Ehdotus

Ehdotuksen rakenne perustuu pelastuspalvelupolitiikan neljään tärkeimpään lohkoon, jotka ovat ennaltaehkäisy, valmius, avustustoimet ja ulkoinen ulottuvuus. Lisäksi siinä annetaan määräykset rahoituskelpoisista toimista.

Päätöksen on määrä tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kohti tehokkaampaa ja yhtenäisempää lähestymistä katastrofien hallinnassa. Tavoitteena on tehostaa ennaltaehkäisytoimia koskevien EU:n poliittisten puitteiden merkitystä ja yhdistää ne tehokkaasti valmius- ja avustustoimiin.

Valmiustoimien tärkein painopiste on parantaa avustustoimien suunnittelua sekä tehostaa EU:n avustusvalmiuksia ja yleistä valmistautumista laajamittaisiin katastrofeihin. Avunantoa ja onnettomuuksien torjuntaa sekä EU:n sisällä että kolmansissa maissa koskevan luvun tavoitteena on varmistaa entistä tehokkaammat ja nopeammat avustustoimet.

Rahoitussäännökset on sisällytetty omaan lukuun. Tukikelpoiset toimet on ryhmitelty yleisiin toimiin, ehkäisy- ja valmiustoimiin sekä avustus- ja kuljetustoimiin. Niihin sisältyy uusille toimille annettava tuki. Voimassa olevan rahoitusvälineen kuljetuksille annettavaa tukea koskevia säännöksiä on tarkoitus muuttaa ja yksinkertaistaa. Rahoituksen ehtoja tarkistetaan lisäämällä yhteisrahoituksen määrä enintään 85 prosenttiin tukikelpoisista kokonaiskustannuksista ja rajoitetuissa tapauksissa 100 prosenttiin, jos määrätyt kriteerit täyttyvät.

Uusissa säännöksissä annetaan yhdelle jäsenvaltiolle mahdollisuus ottaa johtoasema ja pyytää EU:n rahoitustukea operaatioihin, joihin osallistuu useita jäsenvaltioita. Myös apua pyytävälle vahinkoa kärsineelle jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus pyytää unionin rahoitustukea sen alueen ulkopuolella sijaitsevien avustusvalmiuksien kuljetukseen.

Rahoitustuen muotoja ja täytäntöönpanomenettelyjä muutetaan, jotta kulut voidaan maksaa avustuksina, korvauksina, julkisina hankintasopimuksina tai rahoitusosuuksina erityisrahastoihin. Avustusten ja julkisten hankintasopimusten ollessa kysymyksessä hätäapuun liittyviä operaatioita ei tarvitse sisällyttää komission vuotuiseen työohjelmaan.

Komission ehdotus liittyy kiinteästi EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014—2020 käytäviin neuvotteluihin, ja esimerkiksi rahoituspäätökset ovat alisteisia rahoituskehyksen kokonaistasoon liittyvälle ratkaisulle.

Komissio esittää ohjelman rahoitukseksi rahoituskehyskaudelle 513 miljoonaa euroa.

Ehdotuksen tarkemman sisällön osalta viitataan valtioneuvoston kirjelmään.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta uudeksi päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista hyvänä lähtökohtana tuleville neuvotteluille ja kannattaa nykyisten kahden neuvoston päätöksen yhdistämistä yhdeksi unionipäätökseksi.

Valtioneuvosto tukee EU:n katastrofivalmiuksien kokonaisvaltaista kehittämistä. Unionin on kyettävä vastaamaan kaikenlaisiin luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin unionissa ja sen ulkopuolella tehokkaasti ja koordinoidusti kaikkia tarvittavia välineitä hyödyntäen. Joulukuun 2010 neuvoston päätelmien mukaisesti komission ehdotus tulee nähdä osana laajempia pyrkimyksiä vahvistaa EU:n katastrofivalmiuksia, mukaan lukien tuleva EUH:n ja komission yhteisesitys yhteisvastuulausekkeen soveltamisesta sekä mahdolliset tukitoimet yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa. Tarvittavat EU-tason koordinaatiojärjestelyt on varmistettava huomioiden komission, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja EU:n ulkosuhdehallinnon roolit ja vastuut sektorilla.

