Yleisperustelut
Yleistä
Rikosrekisteriin merkityt tiedot henkilön aiemmista
rikoksista ja niistä määrätyistä seuraamuksista
ovat tärkeitä rikosasioiden käsittelyssä. Rikosrekisteritietoja
vaihdetaan rikosasioiden käsittelyn helpottamiseksi myös
Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisessä rikosoikeudellisessa
yhteistyössä voimassa olevien kansainvälisten
ja unionioikeudellisten velvoitteiden nojalla. Nykyinen yhteistyö ei
kuitenkaan ole osoittautunut riittäväksi, sillä tietojenvaihto
ei ole säännönmukaista ja luotettavaa.
Tämän vuoksi Euroopan unionin neuvosto on vuonna 2009
hyväksynyt puitepäätöksen rikosrekisteritietojen
vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä (2009/315/YOS).
Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä on kyse tämän puitepäätöksen
kansallisesta täytäntöönpanosta.
Puitepäätös edistää nykytilaa
eri tavoin, sillä rikosrekisteritietojen kattavuus laajenee,
kun jäsenvaltioiden rikosrekisteritietojen toimittamista
ja säilyttämistä koskevia velvoitteita
laajennetaan ja tarkennetaan. Myös tietojenvaihto nopeutuu
ja tehostuu, sillä puitepäätös
edellyttää tietojen toimittamista välittömästi
ja tietoja vaihdettaisiin sähköisessä muodossa
ja kooditettuna. Puitepäätöksen täytäntöönpanon
myötä Suomi luovuttaa muihin jäsenvaltioihin
tietoja myös sakkorekisteristä, mitä nykyisin
ei tehdä.
Puitepäätös parantaa esitutkintaviranomaisten,
syyttäjien ja tuomioistuinten mahdollisuuksia ottaa muissa
jäsenvaltioissa annettuja rikostuomioita huomioon kansallisessa
rikosoikeudellisessa menettelyssä. Tämä on
tärkeää jo aiemmin Euroopan
unionin neuvoston hyväksymän tuomioiden huomioon
ottamista koskevan puitepäätöksen (2008/675/YOS)
toimeenpanon kannalta. Kyseinen puitepäätös
on Suomessa pantu kansallisesti täytäntöön
lainmuutoksilla, jotka ovat tulleet voimaan 15.8.2010. Käsitellessään
hallituksen esitystä kyseisen puitepäätöksen
kansalliseksi täytäntöönpanemiseksi lakivaliokunta
totesi, että toisessa jäsenvaltiossa
annetun rikostuomion huomioon ottaminen edellyttää,
että kansallisella viranomaisella on tieto kyseisestä tuomiosta
ja epäillyn aikaisemmasta rikollisuudesta (HE 261/2009 vp — LaVM
1/2010 vp).
Rikosoikeudellista yhteistyötä koskevia Euroopan
unionin puitepäätöksiä on viime
vuosina pantu kansallisesti täytäntöön
erityisesti niin sanotulla sekamuotoisella täytäntöönpanotavalla.
Tässä täytäntöönpanotavassa
säädetään puitepäätöksen
lainsäädännön alaan kuuluvat
säännökset Suomessa lakina noudatettaviksi
ja lisäksi annetaan puitepäätöksen
täytäntöönpanon kannalta asiasisältöisiä säännöksiä.
Sekamuotoinen täytäntöönpanotapa
on kuitenkin lain soveltamisen ja tulkitsemisen kannalta haastava,
minkä vuoksi valiokunta on katsonut, että sekamuotoiseen
täytäntöönpanotapaan on syytä turvautua
vain harkitusti (ks. LaVM 7/2010 vp ja LaVM 4/2011 vp).
Valiokunta pitää selkeyden kannalta hyvänä,
että nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä puitepäätös ehdotetaan pantavaksi
kansallisesti täytäntöön säätämällä asiasta
erillinen laki.
