Perustelut
Kuntien talous oli alijäämäinen vuonna
2003 ensimmäisen kerran vuoden 1976 jälkeen. Valtion ja
kuntien yhteisen arvion mukaan kuntatalous on alijäämäinen
myös ensi vuonna, ja heikon kehityksen arvioidaan
jatkuvan vuoteen 2007 asti. Vuoden 2005 budjetti on kunnille pettymys,
koska todellisia lisäpanostuksia peruspalvelujen järjestämiseen
ei ole juurikaan tulossa.
Hallituksen lakiesityksen HE 181/2004 vp mukaan
kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksen
perusteella kunnille kuuluvien rahojen (502 miljoonaa euroa) maksu
jaksotettaisiin neljälle vuodelle ja vielä takapainotteisesti.
Hallituskin näyttää ymmärtävän,
että velanmaksun takapainotteisuus vaikeuttaa entisestään
kuntien tilannetta, koska se toi kesken valiokuntakäsittelyn
täydennysesityksen, jossa vuodelle 2008 suunnitellusta
244 miljoonan euron maksusta 50 miljoonaa euroa maksettaisiin aikaisemmin.
Tästä huolimatta jaksotus jää edelleen
voimakkaasti takapainotteiseksi. Viimeinen ja suurin maksuerä,
lähes neljäkymmentä prosenttia koko summasta,
sijoittuu edelleen seuraavalle vaalikaudelle ja seuraavan hallituksen
vastuulle.
Vaikka valtionosuuksien muodossa kunnille tulee ensi vuonna
jonkin verran lisärahoitusta, laajentuneet tehtävät
aiheuttavat kunnille huomattavasti tätä enemmän
lisäkustannuksia. Näin kuntien mahdollisuudet
tuottaa palveluja tosiasiassa heikkenevät. Rahoituksen
kasvu hupenee palveluiden toteuttamiseen, kuten hoitotakuuseen.
Hoitojonojen purkaminen tulee aiheuttamaan suuria vaikeuksia. Varoja
tarvitaan myös niihin investointeihin, joilla tehostamistoimia
ja oikeita kustannussäästöjä saataisiin
aikaan —esimerkiksi tietotekniikan hyväksikäyttöön
terveydenhuollossa.
Ainoana perusteena kustannustenjaon tarkistuserien jaksottamiselle
mainitaan valtion tarkoitus vahvistaa valtion taloutta ja vähentää valtion
velkaantuneisuutta. Valtion rahoitusvastuu kevenee jaksotuksen ansiosta
366 miljoonaa euroa ensi vuonna, ja vastuu tästä siirtyy
kunnille, joiden taloudellinen tilanne on jo ennestään heikko.
Joka kolmas kunta joutuu nostamaan veroprosenttiaan ensi vuonna.
Jotta kuntatalous olisi tasapainossa, pitäisi Suomen Kuntaliiton arvion
mukaan verotulojen kasvaa 4 % vuodessa ja toimintamenojen
jäädä alle 4 %:iin vuodessa. Tämän
saavuttaminen vaatisi vakaata talouskasvua ja aiempien vuosien tapaisen
menokasvun taittumista, mikä ei ole mm. hoitotakuun täytäntöönpanon
vuoksi mahdollista. Suomen Kuntaliiton ja valiokunnassa kuultujen
kuntien mukaan valtionosuuserät tulisi maksaa kokonaan vuonna
2005 voimassa olevan lain mukaan ja hallituksen lakiesitys hylätä.
Sosiaali- ja terveystoimen osalta kustannustenjaon tarkistus
on aiemmin maksettu jaksotettuna kahdelle vuodelle. Tämä malli
olisi sekä valtiontalouden että kuntien talouden
kannalta edelleen oikeudenmukaisempi vaihtoehto. Sen mukaisesti
hallituksen tulisi maksaa 370 miljoonasta eurosta puolet (185 miljoonaa
euroa) ensi vuonna ja loput vuonna 2006.
Voimassa oleva opetuslainsäädäntö korostaa oppilaiden
oikeuksia. Uudet opetussuunnitelmat ja tuntijaot otetaan asteittain
käyttöön ja tämä tulee
lisäämään lähivuosina
opetuksen kustannuksia. Opetustoimessa menot ovat lisääntyneet
mm. erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrän
kasvaessa. Perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen palkkausmenoihin
ovat vaikuttaneet myös asteittain voimaan tullut opettajien eläkevakuutusmaksujen
korotus. Eläkemaksujen osalta korotusvaikutukseksi arvioitiin
perusopetuksen osalta noin 390 euroa/oppilas ja lukioiden
osalta noin 440 euroa/oppilas. Kustannustason 4 % nousu
merkitsee jo laskennallisista menoista laskien lähes 200
miljoonan euron menolisäystä opetus- ja kulttuuritoimen
menoihin. Opetustoimen osalta tulisi noudattaa voimassa olevaa lakia
kustannustenjaosta ja kuntien opetustoimille kuuluvat
rahat maksaa täysimääräisesti
jo ensi vuonna.
Nykyisen kustannustenjaon tarkistusjärjestelmän
muutos on esillä valtionosuusuudistuksen yhteydessä.
Kustannustenjaon tarkistus on ollut ainoa oikeudenmukainen tapa
ottaa huomioon palvelujen laadussa ja sisällössä tapahtuneet muutokset
ja myös lakien säätämisvaiheessa
tapahtuneet alimitoitetut kustannusarviot. Tämän vuoksi
on välttämätöntä, että kustannustenjaon tarkistuksesta
säädetään valtionosuusuudistuksen
jälkeenkin pysyvällä lailla.