Perustelut
Yleistä
Liikenne- ja viestintävaliokunta käsittelee
tässä lausunnossaan valtiontalouden kehyksiä vuosille
2011—2014 toimialansa eli liikenne- ja viestintäministeriön
hallinnonalan näkökulmasta, lähinnä perusväylänpidon,
joukkoliikenteen, hallinnonalan kehittämishankkeiden sekä laajakaistahankkeen
kannalta.
Valiokunta viittaa liikennepolitiikan linjoja ja liikenneverkon
kehittämis- ja rahoitusohjelmaa vuoteen 2020 koskeneesta
valtioneuvoston selonteosta (VNS 3/2008 vp)
antamaansa eduskunnan yksimielisesti hyväksymään
mietintöön (LiVM 9/2008 vp).
Mietinnön sisältämät kannanotot
ovat edelleen ajankohtaisia käsiteltäessä tätä kehysselontekoa.
Kehysselonteossa liikenne- ja viestintäministeriön
menoluokkaan esitetään 1 655 miljoonaa euroa
vuonna 2011, 1 838 miljoonaa euroa vuonna 2012, 1 881
miljoonaa euroa vuonna 2013 ja 1 701 miljoonaa euroa vuonna
2014.
Valiokunta toteaa, että liikenteelle ylipäätään ja
erityisesti perusväylänpitoon kehyksessä varattu
rahoitus on tarpeeseen verrattuna huomattavan alhaisella tasolla.
Väylien rapautuva kunto ja jo useiden vuosien aikana riittävän
rahoituksen puuttuessa kasvanut korjausvelka edellyttäisivät
olennaisesti korkeampaa rahoitustasoa, jotta väyläverkosto
pystyttäisiin pitämään edes
nykyisessä, sinänsä jo tällä hetkellä varsin heikossa
kunnossa. Ehdotetulla rahoitustasolla väyläverkoston
kunto heikkenee jatkossa entisestään, millä voi
pidempään jatkuessa olla negatiivisia vaikutuksia
jopa kansantalouteen. Esitetyssä rahoitustasossa ei ole
huomioitu myöskään kustannustason nousua,
joten esitetty rahoitus tulee kehysjakson aikana tosiasiallisesti laskemaan
entisestään. Erityisen huolestuttavaa on esitetty
rahoitustason huomattava lasku vuodelle 2014.
Valiokunta on huolissaan myös siitä, että kehyksissä tehdyt
rahoitusratkaisut eivät tue riittävästi
asetettujen liikenteen ympäristö- ja päästötavoitteiden
saavuttamista. Valiokunta toteaa, että ympäristötavoitteisiin
sitoutumisen tulee näkyä myös rahoituksen
kohdentamisessa. Tämä merkitsee valiokunnan arvion
mukaan selkeitä panostuksia erityisesti radanpitoon ja
raideliikenteen tukemista osana joukkoliikenteen nykyistä voimakkaampaa
edistämistä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että lähitulevaisuudessa
nähtävissä olevat taloudellisesti tiukat
ajat ja esitetty liikenteen entisestään alentuva
rahoitustaso tulevat vaatimaan jatkossa välttämättä priorisointia
ja aiempaa tarkempaa rahojen käytön harkintaa.
Valiokunta ei pidä järkevänä talouspolitiikkana
sitä, että valtion suurimman omaisuuserän
eli maantieverkoston annetaan rapistua riittävän
rahoituksen puuttuessa. Esitetyllä rahoitustasolla kehittämishankkeiden osalta
on todennäköisesti jatkossa välttämätöntä arvioida
nykyistä kriittisemmin, miten paljon uusia liikenteen kehittämishankkeita
voidaan käynnistää, jotta edes perusväylänpidon
kaikkein välttämättömimmistä rahoitustarpeista
pystytään huolehtimaan. Kehittämishankkeiden osalta
olisi kuitenkin tärkeää pitää lähtökohtana liikennepoliittisen
selonteon niin sanotun kakkoskorin hankkeiden toteuttamista, jotta
liikenteen kehittämisessä ja suunnittelussa välttämätön
jatkuvuus voisi toteutua.