Säilytysrekisteri
Puitepäätös edellyttää,
että rikosrekisteritiedot toimitetaan siihen jäsenvaltioon,
jonka kansalainen tuomittu on. Lisävelvoitteena nykytilaan
on se, että tiedot on kansalaisuusjäsenvaltiossa
säilytettävä sellaisina kuin tuomiojäsenvaltio
on ne toimittanut ja kansalaisuusvaltion on toimitettava
kyseiset tiedot pyynnöstä toisille jäsenvaltioille
sellaisina kuin ne on tuomiovaltiosta sille toimitettu. Hallituksen
esityksessä tämä velvoite ehdotetaan
toteutettavaksi perustamalla rikosrekisterin yhteyteen niin kutsuttu
säilytysrekisteri. Lakivaliokunta pitää säilytysrekisteriä perusteltuna
ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna, sillä tämä mahdollistaa
sen, ettei rikosrekisterijärjestelmän
perusteita eikä rikosrekisteriin merkittäviä tietoja
tarvitse puitepäätöksen johdosta muuttaa.
Kun puitepäätösehdotuksesta neuvoteltiin
Euroopan unionissa, lakivaliokunta katsoi, ettei puitepäätöksestä saa
olla seurauksena kansallisen järjestelmän
perusteiden murtuminen (LaVL 6/2007 vp).
Esityksen mukaan säilytysrekisterissä säilytettäisiin
toisten jäsenvaltioiden Suomeen toimittamat Suomen kansalaista
koskevat tiedot. Siltä osin kuin kyseiset tiedot koskevat
seuraamusta, jota vastaava seuraamus merkitään
Suomessa rikosrekisteriin, säilytysrekisterin tieto merkittäisiin
myös rikosrekisteriin. Tämä ei kuitenkaan
koskisi sakkorekisteriä, sillä siihen ei jatkossakaan
merkittäisi tietoja Suomen kansalaiselle toisessa jäsenvaltiossa
tuomitusta sakkorangaistuksesta. Säilytysrekisteriin
tulisi joka tapauksessa merkittäväksi sellaisia
tietoja, joita ei merkitä rikos- tai sakkorekisteriin.
Tällaisia ovat muun muassa tiedot sellaisista seuraamuksista,
joita Suomessa ei merkitä rikosrekisteriin, sekä tuomitulta
otetut sormenjäljet kuin myös mahdolliset sala-
ja lisänimet.
Säilytysrekisteristä luovutettaisiin esityksen mukaan
tietoja ensisijaisesti toisille jäsenvaltioille.
Lisäksi säilytysrekisterin käyttö mahdollistetaan
rajoitetusti kansallisiin tarpeisiin, sillä säilytysrekisteriin
merkittyjä sakkorangaistustietoja luovutettaisiin
syyttäjälle ja esitutkintaviranomaiselle vastaavin
edellytyksin kuin kyseisille viranomaisille luovutetaan sakkorekisterin
tietoja. Näitä tietoja luovutettaisiin myös rikosrekisteriotteelle
merkitsemistä varten, kun kyse on rikostaustan tarkistamisesta
alaikäisen kanssa työskentelyä varten.
Nämä laajennukset ovat perusteltuja. Valiokunta
katsoo kuitenkin, että säilytysrekisterin käyttöä kansallisiin
tarpeisiin voidaan tästäkin laajentaa. Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan muutkin kuin sakkorangaistuksia koskevat säilytysrekisterin
tiedot ovat hyödyllisiä esitutkintaviranomaiselle
ja syyttäjälle rikosasian käsittelyssä ja
niillä voi olla merkitystä myös epäillyn
oikeusturvan kannalta. Kyseiset tiedot ovat myös sellaisia,
jotka syyttäjä ja esitutkintaviranomaiset saisivat
toisesta jäsenvaltiosta oikeusapupyynnön avulla. Ne
ovat myös sellaisia tietoja, jotka säilytysrekisteristä luovutettaisiin
pyynnöstä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle
syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, että säilytysrekisterin
tietoja on aiheellista luovuttaa syyttäjälle ja
esitutkintaviranomaiselle samoin edellytyksin kuin ne voivat saada
kyseisiä tietoja oikeusaputeitse. Tiedon saaminen suoraan
kansallisesta rekisteristä myös nopeuttaa tietojen
hankintaa, millä on merkitystä rikosasioiden
kokonaiskäsittelyajan kannalta. Näistä syistä valiokunta
ehdottaa säilytysrekisterin käyttöä laajennettavaksi
jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa
tarkemmin selvitetyllä tavalla. Tarvittavat muutokset
on perusteltua toteuttaa nyt käsiteltävänä olevan
esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä, vaikka
puitepäätöksen täytäntöönpanoaikaa
on niukasti jäljellä.
