Yleisperustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti vuonna 2003 kuntoutuslainsäädännön hyväksymisen yhteydessä hallituksen selvittävän edellytykset muuttaa lainsäädäntöä siten, että sairauspäiväraha tai kuntoutusraha voitaisiin myöntää osittaisena silloin, kun työntekijän työkyky ei mahdollista kokoaikaista työskentelyä (StVM 48/2002 vp). Sosiaali- ja terveysministeriö asetti huhtikuussa 2003 asiaa selvittämään työryhmän, jonka ehdotuksiin nyt annettu hallituksen esitys perustuu. Valiokunta pitää uudistusta erittäin tarpeellisena ja puoltaa sen hyväksymistä. Valiokunta pitää myönteisenä, että uudistus koskee työntekijöiden ohella myös yrittäjiä.

Järjestelmän rajaukset

Uuden järjestelmän lähtökohta on, että osasairauspäivärahaa käytettäisiin pitkähkön sairausloman jälkeen tukemaan työntekijän kuntoutusta ja palaamista asteittain takaisin omaan työhönsä. Valiokunta pitää esityksen lähtökohtaa kannatettavana. Osasairauspäivärahan turvin työskentely on tarpeellinen lisäelementti suunniteltaessa työntekijän kuntoutumista työkykyiseksi. On perusteltua, että niissä tilanteissa, jolloin työntekijä omaehtoisesti haluaa kokeilla työhön paluuta osa-aikatyön kautta, lainsäädäntö mahdollistaa asiasta sopimisen työpaikalla, jos lääketieteellinen selvitys puoltaa paluuta työhön. Uudella järjestelmällä voidaan ehkäistä pitkien sairauslomien aiheuttamaa työelämästä syrjäytymistä.

Osasairauspäiväraha olisi itsenäinen etuus, joka ei ole kytköksissä esimerkiksi nykyisen sairauspäivärahan enimmäiskestoon. Ehdotus on perusteltu, koska osasairauspäiväraha soveltuu käytännössä vain osaan sairauspäivärahaan oikeuttavista sairauslomista eikä etuuksien käyttöala siten ole yhteneväinen.

Lakiehdotuksen 11 §:n mukaan osasairauspäivärahaa voisi saada vasta, kun sairausloma on jatkunut 60 päivää. Tämän jälkeen työntekijä voisi sopia työnantajan kanssa työtehtävien ja työajan järjestelyistä. Rajaus on ymmärrettävä uudistuksen tavoitteiden kannalta. Järjestelmän tavoitteena on tukea työntekijän kuntoutumista ja työhön paluuta ja siten lyhentää pitkiä sairauslomia nykyisestä ensisijaisesti sairastamisen loppuvaiheessa. Vastaavaa työstä vieraantumista ja kuntoutustarvetta ei pääsääntöisesti ole lyhyiden sairauslomien jälkeen.

Valiokuntakäsittelyssä monet tahot ovat pitäneet tarpeellisena, että osasairauspäivärahaan olisi oikeus jo sairastamisen aikaisemmassa vaiheessa. Valiokunta pitää sinänsä kiistattomana, että eri sairausryhmissä sairastuneen toimintakyvyn palautuminen vaihtelee siinä määrin, ettei yhtä tiettyä aikamäärää voida pitää lääketieteellisesti perusteltuna ajankohtana osittaiselle työhön paluulle. Monissa tapauksissa paranemista voisi edistää jo aiemmin aloitettu osa-aikainen työskentely tai työskentely jopa heti sairausloman alusta alkaen. Hallituksen esityksessä ehdotettu 60 päivän ajanjakso perustuu lähinnä siihen, että Kansaneläkelaitoksen velvollisuus potilaan kuntoutustarpeen arviointiin alkaa viimeistään 60 sairauspäivärahapäivän jälkeen ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuus jatkuu useilla aloilla suunnilleen samaan ajankohtaan. Lisäksi 60 päivän aikaraja on katsottu järjestelmän käynnistämisvaiheessa tarpeelliseksi.

Valiokunta katsoo, että on perusteltua aloittaa järjestelmä hallituksen esittämällä tavalla rajoitettuun ryhmään kohdistuvana ja vakiinnuttaa sen käyttö työpaikoilla. Työelämässä ei ole valmistauduttu laajamittaiseen osa-aikaiseen työskentelyyn ja sijaisjärjestelyihin. Mikäli lyhyetkin sairauslomat voisi pitää osa-aikaisena, merkitsisi uudistus suuria muutoksia järjestelyihin työpaikoilla. Vastaavasti maksatusajan rajaaminen vähintään 12 ja enintään 72 arkipäivään vähentää uuteen etuuteen liittyviä työn organisointivaikeuksia.