Perusväylänpito
Valiokunta pitää kehysten perusväylänpidon
rahoitusta riittämättömänä.
Valiokunta kiinnittää jo aiemmin lausumallaan
tavalla vakavaa huomiota siihen, että perusväylänpidon
rahoitus on ollut jo pitkään alempi kuin mitä esimerkiksi väylävirastot
ovat arvioineet tarvittavan. Rahoitusvajeen jatkuttua jo pitkään
on jo viitteitä siitä, että ajaudutaan
merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin
sekä suuriin kertainvestointitarpeisiin. Kehyspäätöksen
linjaukset eivät tuo perusväylänpitoon
kaivattuja lisäresursseja tai poista rahoituksen jälkeenjääneisyyttä.
Perusväylänpitoon osoitetaan kehyspäätöksessä 892,6
miljoonaa euroa vuonna 2011, josta rahoitus nousee 895,1 miljoonaan
euroon vuonna 2014. Rahoitustaso on siten kehyskaudella keskimäärin
vuositasolla 894 miljoonaa euroa. Määrärahoista
osa on osoitettu puukuljetusten edellytysten turvaamiseen osana
metsäteollisuuden työllisyyden turvaamistoimia.
Kehyksessä ei ole otettu huomioon alalla tapahtuvaa kustannustason
nousua. Tuoreimman maarakennuskustannusindeksin (maaliskuu 2010)
mukaan kustannusten muutos on +2,0 % vuodessa.
Perusväylänpidon rahoituksen pitäminen
ehdotetulla tavalla nykyisellä tasolla kehysvuosina 2011—2014
merkitsee reaalista laskua johtuen kustannusten noususta.
Vuodelle 2011 kehyksessä tienpitoon on varattu 527
miljoonaa euroa ja vuosille 2012—2014 vuosittain 528 miljoonaa
euroa. Yksityisten teiden valtionapu on ollut vuosina 2009 ja 2010
23 miljoonaa euroa. Kehyksissä vuodelle 2011 varataan samoin
23 miljoonaa euroa, mutta vuosina 2012—2014 rahoitus laskisi
13 miljoonaan euroon.
Vuodelle 2011 perusradanpitoon on varattu 368 miljoonaa euroa,
370 miljoonaa euroa vuodelle 2012, 369 miljoonaa vuodelle 2013 ja
370 miljoonaa euroa vuodelle 2014. Perusradanpidon rahoitus sisältää myös
ratamaksun ja muita tuloja vuosina 2011—2014 noin 56—57
miljoonaa euroa vuosittain.
Vesiväylänpidon rahoitusta on kehyksissä varattu
vuosille 2011—2014 vuosittain 54 miljoonaa euroa.
Valiokunta toteaa, että selonteon mukaan älyliikenteen
ohjelmaa toteutetaan siten, että perusväylänpidosta
siirretään 0,75 milj. euroa tasokorotuksena Ilmatieteen
laitoksen käyttöön. Valiokunta pitää älyliikenteen
ohjelman toteuttamista tärkeänä ja kannatettavana.
Ohjelma tulee kuitenkin rahoittaa muutoin kuin siirrolla muutenkin
niukoista perusväylänpidon määrärahoista.
Korjausvelka
Korjausvelalla tarkoitetaan huonokuntoisten kohteiden, kuten
väylien rakenteiden, laitteiden, komponenttien ja päällysteiden,
korjaamisen hintaa. Huonokuntoisuus näkyy päällysteissä epätasaisuutena,
vaurioina, painumina tai urina. Huonokuntoisuuden kriteeri on eri
luokan teillä erilainen mm. liikenteen määrän
ja nopeuden vuoksi. Sorateillä huonokuntoisuus näkyy
mm. kelirikko-ongelmina ja painorajoituksina. Huonokuntoisuus voi
olla myös toiminnallista. Esimerkiksi tiekaiteiden osalta
on puutteita niiden turvallisuudessa tai liikennevalojen ohjaus
saattaa pohjautua vanhentuneisiin liikennetietoihin.