Oikeusrekisterikeskukselta saadun arvion mukaan säilytysrekisterin
käytön laajennus jäljempänä ehdotetulla
tavalla aiheuttaa muutoksia suunniteltuun tietotekniseen järjestelmään,
mutta muutokset voidaan toteuttaa ilman erillistä siirtymäaikaa
eivätkä niistä aiheutuvat lisäkulut ole
merkittäviä.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja
luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden
välillä
3 luku. Suomeen toimitettujen Suomen kansalaista koskevien
tietojen säilyttäminen
10 §. Tietojen siirtäminen rikosrekisteriin.
Pykälässä säädetään
siitä, miltä osin säilytysrekisterin
tietoja merkitään rikosrekisteriin. Pykälän 1
momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus merkitsee säilytysrekisterin
tiedot rikosrekisteriin, jos rikosrekisterilain 2 §:n
2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa toisessa jäsenvaltiossa
tuomittu seuraamus vastaa suomalaiseen rikosrekisteriin merkittävää seuraamusta.
Yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten
lakivaliokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään uusi 2 momentti, jonka
mukaan jos säilytysrekisterissä on tuomio,
jonka osalta rikosrekisterilain 2 §:n 2 momentissa
säädetyt edellytykset eivät täyty,
rikosrekisteriin tehdään merkintä siitä, että säilytysrekisteri
sisältää tiedot tällaisesta tuomiosta.
Kyse voi olla sakkotuomiosta tai muusta rikostuomiosta, jonka seuraamus
ei vastaa suomalaiseen rikosrekisteriin merkittäviä seuraamuksia.
Selvyyden vuoksi momentissa säädetään
myös, että jos tuomitusta ei ole muuta merkintää rikosrekisterissä,
rikosrekisteriin merkitään lisäksi henkilön
nimi, henkilötunnus ja kansalaisuus. Esitykseen sisältyvään
2. lakiehdotuksen 2 §:ään ehdotetaan
samalla lisättäväksi uusi 5
momentti, joka mahdollistaa tällaisen merkinnän
tekemiseen rikosrekisteriin. Rikosrekisteriin tehtävän
merkinnän avulla ne viranomaiset, joilla on oikeus saada
säilytysrekisteristä tietoja, voisivat
jo rikosrekisteristä nähdä, onko säilytysrekisterissä tietoja,
joita voi olla tarpeen pyytää. Rikosrekisterimerkintä helpottaa
paitsi kyseisten viranomaisten myös Oikeusrekisterikeskuksen
työtä, sillä näin voidaan vähentää Oikeusrekisterikeskukselle
tehtäviä säilytysrekisterin
tietosisältöä koskevia pyyntöjä.
Lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä myös,
että 2. lakiehdotuksen 5 §:ssä säädetään, että rikosrekisteriin
tehtävä merkintä on nähtävissä vain
niille viranomaisille, joilla on oikeus saada säilytysrekisterin
tietoja.
11 §. Tietojen luovuttaminen säilytysrekisteristä.
