Perustelut
Lissabonin strategia perustuu taloudellisten, ympäristöllisten
ja sosiaalisten sekä työllisyyteen liittyvien
näkökohtien tasapuoliseen huomioon ottamiseen
pyrittäessä edistämään
Euroopan unionin taloudellista kasvua ja kilpailukykyä globaaleissa
oloissa. Eurooppa-neuvosto antoi keväällä 2005
Lissabonin strategiaa uudistaessaan selkeän viestin,
että EU:n tulevien vuosien suurimmat haasteet
ovat talouskasvun nopeuttaminen ja työllisyyden kohentaminen.
Pääpainon tulee olla Lissabonin strategiaan sisältyvien
tavoitteiden toimeenpanossa talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen
ja työllisyyssuuntaviivojen mukaisesti. Uusien kansallisten
toimenpideohjelmien tavoitteena on nostaa esille kussakin maassa
tärkeimmät kasvua ja työllisyyttä koskevat
haasteet sekä toimenpiteet, joilla niihin vastataan.
Valtioneuvosto hyväksyi Suomen kansallisen toimenpideohjelman
13.10.2005, minkä jälkeen se toimitettiin EU:n
komissiolle. Komissio arvioi jäsenmaiden laatimat
toimenpideohjelmat ja julkaisee niistä raporttinsa tammikuussa
2006. Ohjelma on näin ollen komission käsiteltävänä, eikä siihen
voida enää tässä vaiheessa tehdä muutoksia.
Hallintovaliokunta on siksi arvioinut ohjelmaa vain yleisluontoisesti
oman toimialansa eräistä näkökulmista.
Toimenpideohjelmassa on 11 painoaluetta. Makrotalouden osalta
tavoitteet ovat yhdenmukaiset hallitusohjelman ja Suomen vakausohjelman
kanssa. Tavoitteissa korostetaan talouden vakautta ja julkisen talouden
kestävyyttä. Mikropolitiikan painoalueet liittyvät
kilpailukykyä ja tuottavuutta edistäviin rakenneuudistuksiin
ja työllisyyspolitiikan painoalueet työllisyysasteen
nostamiseen ja työmarkkinoiden toiminnan parantamiseen.
Lisäksi erikseen tarkastellaan EU:n rakennerahastojen käyttöä toimenpideohjelman
tukena.
Valiokunnan näkemyksen mukaan Suomen painoalueet on
valittu hyvin ja ne tukevat toisiaan. Toimenpideohjelmassa
on tuotu esille monipuolisesti ja avoimesti suomalaisen yhteiskunnan
suuria haasteita. Ohjelmassa on käsitelty keskipitkän
ja pitemmän aikavälin keskeisiä kysymyksiä,
kuten väestön ikärakenteen nopeaa heikkenemistä,
työvoiman saannin turvaamista, julkisen talouden tasapainoa,
yritysten ja kotitalouksien toimintaympäristön
kannustimia sekä työllisyyden ja tuottavuuden
kehitystä. Toimenpideohjelmaan ei sisälly uusia
avauksia, vaan se perustuu lähinnä jo olemassa
oleviin asiakirjoihin, muun muassa hallitusohjelmaan, valtiontalouden
kehyksiin vuosille 2006—2009, hallituksen strategia-asiakirjaan
ja Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraporttiin sekä käynnissä oleviin
uudistushankkeisiin.
Valiokunnan näkemyksen mukaan Suomen kansallinen ohjelma
on sille asetetun toimeksiannon mukainen ja toimenpiteet tavoitteita
tukevia. Mitä tulee rakennerahastovaroihin, Euroopan aluekehitysrahaston
ja Euroopan sosiaalirahaston tuella edistetään
monien sekä mikrotalouden että työllisyyden
painoalueisiin kuuluvien hankkeiden etenemistä.