Maanteiden kunnossapitovelan on arvioitu olevan noin 1,5 miljardia
euroa. Rataverkolla korjausvelka näkyy mm. nopeusrajoituksina, kun
huonokuntoisilla osuuksilla nopeuksia joudutaan laskemaan turvallisuuden
takaamiseksi. Nopeusrajoituksista 90 % on vähäliikenteisillä radoilla.
Rataverkon korjausvelaksi on arvioitu noin 1 miljardi euroa. Vesiväylillä huono
kunto ilmenee madaltumina ja turvalaitteiden rakenteellisina puutteina.
Vesiväylien kunnossapitovelan on arvioitu olevan noin 40
miljoonaa euroa. Väyläinfrastruktuurin korjausvelan
kokonaismäärän on arvioitu olevan suuruusluokkaa 2,5
miljardia euroa.
Valiokunta korostaa voimakkaasti kasvavan korjausvelan merkitystä perusväylänpidon
kustannusten kasvulle tulevaisuudessa. Väylien kunto heikkenee
ajan, liikenteen ja sään rasitusten myötä,
ja väylästö tarvitsee jatkuvasti ylläpitoa
ja korjausta. Jos vuosittainen korjausmäärä ei
riitä pitämään väylien
kuntoa nykytasolla, korjaustarve lisääntyy ja
korjauskustannukset sen myötä.
Eri liikennemuotoja koskevat tarpeet
Sekä teiden, ratojen että meriväylien
ylläpidossa on olemassa kasvava tarve toimenpiteisiin, joilla
parannetaan väylien kuntoa, liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta.
Valiokunta joutuu toteamaan, että pitkään
jatkuneella alhaisella perusväylänpidon rahoitustasolla
on ollut selkeä kielteinen vaikutus myös liikenneturvallisuuteen.
Valiokunta korostaa, että liikenneväylät
tulee pitää sellaisessa kunnossa, joka mahdollistaa
liikenteen turvallisuuden ja kuljetusten riittävän
tehokkuuden.
Uusiutuvan energian hyväksikäytön
huomattava lisääntyminen lähivuosina
tulee korostamaan raskaiden tie- ym. kuljetusten tarvetta. Huomattavasti
lisääntyvä rekkaliikenne vaatii väistämättä teiden
kunnossapidosta huolehtimista. Pohjois-Suomeen lähivuosina
avautuvat kaivoshankkeet tulevat myös asettamaan keskeiset tavarankuljetusväylät
koetukselle sekä välityskyvyn että painonkestävyyden
osalta. Bioenergian kuljetukset tulevat rasittamaan voimakkaasti
myös alemmanasteista tieverkkoa, minkä johdosta
alemmanasteisen tieverkon rahoitukseen ja yksityisten teiden valtionapuun
tarvitaan lisää rahoitusta. Valiokunta korostaa
turvallisuuden kannalta tärkeiden kevyen liikenteen väylien
lisärahoituksen tarvetta.
Valiokunta kantaa huolta rataverkon kilpailukyvystä,
turvallisuudesta ja palvelutasosta kokonaisuutena. Rataverkon kunnon
lasku on asiantuntijalausuntojen mukaan väistämätöntä esitetyllä rahoitustasolla.
Rataverkon yksittäiset kehittämisinvestoinnit
eivät riitä, jos samaan aikaan lyödään
laimin muun rataverkon palvelutason ylläpito ja kehittäminen.
Samalla jäävät eri yhteyksissä radanpidolle
asetetut palvelu- ja kehittämistavoitteet saavuttamatta.
Rautatieliikenteen asiakkaille tämä näkyy
toistuvina liikennerajoituksina ja -häiriöinä.
Heikkokuntoinen rataverkko voi sisältää myös
turvallisuusriskejä.
Radanpidon rahoituksesta nykyinen korvausinvestointien osuus
on noin 130—140 miljoonaa euroa. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan radanpidon korvausinvestointien vuosittaisten määrärahojen
tulisi kuitenkin olla noin 190—200 miljoonaa euroa vuosittain,
jotta rataverkon kunto ei heikkenisi nykyisestä. Rataverkon
kunto on ensisijainen tekijä mm. henkilö- ja tavaraliikenteen
täsmällisyyden parantamisessa.
