Perustelut

Komission ehdotus oikeus- ja sisäasioiden rahoitukseksi kaudella 2007—2013 perustuu kolmeen puiteohjelmaan — Perusoikeudet ja oikeusasiat, Yhteisvastuu ja maahanmuuttovirtojen hallinta sekä Turvallisuus ja vapauksien suojelu — sekä niiden sisältämiin erityisohjelmiin. Ehdotuksella korvataan joukko erilaisia EU:n rahoitusvälineitä ja budjettikohtia.

Valiokunta tähdentää viitaten myös lausuntoonsa HaVL 24/2004 vp — U 56/2004 vp oikeus- ja sisäasioiden kasvavaa eurooppalaista merkitystä. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että puiteohjelmien tavoitteiden tulee selkeästi olla johdettavissa Haagin ohjelmasta. Oikeus- ja sisäasioiden kehittäminen tukee valiokunnan mielestä osaltaan myös EU:n laajentumiseen ja kilpailukykyyn liittyviä tavoitteita.

Komission esittämä rahoitus puiteohjelmiin kaudelle 2007—2013 on yhteensä 24,7 miljardia euroa. Valiokunta toteaa myönteisenä sen, että komission ehdotus merkitsee "Unionin kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus" -otsakkeen rahoituksen kolminkertaistumista nykytasoon verrattuna, vaikkakin sen osuus EU:n budjetista olisi vuonna 2013 edelleen vain noin 1,3 prosenttia. Perusoikeuksien ja oikeusasioiden puiteohjelmaan esitetään 543 miljoonaa euroa, yhteisvastuun ja maahanmuuttovirtojen hallinnan puiteohjelmaan 5,9 miljardia euroa sekä turvallisuuden ja vapauksien suojelun puiteohjelmaan 745 miljoonaa euroa.

Saadun selvityksen mukaan Suomeen ei arvioida tulevan oikeus- ja sisäasioiden kautta EU-rahoitusta merkittävässä määrin. Muiden jäsenvaltioiden valmiuksien kehittämisellä arvioidaan kuitenkin olevan myönteisiä vaikutuksia myös Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta.

Valiokunta pitää selkeää painotusta maahanmuutto- ja rajavalvonta-asioihin — noin 80 prosenttia rahoituksesta — perusteltuna. Valiokunta korostaa, että yhteisön rahoitusta tulee suunnata toimenpiteisiin, joiden avulla on saavutettavissa todellista lisäarvoa koko unionin sisäisen turvallisuuden kannalta. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että ensi sijalla rahoituksen suuntaamisessa tulee olla ulkorajavalvonnan kehittäminen EU:n yhdennetyn neliportaisen rajaturvallisuusjärjestelmän ja riskianalyysin pohjalta. Yhteisen viisumipolitiikan ja jäsenmaiden konsulaattien yhteistyön vahvistaminen on tärkeä osa monitasoista ulkorajaturvallisuuden järjestelmää. Vakavan järjestäytyneen rikollisuuden, kuten laittoman maahanmuuton sekä ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen, torjuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota rahoituksen suuntaamisessa.

Ulkorajarahaston määrärahat esitetään jaettavaksi osittain pysyvien kriteereiden, kuten ulkorajan pituus ja rajanylityspaikkojen määrä, ja osittain muuttuvien kriteereiden, kuten rajanylitysliikenteen määrä ja tehtyjen viisumihakemusten määrä, perusteella. Valiokunnan mielestä on tärkeää pyrkiä huolehtimaan siitä, että Suomen kannalta keskeisimmät pysyvät kriteerit, esimerkiksi rajan pituus ja olosuhteet, saavat riittävän painoarvon. Tärkeää on myös ottaa riskianalyyseissä ja varojen suuntaamisessa huomioon kulloisenkin ajankohtaisen turvallisuustilanteen lisäksi tilanteen kehittyminen tulevaisuudessa. Varojen käyttöä tulee myös valvoa ja seurata asianmukaisella tavalla.

Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä unionin suuntaamaa rahoitusta maasta poistamiseen, sillä unionin alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten määrän lisääntyessä yhä useampi siirtyy edelleen muihin jäsenvaltioihin. On myönteistä, että ehdotus palauttamisrahastoksi mahdollistaa rahoituksen laaja-alaisesti eri toimiin. Siten jäsenvaltiot voivat ottaa nykyistä paremmin huomioon omat tarpeensa ja erityispiirteensä projekteja suunnitellessaan. Ehdotuksen mukaan kohderyhmään eivät kuuluisi ne turvapaikanhakijat, jotka ovat peruuttaneet turvapaikkahakemuksensa kesken turvapaikkaprosessin. Palauttamisen kokonaisvaltaisen hallinnoinnin ja päällekkäisyyksien välttämisen kannalta olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista, että soveltamisalaa laajennettaisiin myös heihin, jolloin yhteen projektiin olisi mahdollista saada rahoitusta vain yhdestä rahastosta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että rahoituksen suuntaamisessa tulisi lisätä maastapoistamispäätösten täytäntöönpanon painoarvoa verrattuna maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden määrän merkitykseen. Valiokunta voi hyväksyä valtioneuvoston esittämän jakosuhteen 50/50.