Komission tiedonannon mukaan unionin pelastuspalvelutoimilla on kolme merkittävää haastetta, joihin ehdotuksella pyritään vastaamaan. Nämä haasteet ovat suurten hätätilojen yleistyminen ja niiden vakavuuden ja monimutkaisuuden lisääntyminen, nykyisen taloustilanteen aiheuttamat rahoitusrajoitukset ja nykyisten kahden päätöksen sisältämät rajoitukset, jotka vaikuttavat katastrofiavun tehokkuuteen, vaikuttavuuteen ja johdonmukaisuuteen.

Uudessa ehdotuksessa on useita asioita, jotka tulee tarkemmin selvittää ennen valtioneuvoston lopullisen kannan muodostamista.

Säädösehdotus on annettu unionisopimuksen 196 artiklan nojalla. Jatkossa tulee selvittää, onko säädösperusta riittävän kattava ja onko uudessa ehdotuksessa asioita, joista ei voi tai ei ole tarkoituksenmukaista säätää artiklan 196 nojalla.

Yhteisvastuulausekeartiklan 222 ja pelastuspalveluartiklan196 käyttöä suuronnettomuuksissa ja terrori-iskuissa tulee selvittää, samalla kun selvitetään ja valmistellaan yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevia sääntöjä. Sama selvitystyö tulee tehdä myös mm. humanitaarisen avun, terveydenhuollon, sotilasvoimavarojen ja konsulitoiminnan osuudesta pelastuspalvelun avunannossa.

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan ehdotuksen tulee kattaa nykyisin voimassa olevien päätösten mukainen laaja-alainen pelastuspalveluyhteistyö ja sen rahoitus, kuten esimerkiksi yleinen jäsenmaiden välinen pelastuspalveluyhteistyö kaikkine toimintamuotoineen sisältäen tutkimukset, projektit, ohjelmat, tiedonvaihto, verkostojen kehittäminen, koulutus ym. Esitetyssä muodossaan päätösehdotus keskittyy yksinomaan suuronnettomuuksiin varautumiseen ja niihin liittyviin toimiin, kuten avunantoon.

Valtioneuvosto pitää hyvänä sitä, että ennaltaehkäisy on uudessa päätösehdotuksessa omana lukunaan.

Valtioneuvosto ei kuitenkaan voi kannattaa ehdotuksen ennaltaehkäisyä koskevia kohtia esitetyssä muodossa. Riskienhallintasuunnitelmista säätäminen ei valtioneuvoston näkemyksen mukaan kuulu päätöksen toimivaltaan. Riskienhallintasuunnitelmat, niiden sisällöstä päättäminen ja suunnitelmista tiedottaminen on kansallista jäsenmaiden toimivaltaa. Myöskään suunnitelmien lähettäminen ja alistaminen komission toimenpiteille eivät valtioneuvoston näkemyksen mukaan ole unionisopimuksen mukaisia. Esitetyt menettelyt voidaan lukea unionisäännösten harmonisoinniksi ja puuttumiseksi kansallisiin pelastuspalvelurakenteisiin.

Toisaalta valtioneuvoston näkemyksen mukaan ennaltaehkäisyä on käsitelty kapea-alaisesti keskittymällä vain riskien arviointiin ja hallintaan. Tältä osin luvun soveltamisalaa tulisi laajentaa sitomatta ennaltaehkäisytoimia pelkästään suuronnettomuuksiin ja niiden riskinarviointeihin ja -hallintaan.

