Perustelut

Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenevien perustelujen ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja toteaa, että ehdotettua asetusta on pidettävä Suomenlahden ja Itämeren öljyvahinkoriskien pienentämisen kannalta tarpeellisena ja ajankohtaisena lisääntyneiden öljynkuljetusten vuoksi.

Valiokunta pitää hyvänä, että merenkulun turvallisuuteen on jo pitempään kiinnitetty huomiota. Valitettavaa on, että joulukuussa 1999 sattuneen Erika-onnettomuuden ja marraskuussa 2002 sattuneen Prestige-onnettomuuden kaltaisia tapauksia ei ole voitu välttää. Nämä tapaukset korostavat entuudestaan öljyn ja muiden vaarallisten aineiden kuljetuksille asetettavien vaatimusten merkitystä, johon valiokunta on kiinnittänyt huomiota eri yhteyksissä (LiVL 7/2000 vp — U 30/2000 vp, ehdotus asetukseksi yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta; LiVL 9/2001 vp — U 19/2001 vp, öljyrahastoasetus; LiVL 12/2002 vp — E 65/2002 vp, lisärahasto alusten öljyvahinkojen korvaamiseksi; LiVL 22/2002 vp — MINS 6/2002 vp, ministeriön selvitys öljyntorjuntavalmiuksista Suomenlahdella ja Itämerellä). Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseisissä lausunnoissa esitetyt kannat ovat edelleen ajankohtaiset.

Valiokunta toistaa edellisessä lausunnossaan (LiVL 22/2002 vp) öljyntorjuntavalmiuksista ja turvallisista öljykuljetuksista esittämänsä yhteenvedonomaisen seuraavan kannanoton: "Yhteenvetona valiokunta painottaa öljyntorjuntavalmiuksien osalta riittävän ja sijainniltaan oikeanlaisen öljyntorjuntakapasiteetin sekä riittävän hätähinauskapasiteetin merkitystä. Ennaltaehkäisevänä näkökohtana valiokunta korostaa sekä varustamoiden että öljynviejä- ja öljyntuojamaiden vastuuta öljykuljetusten asianmukaisuudesta, mikä edellyttää kuljetusten toteuttamista jäävahvistetuilla jääluokkavaatimukset täyttävillä kaksoisrunkoisilla aluksilla. Tämän lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus jatkaa sekä monenkeskisiä että kahdenvälisiä ponnisteluja kansainvälisen turvallisia öljykuljetuksia säätelevän säännöstön luomiseksi ja erityisesti Itämeren ja ainakin Suomenlahden julistamiseksi erityisen herkäksi merialueeksi." Valiokunnan käsityksen mukaan kansainvälisten määräysten muuttaminen voisi perustua kansainvälisen merenkulkujärjestö IMOn suosittamaan Formal Safety Assessment -tarkasteluun. Kyseinen menetelmä perustuu onnettomuusriskien arviointiin ja kustannus-hyötyanalyysiin suotuisimpien riskienhallintakeinojen löytämiseksi.

Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että nyt käsittelyssä olevaan asetukseen tehdyt tärkeimmät muutosehdotukset koskevat ensinnäkin säännöstä siitä, että raskasöljyjä voidaan kuljettaa ainoastaan kaksoisrungolla varustetuilla säiliöaluksilla, ja tämän lisäksi yksirunkoisten alusten käytöstä poistamista koskevan aikataulun kiristämistä sekä kolmanneksi erityistä säiliöalusten tarkastusjärjestelmää, jolla arvioidaan yli 15 vuoden ikäisten yksirunkoisten säiliöalusten rakenteiden kunto. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitääkin muutosehdotuksia kannatettavina.

