Perustelut
Yleistä
Keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden
välillä vuonna 2000 tehtyyn yleissopimukseen (jäljempänä vuoden
2000 oikeusapusopimus) liitettävän pöytäkirjan
sisältämien määräysten
tarkoituksena on tehostaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden
välistä oikeusapua rikosasioissa. Pöytäkirja
täydentää vuoden 2000 oikeusapusopimusta,
ja sen voimaantulo onkin 13 artiklan 3 kohdassa sidottu mainitun sopimuksen
voimaantuloon. Toisaalta vuoden 2000 oikeusapusopimuskaan ei ole
itsenäinen, vaan se sisältää puolestaan
vuonna 1959 tehtyä keskinäistä oikeusapua
rikosasioissa koskevaa eurooppalaista yleissopimusta (SopS 30/1981, jäljempänä eurooppalainen
oikeusapusopimus) täydentäviä määräyksiä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa keskinäisestä oikeusavusta
Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyyn
yleissopimukseen liitettävän pöytäkirjan
hyväksymistä ja suostumuksen antamista hallituksen
esityksessä tarkoitetun ilmoituksen antamiseen. Lisäksi
valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Pöytäkirjan sisältö
Pöytäkirjan keskeinen sisältö muodostuu
pankkitilitietojen luovuttamista koskevista määräyksistä.
Näiden mukaan jäsenvaltio velvoitetaan ensinnäkin
antamaan oikeusapua sen selvittämiseksi, onko rikostutkinnan
kohteena olevalla henkilöllä pankkitili pyynnön
vastaanottaneessa valtiossa, sekä toimittamaan näitä tilejä koskevat
tiedot. Toiseksi pöytäkirja sisältää määräyksen,
jonka mukaan oikeusapua pyytäneelle valtiolle on ilmoitettava
tiedot nimettyjen pankkitilien tietyn aikavälin
tilitapahtumista. Kolmanneksi jokaisen jäsenvaltion tulee
luoda järjestelmä, jolla se voi valvoa tietyn
pankkitilin tapahtumia.
Valiokunta on asiaa käsitellessään
kiinnittänyt huomiota erityisesti seuraaviin
seikkoihin.
Kieltäytymisperusteet
Oikeusavun tehostamiseksi pöytäkirjassa rajoitetaan
kaikkien oikeusapupyyntöjen osalta yleisesti niitä perusteita,
joilla jäsenvaltio voi kieltäytyä oikeusapupyynnön
täyttämisestä. Pöytäkirjan
määräysten mukaan jäsenvaltio
ei saa kieltäytymisperusteena vedota pankkisalaisuuteen,
eikä pyyntöä saa evätä myöskään
sillä perusteella, että pyyntö koskee
rikosta, jota pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio
pitää vero-, tulli- tai valuuttarikoksena. Jäsenvaltio
ei myöskään saa pitää mitään
rikosta poliittisena rikoksena. Lakivaliokunta toteaa, että näiden
määräysten voimaantulon jälkeenkin
oikeusapupyynnöstä kieltäytymiseen on
edelleen sovellettavissa eurooppalaisen oikeusapusopimuksen
2 artiklan 2 kohta. Tätä sopimusmääräystä vastaava
säännös sisältyy kansainvälisestä oikeusavusta
rikosasioissa annetun lain (4/1994,
jäljempänä rikosoikeusapulaki)
12 §:ään. Sen mukaan oikeusapua ei anneta,
jos oikeusavun antaminen saattaisi loukata Suomen täysivaltaisuutta
tai vaarantaa Suomen turvallisuutta taikka muita olennaisia etuja.
Oikeusapua ei anneta myöskään, jos sen
antaminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien
periaatteiden kanssa tai muutoin Suomen oikeusjärjestyksen
perusperiaatteiden vastaista.
Tietojen käytön rajoitukset
Pöytäkirjassa tarkoitetut pankkitilitiedot
ovat luonteeltaan henkilötietolaissa (523/1999)
tarkoitettuja henkilötietoja. Pöytäkirja
ei kuitenkaan itsessään sisällä määräyksiä henkilötietojen
suojasta. Tämän vuoksi lakivaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, myös hallituksen esityksen perusteluista (s. 14/II)
ilmi käyvään seikkaan, että näiltä osin
sovellettaviksi tulevat vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 23 artiklaan
sisältyvät määräykset.
Mainitun artiklan mukaan henkilötietoja voidaan käyttää niissä menettelyissä,
joihin vuoden 2000 oikeusapusopimusta sovelletaan, samoin kuin näihin
suoraan liittyvissä oikeudellisissa ja hallinnollisissa
menettelyissä. Henkilötietoja voidaan käyttää myös yleisen
turvallisuutta koskevan välittömän ja
vakavan vaaran uhkan estämiseksi. Lisäksi henkilötietojen
käyttö on sallittua myös muihin tarkoituksiin,
mutta tällöin niiden käyttöön
tarvitaan yleensä tiedot toimittaneen jäsenvaltion etukäteinen
lupa. Tietojen käytön jälkikäteisen valvonnan
kannalta on puolestaan tärkeää, että 23
artiklan 3 kohdan mukaan tiedot toimittanut jäsenvaltio
voi yksittäistapauksessa vaatia henkilötiedot
saanutta jäsenvaltiota antamaan tietoja niiden käyttötarkoituksesta.
Pöytäkirjan voimaansaattamistapa
Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen
pöytäkirjan voimaansaattamislaiksi.
Kyseessä on tavanomainen blankettilaki. Esityksen perustelujen
(s. 7/I) mukaan Suomen voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa
jo nyt pöytäkirjassa tarkoitetun, pankkitilitietoja
koskevan oikeusavun sekä muun pöytäkirjassa
tarkoitetun toiminnan. Tämän vuoksi erityisiä asiasisältöisiä säännöksiä ei
ole pidetty tarpeellisina pöytäkirjan määräysten
voimaansaattamiseksi. Myös vuoden 2000 oikeusapusopimuksen
voimaansaattamislaki on blankettimuotoinen. Tämän
lisäksi sopimuksen voimaansaattamiseksi on kuitenkin tehty
myös joitakin asiasisältöisiä säännöksiä.
Käsitellessään vuoden 2000 oikeusapusopimuksen hyväksymistä ja
voimaansaattamista koskenutta hallituksen esitystä perustuslakivaliokunta
katsoi, että siinä ehdotetun menettelyn vuoksi
rikosoikeusapua koskevasta säännöskokonaisuudesta
muodostuu mutkikas ja vaikeaselkoinen (ks. PeVL 9/2003 vp).
Lakivaliokunta hyväksyi tuolloin esitetyn voimaansaattamismenettelyn muun
muassa sillä perusteella, että jos kansainvälisiin
yleissopimuksiin sisältyvää sääntelyä ryhdytään
säännönmukaisesti laajasti toistamaan
kansallisessa laissa, yleislaiksi tarkoitetusta rikosoikeusapulaista
tulee mutkikas ja vaikeaselkoinen. Tällä näkökohdalla
on merkitystä myös nyt käsiteltävänä olevan
pöytäkirjan kohdalla. Hyväksyessään
nyt ehdotetun voimaansaattamistavan lakivaliokunta pitää kuitenkin tarpeellisena,
että vuoden 2000 oikeusapusopimuksen ja nyt käsiteltävänä olevan
pöytäkirjan voimaantultua oikeusministeriössä seurataan niiden
soveltamista ja että saatujen kokemusten perusteella arvioidaan,
onko Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisestä oikeusavusta
mahdollisesti syytä säätää erillinen
laki.