Radanpidossa on jouduttu tinkimään esimerkiksi
päällysrakenteen uusimistöistä.
Heikkokuntoinen päällysrakenne johtaa mm. routavaurioihin
ja niistä johtuviin nopeusrajoituksiin myöskin
vilkkaasti liikennöidyillä rataosilla. Tällä hetkellä routavaurioista
johtuvia rajoituksia on yli 700 ratakilometrillä, mikä hidastaa huomattavasti
liikennettä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan routaongelmien
poistaminen edellyttäisi 200 miljoonan euron määrärahalisäystä esimerkiksi
viiden vuoden ajalle eli noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.
Valiokunta korostaa myös, että esitetyllä kehysrahoituksella
meri- ja sisävesiväylien palvelutaso ja turvallisuustaso
heikkenevät erityisesti vilkkaasti liikennöidyllä Suomenlahdella,
mitä ei voi pitää perusteltuna.
Bioenergian hyödyntämisen lisääntyminen
lähitulevaisuudessa tulee todennäköisesti
kasvattamaan myös tarvetta sisävesikuljetusten
hyödyntämiseen. Tästä johtuen
sisävesiväylien kehittämiseen ja kustannustason
nousun hillitsemiseen tulee panostaa riittävästi
jatkossa. Valiokunta korostaa erityisesti merenkulun turvajärjestelmien
kehittämistä sekä sisävesiväylien
tarjoamien kuljetusmahdollisuuksien selvästi nykyistä parempaa
hyödyntämistä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa myös
lentoliikenteen merkitystä osana valtakunnallista kattavaa
liikennejärjestelmää ja maamme nykyisen
laajuisen lentoasemaverkoston ylläpitämisen suurta
aluepoliittista merkitystä.
Perusväylänpidon lisärahoitustarve
Eduskunta on lausunut useaan otteeseen perusväylänpidon
tason tarkistamisesta, mm. kuluvan vuoden talousarvioehdotusta koskevassa
mietinnössä, liikennepoliittisen selonteon käsittelyssä sekä aiempien
kehyspäätösten yhteydessä. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan esitetty kehysrahoitus riittää nykyisen
väyläverkon päivittäisiin hoitotoimiin,
mutta johtaa korvausinvestointien lykkäämiseen
ja riittämättömiin ylläpitotoimiin,
mikä laskee väyläverkoston kuntoa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan väyläverkoston
nykyisen kuntotason ylläpitäminen edellyttäisi
noin 100—130 miljoonan euron vuosittaista lisärahoitusta
kehyksen perusväylänpidon määrärahaan.
Jos jo pitkään jatkuneesta rahoitusvajeesta johtuvaa
väyläverkon heikentynyttä kuntoa halutaan
kehittää nykyisestä, mitä liikenne-
ja viestintävaliokunta pitää välttämättömänä,
kehyksen perusväylänpidon määrärahaan
tarvitaan yli 200 miljoonan euron vuotuinen tasokorotus.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että perusväylänpitoon osoitetaan liikenneverkon
riittävän kunnon, liikenneturvallisuuden ja tarpeellisen
kehittämisen turvaava rahoitus. Tätä arvioitaessa
on otettava huomioon jo vuosia kasvanut liikenteen infrastruktuurin
korjausvelka ja liikenneväylien kasvava käyttö sekä Suomen
määrittelemät ilmastopoliittiset tavoitteet.
Kehittämishankkeet
Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa infrastruktuuri-investointien
suunnittelun, rahoituksen ja toteutuksen vaatimaa pitkäjänteisyyttä. Liikennepoliittinen
selonteko on selvästi lisännyt tätä suunnitelmallisuutta.
Selonteossa on listattu vaalikaudelle 2007—2011 alkavat
väylähankkeet eli niin sanotut ykköskorin
hankkeet, ja ne on toteutettu tai toteutetaan selonteon mukaisesti.
Eduskunta on selonteon johdosta hyväksynyt muun muassa
kannanoton, jonka mukaan liikenneinvestoinneista ja niiden rahoituksesta
on päätettävä parlamentaarisesti
yhtä vaalikautta pidempinä kokonaisuuksina ja
siten, että rakentamisen volyymi on tasainen myös
hallituskausien taitteessa.