Pykälässä säädetään
säilytysrekisterin tietojen salassapidosta ja siitä,
mihin tarkoituksiin Oikeusrekisterikeskus saa luovuttaa tietoja
säilytysrekisteristä.
Pykälän 1 momentista ilmenee pääsääntö, jonka
mukaan säilytysrekisterin tiedot on pidettävä salassa.
Salassapito perustuu siihen, että rikokseen ja niistä tuomittuihin
rangaistuksiin liittyvät tiedot ovat arkaluonteisia. Tietojen
luovuttamisesta salassapitovelvollisuuden estämättä säädetään
pykälän 2—5 momentissa. Lakivaliokunta
ehdottaa selvyyden vuoksi, että tämä kirjataan
momenttiin nimenomaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädetään
tietojen luovuttamisesta toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle
tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään uusi 3 momentti siitä,
missä tilanteissa Oikeusrekisterikeskus voi luovuttaa
säilytysrekisterin tietoja syyttäjälle
ja esitutkintaviranomaiselle. Tarkoituksena on, että kyseiset
Suomen viranomaiset saisivat säilytysrekisteristä ne
tiedot, jotka ne voisivat saada rikosoikeusapupyynnön perusteella
toisesta jäsenvaltiosta. Ehdotetun muutoksen vuoksi pykälän
muiden momenttien numerointi muuttuu yhtä suuremmaksi.
Säilytysrekisteriin merkitään erilaisia
tuomioita koskevia tietoja riippumatta siitä,
merkitäänkö tieto rikosrekisteriin tai
voitaisiinko vastaavia tuomioita koskevia tietoja merkitä sakkorekisteriin.
Säilytysrekisteriin merkitään tietoja
myös sellaisista seuraamuksista, joita Suomen rikosoikeusjärjestelmä ei
tunne. Lisäksi säilytysrekisteriin merkitään
tietoja, joita ei merkitä rikos- tai sakkorekisteriin,
kuten tuomitun henkilötodistuksen tyyppi ja numero, tuomitulta otetut
sormenjäljet, tuomitun vanhempien nimet, tuomitun mahdolliset
sala- tai lisänimet, oheisseuraamukset, turvaamistoimenpiteet
ja rikospaikka. Momentin mukaan syyttäjälle voidaan
luovuttaa säilytysrekisteriin merkityt 9 §:n 1
momentin 1 ja 2 kohdassa sekä 6—11 kohdassa tarkoitetut
tiedot. Syyttäjälle ei kuitenkaan luovutettaisi
säilytysrekisteriin mahdollisesti merkittyjä sormenjälkitietoja,
tuomitun vanhempien nimiä eikä tuomitun sala-
ja lisänimiä, sillä niiden luovuttamista
ei voida pitää tarpeellisena syyttäjän
tehtävien kannalta. Esitutkintaviranomaiselle
voidaan luovuttaa kaikki säilytysrekisteriin merkityt 9 §:n
1 momentissa tarkoitetut tiedot eli myös säilytysrekisteriin
mahdollisesti merkityt sormenjälkitiedot, tuomitun vanhempien
nimet ja tuomitun sala- ja lisänimet.
Koska tarkoitus on, että säilytysrekisterin
tietoja luovutetaan syyttäjälle ja esitutkintaviranomaiselle
samoin edellytyksin kuin ne voivat saada kyseisiä tietoja
oikeusaputeitse, momentissa edellytetään, että tietoja
luovutetaan rikosrekisterilain 4 §:n 1 momentin
mukaisesti. Tietoja voidaan näin ollen luovuttaa syyttäjälle
syytettä, syyteharkintaa ja pakkokeinoasiaa varten (2 kohta)
ja esitutkintaviranomaiselle pakkokeinoasiaa varten (5 kohta). Tietojen
luovuttamista rajoittaa myös rikosrekisterilain 1 §:n
2 momentti, jonka mukaan rikosrekisterin tietoja luovutetaan rikosoikeudellisten
seuraamusten määräämistä ja
täytäntöönpanoa varten.