Seuraavan rakennerahastokauden 2007—2013 kehykset ovat
vielä auki, joten kansallisessa toimenpideohjelmassa ei
ole voitu ennakoida, mihin näitä toimenpiteitä tullaan
jatkossa suuntaamaan. Suomen rakennerahastostrategian valmistelussa
kansallinen toimenpideohjelma voidaan ottaa huomioon.
Suomi on menestynyt monissa kansainvälisissä arvioinneissa
erittäin hyvin ja Suomen talous on todettu varsin kilpailukykyiseksi.
Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntamalliin liittyy sosiaalisen
tasa-arvoisuuden ja hyvinvoinnin kytkeminen yhteen vahvan kilpailukyvyn
kanssa. Talouden ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ovat
toisiaan tukevia elementtejä. Valiokunta pitää myönteisenä,
että Suomen kansallisessa toimenpideohjelmassa lähtökohtana
on talouden, työllisyyden ja sosiaalisen koheesion keskinäinen
riippuvuus. Valiokunta korostaa käytännön
toimenpiteiden merkitystä. Hyvinvointipalvelut, tasa-arvo,
ihmisen vahva perusturva ja turvallisuus ovat osa vahvaa kilpailukykyä,
joiden merkityksen voidaan arvioida tulevaisuudessa jopa kasvavan.
Valiokunta pitää tärkeänä yhteistyötä työmarkkina-
ja elinkeinojärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan
ja kolmannen sektorin kanssa tavoitteita toteutettaessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota paikallistason
merkitykseen kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Tunnistamalla kehitykseen
vaikuttavat tekijät ja alueilla olevan potentiaalin riittävän
aikaisin voidaan valiokunnan näkemyksen mukaan vahvistaa
kansantalouden kasvua ja työllisyyttä sekä samalla
tasapainottaa aluekehitystä ja vaikuttaa osaltaan työpaikkojen
ja väestön alueelliseen sijoittumiseen. Suomen
aluepolitiikassa keskeiset muutostekijät on jo otettu huomioon.
Valiokunta korostaa alueiden erilaisuuden tunnistamista ja vahvaa
panostamista osaamiseen ja innovaatioihin. Suurilla kaupunkiseuduilla
on oma erityisasema alueellisessa kehityksessä ja kansantalouden
vetureina.
Valiokunta toteaa, että Suomen alueet ovat profiililtaan
hyvin erilaisia ulottuen selkeästi kaupunkimaisista seuduista
syvään maaseutuun. Kotimaiset markkinat ovat pienet,
ja alueelliset kehityserot ovat varsin suuret. Kaupunkien ja niiden
lähialueiden ja toisaalta maatalousvaltaisen ja harvaanasutun
maaseudun kehitys eri mittarein mitattuna eriytyy. Harvaan asutuilla alueilla
ja maaseudulla esimerkiksi vähenevä ja ikääntyvä väestö,
pitkät etäisyydet ja huono saavutettavuus asettavat
erityisvaatimuksia muun muassa kunnallisille palveluille, infrastruktuurille
ja elinkeinotoiminnan edellytyksille. Näitä edistävien
toimenpiteiden tehokkaalla kokonaisuudella voitaisiin saada vahvempaa
otetta eriytymisestä ja hitaan kasvun alueet mukaan nopeampaan
kehitykseen.
Euroopan unioni on tänä päivänä varsin
kaukana niistä tavoitteista, jotka se asetti viisi vuotta
sitten. Valiokunta yhtyy toimenpideohjelman toteamukseen, jonka
mukaan EU:n ja samalla sen jäsenmaiden kilpailukykyä voidaan
parantaa vain, kun kaikki jäsenmaat sitoutuvat yhteisesti
sovittuihin tavoitteisiin. Taloudellisen ja sosiaalisesti tasapainoisen
kehityksen turvaaminen edellyttää myös
EU-maiden yhteistä strategista tahdonmuodostusta EU-tasolla
ja aikaisempaa analyyttisempaa otetta tehtyjen ratkaisujen arvioinnissa.
Suomi voisi osaltaan toimia tässä näkökulmien
avaajana.