Valiokunta korostaa, että työllisyyden ja
talouskasvun ylläpitäminen edellyttävät
toimivaa ja tehokasta liikenne- ja logistiikkajärjestelmää, jonka
merkitys on entisestään korostunut yritystoiminnan
globalisoitumisen myötä. Toimivat teiden ja ratojen
pääväyläverkot sekä myös
meri- ja sisävesiliikenteen väylästöt
varmistavat parhaiten selonteossa muutoin asetetut hallituksen talous-,
turvallisuus- ja ympäristötavoitteet. Hyvin toimivilla
liikenneväylillä tuetaan alueiden kehittymistä sekä teollisuuden
ja kansantalouden kilpailukykyä. Kehittämisinvestointeihin
käytettävä rahoitus on nykyisen hallituksen aikana
saatu nostetuksi noin 500 milj. euron vuositasolle. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että kehyskaudelle
varmistetaan vähintään nykyinen kehittämisinvestointien
reaalinen rahoitustaso, jotta turvataan kansalaisten tasavertaisen
liikkumisen, elinkeinoelämän kilpailukyvyn, liikenneturvallisuuden
ja ilmastonäkökohtien vaatima liikenneväylien
kehittäminen. Tarvittavat investointivarat tulee ottaa
täysimääräisinä kehysjakson
talousarvioihin, jotta lisätalousarvioihin ei tarvitsisi
turvautua.
Kaikkien väylähankkeiden kustannukset kehyskaudella
ovat yhteensä 1 564,9 miljoonaa euroa. Kehys mahdollistaa
asiantuntijoiden mukaan käynnissä olevien kehittämishankkeiden toteuttamisen
suunnitellusti. Vuonna 2011 voidaan käynnistää yhteensä seitsemän
uutta nimettyä hanketta. Vuosina 2012—2013 uusia
väylähankkeita ei voida käynnistää,
ja vuodelle 2014 kehyksessä on varattu uusien kohteiden
aloittamiseen 94 miljoonaa euroa.
Valiokunta on saanut erillisen selvityksen liikenneväyläinvestoinneista
tilapäisrahoitusmallilla ja elinkaarimallilla vuosina 2011—2014. Kehyskaudelle
suunnitelluista 33 väylän investointihankkeista
7 hanketta rahoitetaan tilapäisrahoitusmallilla eli aikaistetulla
rahoituksella. Yksi hankkeista alkaa vasta vuonna 2011, mutta muut
hankkeet ovat joko valmistuneet tai valmistuvat vuonna 2011, ja
takaisinmaksu ajoittuu pääosin vuosille 2012—2013.
Näistä hankkeista aiheutuu valtiolle kehyskaudella
takaisinmaksuvelvoitteita 271,5 miljoonaa euroa. Näiden
lisäksi kehyskaudella on käynnissä kaksi vuonna
2011 aloitettavaa elinkaarimallilla rahoitettavaa hanketta, ja jo
valmistuneista kahdesta elinkaarihankkeesta maksetaan edelleen. Elinkaarihankkeiden
kustannukset kehysvuosina ovat yhteensä 220,3 miljoonaa
euroa. Tilapäisrahoitusmallilla ja elinkaarirahoitusmallilla rahoitettujen
hankkeiden kustannuksiin on siis kehyskaudella 2011—2014
varattu yhteensä 491,8 miljoonaa euroa eli n. 31,5 % kaikista
kehyskauden väylähankkeiden investointivaroista.
Investointien pitkäjänteinen suunnittelu
ja päätöksenteko
Valiokunta painottaa, että pitkäjänteinen
päätöksenteko tuo selviä säästöjä rakentamiseen
ja tehostaa resurssien tasaista käyttöä.
Julkisten varojen käytön kannalta on tärkeää,
että suunnittelu kohdennetaan nimenomaan niihin hankkeisiin,
jotka käynnistetään lähitulevaisuudessa. Väyläverkoston
pitkäjänteinen kehittämisohjelma ja tuotannon
tasainen volyymi edesauttavat myös tasaista kustannuskehitystä eliminoimalla osaltaan
kustannus- ja hintapiikkejä. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä liikennejärjestelmän
systemaattista, pitkäjänteistä kehittämistä siten,
että säilytetään myös
reagointivara muuttuvien tarpeiden, kuten uusien laajojen kaivoshankkeiden,
vaatimiin investointeihin.