Valiokunta kiinnittää tyytyväisyydellä huomiota siihen, että pääministeri on 6 päivänä helmikuuta 2003 pidetyllä kyselytunnilla katsonut, että on paikallaan, että aikatauluja tiivistetään EU:n puitteissa siten kuin EU:ssa nyt on ehdotettu sekä että EU ajaa aikataulujen tiukentamista IMOn puitteissa. Pääministeri on edelleen pitänyt tarpeellisena ottaa huomioon Itämerellä talvisin vallitsevat erityisolosuhteet. Valiokunta pitää tärkeänä pääministerin kannanottoa, jonka mukaan Suomi tekee omat ehdotuksensa, että niihin säännöksiin ja asetuksiin, joilla säädellään nimenomaan öljynkuljetuslaivojen kelpoisuutta lisätään jääolosuhteita koskevat erityiset vaatimukset. Näitä noudatettaisiin Euroopan unionin omissa satamissa. Tämän lisäksi hän on katsonut, että Suomi tulee keskustelemaan siitä, miten on meneteltävä kansainvälisillä vesillä ja muiden maiden satamista tulevien alusten kanssa. Tiivistä yhteistyötä EU:n ja Venäjän välillä pääministeri on pitänyt parhaana vaihtoehtona. Valiokunta toteaa pitävänsä yllä mainittuja toimenpiteitä oikeansuuntaisina ja hyvänä askeleena kohti turvallisempia merenkulun säännöksiä.

Vaikka valiokunta pitää IMOa ensisijaisena päättävänä elimenä, se katsoo kuitenkin, että saattamalla kaksoisrunkoasetus nopeammin voimaan ensin Euroopan unionissa kansainvälistäkin vaatimustasoa voitaisiin nostaa. Valiokunta on jo lausunnossaan LiVL 7/2000 vp katsonut, että kaksoisrunkovaatimuksen nopeutetussa käyttöönotossa tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös alusten kuntoon eikä pitää alusten ikää ainoana kriteerinä.

Itämeren ja Suomenlahden merenkulun osalta valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota myös alusten jääluokituksiin merkittävänä turvallisuustekijänä. Valiokunta katsookin, että kaksoisrunkovaatimuksen ohella yhteisölainsäädäntöön tulisi saada maininta siitä, että talvisaikaan jääolosuhteissa liikkuvat öljysäiliöalukset tulee riittävästi vahvistaa jäissä liikkumista varten. Tätä varten tulee luoda yhtenäiset jääluokkasäännöt ja säännöt niistä jääolosuhteista, joissa määrättyjä jääluokkia edellytetään. Suomenlahden alueella tulee myös talvimerenkulussa pyrkiä parempaan kansainväliseen yhteistyöhön jäänmurron suhteen.

Asiantuntijakuulemisessa esitettyjen lausuntojen johdosta valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että jäävahvistetun öljynkuljetuskaluston rajallisuudesta johtuen tutkitaan huoltovarmuuden takaamiseksi myös, voitaisiinko nykyisiä jäävahvistettuja kaksoispohjaisia säiliöaluksia tarvittaessa käyttää raskaiden öljylaatujen kuljetuksessa lyhyen siirtymäkauden aikana edellyttäen, että aluksen sivutankkeja ei täytetä öljyllä.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös Prestige-onnettomuuteen ja toteaa, että se olisi saattanut olla vältettävissä, jos alukselle olisi tarjottu hätäsatamaa. Kansainvälisessä merioikeudessa tällaista velvoitetta ei kuitenkaan ole. Viimeaikaiset öljynkuljetukset vaikeissa jääolosuhteissa Suomenlahdella ovat osoittaneet, että rannikkovaltion mahdollisuudet vaikuttaa oikeudellisia keinoja käyttäen kansainvälisillä vesillä liikennöiviin aluksiin ovat pienet, vaikka se onnettomuuden sattuessa saattaa olla pahiten vahingoista kärsivä. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee kansainvälisissä järjestöissä kiinnittää huomiota myös siihen, että kansainvälistä merioikeutta ja merenkulun perinteisiä oikeuksia, kuten esimerkiksi merten vapautta, tulee tarkastella laajemminkin merenkulun muuttuneiden olosuhteiden valossa. Merenkulun kapasiteetin kasvun myötä myös mahdollisten vahinkojen vakavuus on lisääntynyt merkittävästi.