohtia tarkemmin. Rakenteen
tulee taata EPPO:n itsenäisyys sekä mahdollistaa
EPPO:n toiminta tehokkaasti ja lisäarvoa tuottavalla tavalla
sekä varmistaa riittävä asiantuntemus
kunkin EPPO:on osallistuvan jäsenvaltion oikeusjärjestelmästä.
Puheenjohtajiston ehdotus on myös kehittynyt myönteiseen
suuntaan sikäli, että komission alkuperäisestä ehdotuksesta
poiketen EPPO:lla ei olisi yksinomaista toimivaltaa tutkia EU:n
taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia. Puheenjohtajiston ehdotuksen
5 artiklan 3 kohdan mukaan myös jäsenvaltioilla
säilyisi toimivalta tutkia EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia
rikoksia ja syyttää niistä, jollei EPPO
ole käyttänyt toimivaltaa asetusehdotuksen mukaisesti. Tämä puolestaan
määräytyisi ehdotuksen 19 artiklan 3
kohdan mukaan, josta ilmenee, että jos jäsenvaltio
on käynnistänyt rikostutkinnan tai jos EPPO muutoin
tulee tietoiseksi tutkinnasta jäsenvaltiossa, se voi päättää aloittaa
oman tutkinnan ja pyytää jäsenvaltiota
siirtämään jutun EPPO:n käsiteltäväksi
("right of evocation"), jos oikeudenhoidon tehokkuus
tai eurooppalaisen syyttämiskäytännön
yhtenäisyys sitä edellyttää. Suomi
pitää puheenjohtajiston ehdotusta oikeansuuntaisena
myös sikäli, että vähäiset
rikokset ehdotetaan jätettäväksi EPPO:n
toimivallan ulkopuolelle. Suomi katsoo, että vähäisen
rikoksen tulisi lähtökohtaisesti määräytyä samalla
tavoin kuin parhaillaan viimeisteltävänä olevassa EU:n
taloudellisten etujen suojaamista koskevassa, niin sanotussa unionipetosdirektiivissä
(U 57/2012
vp), jossa vähäisen rikoksen euromääräinen
raja neuvoston kannan mukaan on 10 000 euroa.
Puheenjohtajiston ehdotuksessa on myös ongelmallisia
kohtia, kuten liitännäistoimivaltaa koskeva 18
artikla. Suomen kantana edelleen on, että myös
liitännäisrikosten suhteen tulee kunnioittaa Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) 86 artiklan oikeusperustaa, jonka
mukaan EPPO voidaan perustaa unionin taloudellisia etuja vahingoittavien
rikosten torjumiseksi. Samalla olisi tärkeää varmistua
siitä, että järjestelmä on käytännössä toimiva
ja rikokset saadaan tehokkaasti käsiteltyä. Järjestelmän
tulisi olla myös riittävän joustava,
jotta se soveltuisi erilaisiin käytännön
tilanteisiin ja kansallisiin järjestelmiin. Uudessa ehdotuksessa
myönteistä on, että liitännäisrikoksia
esitetään rajattavaksi komission alkuperäistä ehdotusta
tarkemmin.
Suomi edelleen katsoo, että tutkinnanjohtajuuden osalta
asetusehdotuksen tulee mahdollistaa se, että valtuutetun
syyttäjän rooli ja toimivaltuudet voidaan sovittaa
yhteen Suomen kansallisen järjestelmän kanssa
ilman, että kansallisia toimivaltajärjestelyjä syyttäjän
ja esitutkintaviranomaisen välillä tarvitsisi
muuttaa.
Kaiken kaikkiaan Suomi pitää tärkeänä neuvottelujen
jatkamista rakentavassa hengessä ja katsoo, ettei siirtymistä tiiviimpään
yhteistyöhön pidä kiirehtiä.
Vasta siinä vaiheessa, kun koko asetusehdotuksesta on saatavilla
uusi tekstiehdotus ja neuvotteluja on riittävän
pitkään käyty jäsenvaltioiden
kantojen yhteensovittamiseksi, voidaan ottaa kantaa siihen, onko
neuvottelutulos kokonaisuutena sellainen, että Suomen edun
mukaista olisi osallistua EPPO:n perustamiseen. Jos EPPO perustetaan,
olisi lisäarvon saavuttamiseksi ja myös EU:n yhtenäisyyden kannalta
tärkeää, että mahdollisimman
moni jäsenvaltio voisi siihen liittyä. Valtioneuvoston EU-selonteon
mukaisesti unionin yhtenäisyyden säilyttäminen
on jatkossakin ensisijainen tavoite oikeus-ja sisäasioiden
alalla.