Investointien pitkäjänteisyydellä tarkoitetaan yleensä 10—15
vuoden aikajännettä. Liikennepoliittisessa selonteossa
hankekohtaiset päätökset tehtiin vain
hallituskauden ajalle. Sen jälkeiselle toteutettavien hankkeiden
listalle ei määritelty etusija- tai kiireellisyysjärjestystä.
Vuoden 2011 jälkeen toteuttavien hankkeiden listalla on noin
30 hanketta, jotka vastaavat 3—4 vaalikauden investointivolyymiä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että vaalikausi
ja valtiontalouden kehyskausi ovat liikenneinvestointien kannalta
liian lyhyitä ajanjaksoja. Hallituskauden taite tulee merkitsemään
infrahankkeiden suunnittelun ja toteutuksen hidastumista, sillä ns.
kakkoskoriin sijoitetuista kehittämishankkeista ei ole
tehty tarvittavan suunnittelutyön mahdollistavia toteuttamispäätöksiä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää myös
vakavaa huomiota tasaisen investointivolyymin merkitykseen infrarakentamisalan
toimijoille. Asiantuntijakuulemisessa on erityisesti tuotu esiin
huoli kehyskauden uusien investointien vähenevästä määrästä suhteessa
edellisiin vuosiin. Asiantuntijalausuntojen mukaan julkishallinnon
tulisi tiedostaa keskeinen roolinsa liikenneinvestointien tilaajana.
Lisäksi on olennaista huomata pitkäjänteisen
ja tasaisen rahoituskehyksen tarve suhdanteiden ja kustannuspiikkien
tasaamiseksi sekä liikenteen kehittämisen pitkäjänteisyyden
mahdollistamiseksi. Vuodelle 2011 esitetty kehys ei lausunnonantajien mukaan
vastaa vuonna 2009 alkaneen taantuman aiheuttamaa elvytystarvetta,
ja rahoituksen aikaistaminen olisi perusteltua etenkin tässä taloudellisessa
tilanteessa. Vuodelle 2014 kehyksessä esitetty uusinvestointimahdollisuuksien huomattava
pudotus vaarantaa lausunnonantajien mielestä toteutuessaan
koko väyläverkon kunnon ja runkoverkon kehittämisen.
Seinäjoki—Oulu-rataosan perusparannus
Valiokunta korostaa, että suurista yksittäisistä kehittämishankkeista
tulee voida jatkossa päättää vaalikauttakin
pidempinä kokonaisuuksina siten, että hanke voidaan
toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ilman osittaisista rahoituspäätöksistä
johtuvia
tarpeettomia keskeytyksiä. Valiokunta on jo aiemmin lausunnoissaan
(LiVL 11/2009 vp ja LiVL 21/2009
vp) kiinnittänyt vakavaa huomiota Seinäjoki—Oulu-rataosan
laajaan perusparannushankkeeseen. Hanke on valiokunnan arvion mukaan
valtakunnallisesti tärkein menossa oleva ratahanke, jonka
ripeä eteneminen ja valmistuminen alkuperäisen
tavoitteen mukaisesti vuonna 2014 on ehdottoman välttämätöntä.
Vuonna 2010 käytetään rataosuuden
perusparannukseen noin 40 miljoonaa euroa. Kehyspäätöksessä mainitaan
vuonna 2011 käynnistettävä Seinäjoki—Oulu-rataosan
palvelutason parantamisen II-vaihe. Seinäjoki—Oulu-rataosan
rahoitukseen on kehyksessä kuitenkin varauduttu vain 5
miljoonalla eurolla. Asiantuntijoiden lausuntojen mukaan kehyspäätös
merkitsee ilman lisärahoitusta työmaan keskeytymistä jo
kuluvan vuoden elokuussa ja kansallisesti tärkeän
hankkeen valmistumisen viivästymistä, millä olisi myös
huomattavat työllisyysvaikutukset. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan riittämätön rahoitus uhkaa lykätä hankkeen
valmistumisen 2020-luvulle.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että Seinäjoki—Oulu-rataosalle osoitetaan
80 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2011—2014 ja varmistetaan
siten hankkeen nopea ja kustannustehokas toteutus. Valiokunta korostaa,
että ratahankkeeseen jo käytetystä lähes
200 miljoonan euron investoinnista saadaan täysi hyöty
vasta, kun rataosa valmistuu.
