Perustelut

Valiokunta on aiemmissa lausunnoissaan ottanut kantaa direktiivin 12 artiklaan, jossa säädetään kolmansien maiden kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta jäsenvaltioiden omien kansalaisten kanssa. Artikla edellyttää, että henkilöt, jotka saavat oleskeluluvan työnteon perusteella, sekä henkilöt, jotka saavat oleskeluluvan muulla perusteella, mutta lupa oikeuttaa työnteon, ovat maahantulostaan lähtien oikeutettuja samaan sosiaaliturvaan kuin oman maan kansalaiset.

Valiokunta korostaa, että direktiivin 12 artiklan hyväksymisellä sen laajaa soveltamisalaa tarkoittavassa muodossa olisi merkittäviä seurauksia Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän kannalta. Asumisperusteisiin etuuksiin on Suomessa oikeus kansalaisuudesta riippumatta henkilöillä, joiden katsotaan asuvan pysyvästi maassa. Artiklan mukaan oikeus etuuksiin syntyisi maasta tulosta lähtien myös silloin, kun maassa työskentely tai oleskelu on lyhytaikaista eikä henkilön tarkoituksena ole asettua pysyvästi Suomeen.

Suomen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä poikkeaa Keski- ja Etelä-Euroopassa käytössä olevasta vakuutusperusteisesta järjestelmästä. Vakuutusperusteisissa järjestelmissä edellytetään myös oman maan kansalaisilta määrättyjen työskentely- tai vakuutuskausien täyttymistä. Sen sijaan Suomen asumisperusteinen ja universaali sosiaaliturvajärjestelmä takaa verorahoitteiset syyperusteiset vähimmäisturvaetuudet, perhe-etuudet sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa vakinaisesti asuville riippumatta siitä, osallistuuko henkilö työelämään vai ei. Uusi direktiivi tarkoittaisi, ettei pysyvää asumista etuuksien ja terveyspalvelujen saamisen ehtona enää voisi edellyttää. Direktiivin ulkopuolelle jäisivät vain sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki. Direktiivi johtaisi siihen, että kolmannen maan kansalainen pääsisi asumisperusteisten etuuksien piiriin helpommin kuin Suomeen työskentelemään tuleva EU-kansalainen, minkä vuoksi lainsäädäntöä olisi lievennettävä myös EU-kansalaisten osalta.

Artiklalla olisi edellä kuvatuin tavoin suoria vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmämme perusteisiin. Vaikutusten taloudellisia seuraamuksia ei voida tarkasti arvioida. Joka tapauksessa direktiivi rajaisi kansallista liikkumavaraa vaatia asumista sosiaaliturvan saamisen ehtona. Samalla direktiivin tulkinta saattaa johtaa tarpeeseen tarkastella uudelleen sosiaaliturvajärjestelmämme asumisperusteisuutta vastoin kansallisia tavoitteita. Tästä syystä valiokunta vastustaa artiklan hyväksymistä laajassa muodossa.

Direktiivin käsittelyssä Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunnassa syntynyt kompromissiehdotus Suomen tavoitteiden mukaisesti mahdollistaisi sen, että kansallisesti voitaisiin rajata asumiskriteerin perusteella myönnettäviä oikeuksia — ei sen sijaan työskentelyyn perustuvia oikeuksia — niiden henkilöiden osalta, joiden oleskelulupa on annettu muuta tarkoitusta varten kuin työntekoa varten. Aiemman kantansa mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokunta valtioneuvoston tavoin katsoo, että artikla näillä rajauksilla olisi mahdollista hyväksyä.