Kotouttamisrahaston tarkoituksena on edistää kansallisten kotouttamistoimien täytäntöönpanoa neuvoston vuonna 2004 hyväksymien yhteisten kotouttamista koskevien perusperiaatteiden mukaisesti. Rahasto tukee niin sanottuja täydentäviä toimia, jotka liittyvät kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen ja jotka eivät kuulu Euroopan sosiaalirahaston soveltamisalaan. Rahastosta myönnettäisiin kullekin jäsenmaalle 300 000 euron kiinteä vuosittainen määräraha. Loput määrärahasta jaettaisiin rahaston kohderyhmään kuuluvien henkilöiden määrään liittyvien kriteerien perusteella. Selvityksen mukaan kotouttamisrahastoa koskevan päätöksen oikeusperusta ei vielä ole selvä. Valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston lähtökohtaa, että Suomi ottaisi lopullisen kannan rahaston perustamiseen vasta oikeusperustakysymyksen ratkettua.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että terrorismin ehkäisyä ja torjuntaa koskevan ohjelman painopiste ehdotetaan ajoitettavan rahoituskauden loppupuolelle. Valiokunnan mielestä ehdotus ei vaikuta johdonmukaiselta Haagin ohjelman toteuttamisen ja uudistetun terrorismipaketin tavoitteiden suhteen. Ainakin ehdotuksen perusteluja on aiheellista selvittää.

Komission ehdottaman uuden rahoitusohjelmamallin voidaan katsoa tuovan monia parannuksia nykyiseen verrattuna, mutta malli sisältää edelleen myös ongelmallisia puolia. Muun muassa poliisihallinnon näkökulmasta on nähty myönteisenä, että aikajänteeltään pitemmät rahoitusohjelmat mahdollistavat nykyistä pitkäjänteisemmän hankkeiden toteuttamisen. Samoin hankkeiden tehokkaamman koordinoinnin voidaan arvioida parantuvan. Ensiarvoisen tärkeää on se, että kolmansien maiden kytkeminen rahoitettaviin hankkeisiin mukaan on uusissakin ohjelmissa tehty mahdolliseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle annetaan erityistä painoa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen tähtäävissä hankkeissa. Valiokunta painottaa myös maahanmuutto- ja turvapaikka-alalla kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja pitää tarpeellisena, että tähän liittyvän taloudellisen ja teknisen avun ohjelman rahoitus turvataan myös tulevalla kaudella.

Valiokunta kiinnittää huomiota ohjelmien kansallisen omarahoitusosuuden suuruuteen. Selvityksen mukaan pakolaisrahaston, kotouttamisrahaston, palauttamisrahaston ja ulkorajarahaston osarahoittamissa hankkeissa yhteisörahoituksen määrä voi pääsääntöisesti olla korkeintaan 50 prosenttia toteutettavien hankkeiden kokonaiskustannuksista. Toistaiseksi Suomessa on kokemusta pakolaisrahaston toiminnasta vuosilta 2000—2004. Tällä ajanjaksolla rahastosta myönnettiin Suomelle vuosittain noin 500 000 euroa ja kansallisen rahoituksen osuus tuettavissa hankkeissa oli 50 prosenttia. Käytännössä kansallisen rahoituksen löytäminen osoittautui vaikeaksi. Valiokunnan näkemyksen mukaan niin sanottu in kind -rahoitus, esimerkiksi omaan hankkeeseen asetetun henkilöstön palkkakustannukset, tulisi voida hyväksyä kansalliseen rahoitusosuuteen laskettaviksi kustannuksiksi.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös komission ehdottamaan ohjelmien hallintorakenteeseen. Sen mukaan ohjelmien hallinnointi on suuressa määrin jäsenvaltioiden vastuulla. Ehdotetun hallintorakenteen vaarana on, että rahaston kansallisesta hallinnosta muodostuu liian raskas suhteessa rahastosta saatavaan hyötyyn. Tämä voi myös johtaa siihen, että rahoituksen hakemisesta luovutaan. Raskaat hallinnolliset menettelyt ja korkea omarahoitusosuus saattavat vaikeuttaa myös esimerkiksi kansalaisjärjestöjen ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia osallistua hankkeisiin. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että komission ehdottamaa hallintomallia tulee tarkastella vielä erikseen.