Joukkoliikenne
Joukkoliikenteen palvelujen oston rahoitukseen on varattu kehyskaudella
65,2 miljoonaa euroa. Kyseiseen määrärahaan
on kehyskauden ensimmäiselle vuodelle esitetty 1,5 milj.
euron korotusta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korotus on
pienempi kuin arvioitu kustannustason nousu.
Marraskuussa 2009 voimaan tulleen uuden joukkoliikennelain tavoitteena
on joukkoliikenteen kehittäminen siten, että ihmisten
käytettävissä on välttämättömiä jokapäiväisiä liikkumistarpeita
vastaavat joukkoliikenteen palvelut koko maassa. Tavoitteena on
lisäksi, että runsasväkisillä kaupunkiseuduilla
ja niiden välisessä liikenteessä palvelutaso
on niin korkea, että joukkoliikenteen osuus kasvaa. Joukkoliikenteen
edistäminen on myös yksi keskeisistä keinoista
vastata ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin ja liikenteen päästöjen
vähentämistavoitteisiin.
Suurten kaupunkien joukkoliikennettä on tuettu vuoden
2009 alusta valtion toimesta. Joukkoliikenteelle varatut määrärahat
ovat kuitenkin tarpeeseen nähden riittämättömät,
jos tarkoituksena on tähdätä vakavasti
joukkoliikenteen osuuden merkittävään
nostamiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että joukkoliikenteen osuus kotimaisesta henkilöliikennesuoritteesta
on noin 15 prosenttia ja sen osuus on vuosi vuodelta laskenut. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset
joutuvat jo kuluvana vuonna karsimaan joukkoliikenteen vuorotarjontaa,
koska määrärahataso ei riitä ylläpitämään
nykyistä ostoliikennettä. Saadun selvityksen mukaan
eräillä alueilla joudutaan harkitsemaan jopa nykyisten
joukkoliikenteen ostosopimusten purkamista kesken sopimuskauden.
Valiokunnan arvion mukaan jatkossa on panostettava voimakkaasti joukkoliikenteen
palvelujen tuotantokustannusten kasvun hillitsemiseen ja reitti-
ja vuorotarjonnan lisäämiseen. Ympäristöystävällisen
joukkoliikenteen houkuttelevuutta tulee lisätä varmistamalla
joukkoliikenteen riittävä rahoitustaso.
Haja-asutusalueiden ongelmana on vähenevä väestöpohja,
joka heikentää kannattavan joukkoliikenteen järjestämismahdollisuuksia.
Haja-asutusalueiden väestöllä on jo nyt
vaikeuksia tasavertaisten liikkumismahdollisuuksien osalta, mihin
tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Valiokunta korostaa, että jos riittävät
joukkoliikennepalvelut eivät synny markkinaehtoisesti,
peruspalvelutaso on pystyttävä turvaamaan palveluostoin
ja tähän tarvittavin riittävin resurssein.
Mikäli joukkoliikennettä ei saada tuettunakaan
riittävän kattavasti turvattua haja-asutusalueille,
tulee kehittää edelleen myös muita vaihtoehtoja, kuten
kutsuliikenteen ja palveluliikenteenä toteutettavan kyytitakuun
käyttömahdollisuuksia. Valiokunta painottaa tasavertaisten,
asiointiyhteydet turvaavien joukkoliikennepalvelujen tarjoamista
myös haja-asutusalueiden asukkaille.