Oikeus saada edellä tarkoitettuja tietoja säilytysrekisteristä on
momentissa ulotettu syyttäjään
ja esitutkintaviranomaiseen, sillä käytännössä oikeusapupyyntöjä tekevät
pääasiassa kyseiset viranomaiset. Syyttäjä ja
esitutkintaviranomainen saisivat kuitenkin momentin mukaan luovuttaa
säilytysrekisteristä saamansa tiedot tuomioistuimelle
siltä osin kuin ne ovat tarpeen tuomioistuimessa vireillä olevan
rikosasian käsittelyä varten. Tiedot voidaan siten
luovuttaa harkinnan mukaan tarvittaessa. Tämä voi
olla perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa säilytysrekisterissä on
tiedot tuomiosta, jota ei ole merkitty rikosrekisteriin, mutta joka
tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon. Syyttäjä ja
esitutkintaviranomainen harkitsisivat, mitkä tiedot ovat
tarpeen vireillä olevan rikosasian käsittelyä varten,
ja luovuttaisivat tiedot vain tältä osin. Vireillä olevalla
rikosasialla tarkoitettaisiin sekä syyte- että pakkokeinoasioita.
Valiokunnan mielestä edellä ehdotettua ratkaisua
siitä, että syyttäjä ja esitutkintaviranomaiset
voivat luovuttaa tiedot tuomioistuimelle, puoltavat tarkoituksenmukaisuussyyt.
Näin Oikeusrekisterikeskuksen ei tarvitse luovuttaa tietoja
uudelleen samassa asiassa tuomioistuimelle. Tuomioistuin voi tarvita
säilytysrekisterin tietoja erityisesti rangaistuksen määräämistä varten,
mutta myös pakkokeinoasioita päätettäessä.
Pykälän 4 momentin (HE:n mukaisen
pykälän 3 momentin) mukaan Oikeusrekisterikeskus
saa luovuttaa säilytysrekisteristä myös
sakkorangaistuksia ja niiden täytäntöönpanoa
koskevia tietoja. Tietoja voidaan momentin 1 kohdan mukaan
luovuttaa syyttäjälle syyteharkintaa ja esitutkintaviranomaiselle
esitutkintaa varten. Edellytyksenä on, että kyseisillä viranomaisilla
on vastaava oikeus saada sakkorangaistusta koskeva tieto sakkorekisteristä.
Lakivaliokunta ehdottaa, että 1 kohdasta poistetaan maininta
syyttäjien oikeudesta saada säilytysrekisteristä sakkorangaistusta
koskevia tietoja, koska edellä valiokunnan ehdottama uusi
3 momentti mahdollistaa sen, että syyttäjät
saavat myös sakkorangaistusta koskevia tietoja säilytysrekisteristä syyteharkintaa
varten. Kohdassa on kuitenkin tarpeen säilyttää maininta
esitutkintaviranomaisten oikeudesta saada säilytysrekisteristä sakkorangaistusta
koskevia tietoja, jotta esitutkintaviranomaisen tiedonsaantioikeus
säilytysrekisterin sakkorangaistusta koskevista
tiedoista vastaisi niiden oikeutta saada tietoja sakkorekisteristä.
Edellä esitetty merkitsee sitä, että esitutkintaviranomaiset
saisivat uuden 3 momentin nojalla sakkorangaistuksia koskevia tietoja
rikosrekisterilain 4 §:n 1 momentin mahdollistamassa
laajuudessa eli pakkokeinoasioita varten ja 4 momentin 1 kohdan
nojalla esitutkintaa varten.
Pykälän 5 momenttiin sisältyvää viittausta
on ehdotetun uuden 3 momentin lisäämisen vuoksi tarkistettu.