Valtioneuvosto voi tukea luvussa 3 valmiuden kehittämiseksi ehdotettuja toimia, joilla ollaan luomassa eurooppalaisia hätäapuvalmiuksia. Komission ja jäsenmaiden vastuita ja velvollisuuksia avunannon suunnittelussa ja voimavarojen kehittämisessä on uudistettu ja muutettu perustumaan vapaaehtoisuuteen ja parempaan etukäteissuunnitteluun. Päätöksessä ehdotetaan eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien luomista jäsenmaiden ennakkoon sitomien avustusvalmiuksien vapaaehtoisten reservien muodossa. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisuuteen perustuvaan eurooppalaiseen hätäapuvalmiuteen. Lisäksi ehdotus sisältää mahdollisuuden sijoittaa näitä ja muita valmiuksia ennakoivasti unionin sisällä oleviin logistisiin keskuksiin.

Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että komissio voisi rahoittaa joko osin tai kokonaan näiden hätäapuvalmiuksien rakentamista ja ennakkosijoittamista. Jos komissio aikoo rahoittaa 11 ja 12 artiklan mukaisia jäsenmaiden eurooppalaisia hätäapuvalmiuksia, rahoitus tulisi soveltuvin osin laajentaa kattamaan myös muut luvussa 3 määritellyt jäsenmaiden avustustoimiin tarjoamat valmiustoimet. Pelastustoimen henkilöstön kansainvälisissä operaatioissa saama kokemus ja kalustovalmiuden kehittäminen EU:n mahdollisella tuella voisivat parantaa merkittävästi myös kotimaan valmiuksia erilaisissa luonnon- tai suuronnettomuustilanteissa ja tukea varautumista kansainvälisen pelastuspalveluavun vastaanottamiseen tarvittaessa.

Valtioneuvosto kannattaa avunannon päätöksenteon yksinkertaistamista ja yhtenäistämistä siten kuin ehdotuksessa ehdotetaan samalla pitäen tärkeänä ja välttämättömänä, että jäsenmaiden osallistuminen päätöksentekoon taataan nykyisellä tasolla.

Ehdotuksessa painotetaan etukäteissuunnittelun tärkeyttä ja siirtymistä reaktiivisesta ad hoc -toiminnasta paremmin suunniteltuun ja varmempaan valmiuteen. Tästä syystä siinä tulisi paremmin huomioida avustustoimien alueellinen (avustusetäisyydet) ja laadullinen ensisijaisuus. Ehdotuksessa ei myöskään mainita avustuskohteen lähellä olevien henkilö- ja materiaaliresurssien käyttömahdollisuutta ja niiden käytön tukemista.

Valtioneuvosto ottaa kantaa pelastuspalvelun rahoitukseen osana rahoituskehyksen kokonaisuutta. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että rahoitussäännöksiä koskevan luvun määräykset yleisten ja yksilöityjen tukikelpoisten toimien osalta on riittävin osin sisällytetty päätösehdotuksen ennaltaehkäisyä, valmiutta ja avustustoimia koskeviin lukuihin. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksellisesti esityksiin siitä, miten suurella osuudella unioni rahoittaa jäsenmaiden valmiuksien rakentamista. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti EU:n rahoitusosuuden kasvattamiseen. Valtioneuvosto katsoo, että riittävä kansallinen rahoitusosuus on tärkeä jäsenvaltioiden omistajuuden varmistamiseksi.

Valtioneuvosto tarkentaa neuvottelujen edettyä pidemmälle kantansa ehdotuksessa esitettyihin asioihin ja unionin hätäapuvalmiuksia koskeviin rahoitusosuuksiin.

Valtioneuvosto pitää ongelmallisena sitä, että pelastuspalvelu-käsite ja siihen liittyvät termit, kuten ennaltaehkäisy ja valmius, tulkitaan hyvin eri lailla eri jäsenmaissa ja komissiossa. Tämä eroavuus tulkinnoissa hankaloittaa yhteistyötä ja säädösten tulkintaa. Jäsenmaiden ja komission lähestymistapojen eroavuudet tulisikin kartoittaa ja selkiyttää ehdotuksen jatkotyöstämistä varten.