Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunnan puhemies on 24 päivänä elokuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi (omaisuuden jäädyttämistä ja todistusaineiston säilyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpano) (U 49/2001 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että lakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
lainsäädäntöneuvos Asko Välimaa, oikeusministeriö
valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, Valtakunnansyyttäjänvirasto
rikosylitarkastaja Jari Liukku, keskusrikospoliisi
Puitepäätösehdotus perustuu Tampereella lokakuussa 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiin sekä neuvoston Tampereen päätelmien mukaisesti hyväksymään toimenpideohjelmaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi rikosasioissa. Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta tehdään oikeudellisen yhteistyön kulmakivi rikosasioissa. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pitäisi koskea myös ennen oikeudenkäyntiä annettuja määräyksiä, erityisesti sellaisia, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voisivat nopeasti turvata todisteita ja takavarikoida helposti siirrettävää omaisuutta.
Puitepäätösehdotus koskee väliaikaisten, yleensä ennen oikeudenkäyntiä tehtävien omaisuuden niin sanottujen jäädyttämispäätösten täytäntöönpanoa toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Ehdotuksessa tarkoitetut päätökset pantaisiin toisessa jäsenvaltiossa täytäntöön samalla tavoin kuin kotimaiset päätökset. Ehdotus ei sen sijaan sisällä määräyksiä jäädytetyn omaisuuden siirtämisestä jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanovaltiosta päätöksen tehneeseen valtioon.
Puitepäätöstä sovellettaisiin vain sellaisiin jäädyttämispäätöksiin, jotka liittyvät päätöksessä lueteltuihin rikoksiin. Tällaisia rikoksia olisivat huumausaineiden salakuljetus, Euroopan yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuva petollinen menettely, rikoksen tuottaman hyödyn pesu, euron väärentäminen, lahjonta ja ihmiskauppa.
Jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset tunnustaisivat toimitetut jäädyttämispäätökset ilman muodollisuuksia ja panisivat päätökset viipymättä täytäntöön samalla tavoin kuin kansallisesti tehdyt jäädyttämispäätökset. Täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä vain säädettyjen muotoseikkojen perusteella.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä sitä, että Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti Euroopan unionissa otetaan käyttöön vastavuoroisen tunnustamisen periaate rikosasioissa ja erityisesti silloin, kun kysymys on ennen oikeudenkäyntiä tehtyjen päätösten täytäntöönpanosta. Esitutkintavaiheessa tehtyjen päätösten nopea täytäntöönpano toisessa jäsenvaltiossa on rikoshyödyn jäljittämisen ja menetetyksi tuomitsemisen sekä todistusaineiston hankkimisen kannalta välttämätöntä. Selkeä säädösperusta on myös omiaan tehostamaan tutkintaa. Valtioneuvosto suhtautuu puitepäätösehdotukseen siten myönteisesti.
Ehdotuksessa on kysymys rikosoikeuden alalla ensimmäisestä instrumenttiehdotuksesta, joka tarkoittaa niin sanotun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen läpiviemistä. Kysymyksessä on näin ollen eräänlainen pilottihanke, joka loisi pohjaa tuleville hankkeille. Tästäkin syystä ehdotuksen tekijät ovat ilmeisesti pyrkineet soveltamisalan rajoituksilla varmistamaan ehdotuksen läpimenon. Eräs tällainen rajaus on se, minkä viranomaisten tekemiin omaisuuden jäädyttämispäätöksiin sitä sovelletaan. Valtioneuvoston kannan mukaan Suomen tulisi pyrkiä jatkoneuvotteluissa suosimaan jo tämän puitepäätöksen soveltamisalan varovaisia laajennuksia. Esimerkiksi johdonmukaisuuden vuoksi oikeusviranomaisiksi olisi katsottava ne viranomaiset, joita jäsenvaltiot vuoden 1959 yleissopimukseen antamiensa selitysten mukaan pitävät oikeusviranomaisina.
Valiokunta suhtautuu myönteisesti siihen, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate otetaan käyttöön rikosasioita koskevien, ennen oikeudenkäyntiä tehtyjen päätösten täytäntöönpanossa. Rikollisuuden kansainvälistyessä sekä omaisuuden ja esineiden maasta toiseen siirtämisen helpottuessa, on erittäin tärkeää, että myös rikosoikeudellinen yhteistyö yksinkertaistuu ja tehostuu. Ilman uusien menettelyjen käyttöönottoa rikosten selvittäminen ja menettämisseuraamusten tuomitseminen on tehotonta.
Ehdotukseen sisältyy ensimmäistä kertaa vastavuoroisen tunnustamisen periaate rikosoikeuden alalla. Tämän vuoksi ehdotuksen soveltamisala on määritelty varsin suppeaksi, vain eräitä rikoslajeja koskevaksi. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin rajausta tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena ehdotuksen hyväksymisen turvaamiseksi. Ehdotuksen tultua hyväksytyksi, on sen soveltamisalaa syytä pyrkiä laajentamaan.
Ehdotuksen mukaan jäädyttämispäätöksen voisi tehdä ainoastaan oikeusviranomainen. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotuksen jatkovalmistelussa pyritään oikeusviranomaiset määrittelemään siten, että määritelmä sallii kansallisen liikkumavaran. Toimivan kansainvälisen yhteistyön edellytyksenä on kansallisten poliisi- ja syyttäjäviranomaisten kiinteä yhteistyö.
Lausuntonaan lakivaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa,
että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2001
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Timo Tuovinen