Lakivaliokunta ehdottaa lisäksi, että pykälään
lisätään uusi 6 momentti, jossa
säädetään tietojen luovuttamisesta
säilytysrekisteristä säilytysrekisterin
otteella ja otteen sisällöstä. Sellaisessa
tapauksessa, jossa säilytysrekisteriin merkittyä tuomiota
koskeva tieto on merkitty 10 §:n mukaisesti myös
rikosrekisteriin, myös tästä tulee tehdä merkintä otteeseen.
Säännös on tarpeen erityisesti tuomitun
oikeusturvan kannalta, ja sen tarkoitus on estää epäselvyyksien syntyminen
siitä, että rikosrekisterin ja säilytysrekisterin
tiedot voivat osin olla samoja tuomioita koskevia tietoja.
2. Laki rikosrekisterilain muuttamisesta
2 §.
Pykälässä säädetään
rikosrekisteriin merkittävistä tiedoista. Lakivaliokunta
ehdottaa, että 3 momentin 4 kohta poistetaan tarpeettomana,
koska asiasta säädetään voimassa
olevan pykälän 1 momentissa. Ehdotetun muutoksen vuoksi
pykälän muiden kohtien numerointi muuttuu yhtä pienemmäksi.
Edellä mainitun 3 momentin 4 kohtaan ehdotetun
muutoksen vuoksi tulee myös 4 momenttiin sisältyviä viittauksia
tarkistaa. Momenttiin on tehty myös vähäinen
kielellinen tarkistus.
Edellä yleisperusteluihin ja 2. lakiehdotuksen 10 §:n
2 momentin perusteluihin viitaten lakivaliokunta ehdottaa,
että pykälään lisätään uusi 5
momentti, jonka mukaan rikosrekisteriin tehdään
EU-rikosrekisterilain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu
merkintä. Kyseessä on merkintä siitä, että säilytysrekisteri
sisältää tiedot tuomiosta, jonka osalta
rikosrekisterilain 2 §:n 2 momentissa
säädetyt edellytykset eivät täyty.
Lisäyksen vuoksi myös johtolausetta tulee
tarkistaa.
4 §.
Pykälän 2 momenttiin sisältyvää viittausta EU-rikosrekisterilakiin
on tarkistettu valiokunnan edellä 2 §:n 5 momenttia
koskevan ehdotuksen vuoksi.
5 §.
Pykälän 1 momentissa säädetään
rikosrekisteritietojen luovuttamisesta rikosrekisterin otteella.
Valiokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi
virkkeellä, jonka mukaan rikosrekisterin otteelle merkitään
2 §:n 5 momentissa tarkoitettu tieto vain, jos
rikosrekisterin ote annetaan 4 §:n 1
momentin nojalla syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle.
Momentissa tarkoitetussa tiedossa olisi kyse rikosrekisteriin
merkittävästä tiedosta siitä,
että säilytysrekisteriin sisältyy tuomiota
koskeva tieto, joka ei täytä rikosrekisterilain
2 §:n 2 momentissa säädettyjä vastaavuusedellytyksiä.
Valiokunta pitää tietosuojasyistä ja
tuomittujen tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi perusteltuna,
että tällainen merkintä on nähtävillä vain
niille viranomaisille, joilla on oikeus saada kyseisiä tietoja säilytysrekisteristä.
Voimassa olevan rikosrekisterilain 5 §:n 2 momentissa säädetään
Oikeusrekisterikeskuksen mahdollisuudesta luovuttaa tietoja
rikosrekisteristä 4 ja 4 a §:ssä tarkoitetuille
viranomaisille kyseisissä pykälissä säädettyihin
tarkoituksiin myös konekielisessä muodossa tai tietoteknisen
käyttöyhteyden välityksellä.
Momenttia on tarpeen tässä yhteydessä täydentää virkkeellä siitä,
että 2 §:n 5 momentissa tarkoitettu tieto
voidaan luovuttaa vain syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle.
Hallituksen esitykseen ei sisälly kyseistä momenttia
koskevia muutosehdotuksia, joten valiokunnan ehdottaman
muutoksen vuoksi myös johtolausetta tulee
tarkistaa.