Kaukojunaliikenteen vuonna 2011 päättyvän sopimuksen
mukaan valtion ostot ovat 31,5 miljoonaa euroa vuodessa. Vuodesta
2012 lukien tähän tarkoitukseen on laskennallisesti
varattu vain 20 miljoonaa euroa vuosittain. Valiokunta pitää rahoituksen
laskua kestämättömänä ja
toteaa, että asiantuntijoiden mukaan lasku vaarantaa erityisesti
maaseudun vähäliikenteisten ratojen liikenteen
jatkumisen. Operaattori joutuu saadun selvityksen mukaan tekemään
vuoden 2012 ostoliikennettä koskevat miehistö-
ja kalustoratkaisut jo vuoden 2011 keväällä.
Jotta liikenteen vähenemistä ei tapahtuisi, tulee
valtion tarvittavat lisärahoituspäätökset
tehdä seuraavan talousarvion käsittelyn yhteydessä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kehyspäätös
tarkoittaa käytännössä ostoliikenteen
vähentämistä yli kolmanneksella. Tällä on
väistämättä vaikutuksia junaliikenteen
kattavuuteen, vuorojen tiheyteen ja siten valtakunnalliseen palvelutasoon. Valiokunta
toteaa, että kehyksen ostoliikenteen määrärahojen
taso tulee palauttaa nykytasolleen indeksillä korotettuna.
Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että jo tehdyistä ostosopimuksista pidetään
kiinni.
Valiokunta toteaa, että myös saariston yhteysalusliikenteessä on
kyse joukkoliikenteestä, jolla turvataan saaristossa asuvien
ihmisten ja siellä toimivien yritysten tasavertaiset elinmahdollisuudet
verrattuna mantereella asuviin, ja toteaa, että saariston
yhteysalusliikenteen palvelutaso tulee säilyttää vähintään
nykyisellään riittävällä rahoituksella.
Laajakaistahanke
Kehysselonteossa todetaan, että kansallisella laajakaista
kaikkien ulottuville -toimintasuunnitelmalla parannetaan tietoyhteiskunnan
infrastruktuuria. Toimintasuunnitelman rahoitukseen on varattu yhteensä 66
milj. euroa vuosille 2009—2015. Vuoden 2011 määräraha
on 9,8 milj. euroa, josta se vuoteen 2015 mennessä nousee
11 milj. euroon. Asiantuntijakuulemisessa on ilmennyt, että ongelmaksi
muodostuu valtionosuuden käytön ehdoksi asetettu
kuntien rahoitusosuus. Asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä,
että kehykseen esitetyt määrärahat
eivät riitä laajakaistaohjelman toteuttamiseen,
sillä kaikki kunnat eivät pysty osallistumaan
hankkeiden toteuttamiseen odotetulla tavalla. Laaja-alaisilla kunnilla
ei ole varaa omarahoitusosuuden maksamiseen, minkä takia
monessa harvaan asutussa kunnassa elinkeinotoimintaa ja mm. sosiaalipalveluja
palvelevat laajakaistayhteydet uhkaavat jäädä rakentamatta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää kansallista
laajakaistahanketta tärkeänä. Laajakaistaohjelman
toimeenpanolla ja tavoitteiden tasapuolisella saavuttamisella on
olennainen merkitys Suomen lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen
kannalta. Laajakaistaohjelman toteutumista tulee seurata ja tarvittaessa
harkita ohjelman rahoitusperusteet ja rahoituksen määrä uudelleen.
Eduskunta on hyväksyessään hallituksen
esityksen HE 176/2009 vp laeiksi laajakaistarakentamisen
tuesta haja-asutusalueilla sekä maaseudun kehittämiseen
myönnettävistä tuista annetun lain muuttamisesta
edellyttänyt, että hallitus selvittää ja
arvioi kaikki käytettävissä olevat eri
lisärahoitusmahdollisuudet laajakaistahankkeilla rakennettaviin
viestintäverkkoihin liittyvien tilaajayhteyksien turvaamiseksi
niille kotitalouksille, jotka katsovat tarvitsevansa laajakaistayhteyden,
mutta joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tilaajayhteyden
rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten
maksamiseen. Hallituksen tulee lausuman mukaan antaa asiasta selvitys
liikenne- ja viestintävaliokunnalle viimeistään
elokuun 2010 loppuun mennessä.