Uudistuksella ei muuteta työkyvyttömyyden käsitettä. Vaikka työntekijä työskentelisi sairauslomansa aikana, häntä pidettäisiin edelleen työkyvyttömänä. Työkyvyttömyyden määrittelyn säilyminen ennallaan puoltaa valiokunnan näkemyksen mukaan osaltaan osasairauspäivärahajärjestelmän rajoittamista hallituksen esittämällä tavalla. Mikäli osa-aikainen työskentely mahdollistettaisiin myös lyhyissä sairauslomissa, olisi työkyvyttömyyskäsitteen sisältöä tarpeen arvioida uudelleen ja mahdollisesti ottaa käyttöön esimerkiksi porrasteinen osatyökyvyttömyyden käsite. Valiokunta katsoo, että on hyvä saada kokemuksia nyt ehdotetun järjestelmän toimivuudesta ja vaikutuksista ja sen jälkeen arvioida järjestelmän laajentamistarpeita ja -mahdollisuuksia.

Työkykyisyyden arviointi

Osasairauspäivärahan tulee olla ensisijaisesti työntekijän aloitteesta ja työnantajan suostumuksella käynnistyvä kuntoutusmenettely. Osa-aikaisen työskentelyn merkitys työntekijän kuntoutumiselle tulisi arvioida työpaikkaterveydenhuollossa, jossa tunnetaan sekä työolosuhteet että työntekijän terveydentila. Valiokunta tähdentää, että osittaisen työskentelyn sairausloman aikana tulee aina perustua potilaan hoitoon ja kuntoutukseen liittyviin näkökohtiin eikä esimerkiksi potilaan työtehtävien hoitoon liittyviin syihin. Näin sairauslomalla tehtäväksi sovittujen työ- ja työaikajärjestelyjen tulee ensisijaisesti tukea potilaan kuntoutumista. Valiokunta tähdentää myös työnantajapuolen vastuuta siitä, ettei osa-aikaisesti työskentelevältä edellytetä sovittua suurempaa työpanosta.

Valiokunta korostaa työterveyshuollon asiantuntemuksen merkitystä sen arvioinnissa, pystyykö työntekijä terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Potilaan itse tai työnantajan on vaikea objektiivisesti tunnistaa työntekijän todellista työkykyä, jolloin epäonnistuminen liian varhaisessa tai epärealistiseen terveydentilan arvioon perustuvassa työn aloittamisessa johtaa helposti vain sairauden pitkittymiseen.

Uudistuksen toteutus vaatii erityisesti työterveyshuollon henkilöstön kouluttamista, mutta koulutusta on annettava myös muille kuin työterveyslääkäreille. Pitkiä sairaslomia määräävät yleisesti myös psykiatrit, mielenterveystoimistojen lääkärit sekä ortopedit. Sairauslomien myöntökäytäntöjen arviointi ja lääketieteellisten kríteereiden kehittäminen siihen, milloin erityyppisissä sairauksissa ja kiputiloissa osa-aikaista työtä voidaan soveltaa, voisi auttaa löytämään potilas- ja työntekijäryhmät, joille osasairauspäivärahajärjestelmä parhaiten soveltuu.

Uudistusta koskevassa lääkäreiden koulutuksessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota osasairauspäivärahan hakemiseen vaadittavan lausunnon laatimiseen. Työntekijän kannalta olisi hyvä, jos lausunnossa sairauden kuvaamisen lisäksi olisi kuntoutussuunnitelma sekä kuvaus osapäivätyön käytännön toteuttamisesta kyseisellä työpaikalla.

Osasairauspäivärahan osalta on asetuksella tarpeen säätää niistä selvityksistä, joita vakuutetun on etuutta haettaessa esitettävä, kuten muidenkin sairausvakuutuslain etuuksien osalta on säädetty. Valiokunta pitää tarpeellisena, että selvityksiin lukeutuvat myös lääkärintodistukset, joilla vakuutettu voi osoittaa, ettei hänen terveytensä tai toipumisensa vaarannu, vaikka hän hoitaa osan työtehtävistään.

Työttömyysturva

Osasairauspäivärahalla työskentelevän henkilön työttömyysturva rinnastuu ehdotuksessa työkyvyttömän henkilön työttömyysturvaan. Esityksen tavoitteena on ollut, että osasairauspäivärahajärjestelmän suhde työttömyysturvaan olisi selkeä ja yksinkertainen ja vakuutetuille edullinen ja sitä olisi helppo soveltaa. Työttömyysturvalain (1290/2002) 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömällä henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Poikkeuksena tästä on työkyvyttömyyseläkettä osaeläkkeenä saava työnhakija, jolla on oikeus työttömyysetuuteen, vaikka hän ei hae kokoaikatyötä. Koska vakuutetun osasairauspäivärahaa saadakseen on oltava sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkyvytön, työttömyysturvan osalta on lähdetty siitä, että työskentely työkyvyttömänä osasairauspäivärahan turvin rinnastuu sairauspäivärahaan.

Osasairauspäivärahan saaminen estää siis työttömyysetuuden myöntämisen. Jos vakuutetun oikeus osasairauspäivärahaan päättyy kesken osa-aikatyötä koskevan sopimuksen lomautuksen tai työsuhteen päättymisen vuoksi, hän palaa täyden työkyvyttömyytensä johdosta sairauspäivärahan piiriin. Osasairauspäivärahalla työskentelyn rinnastaminen sairauspäivärahaan merkitsee, ettei se kerrytä myöskään työssäoloehtoa vaan on kokonaisuudessaan niin sanottua ylihypättävää aikaa. Työssäoloehdon osalta työskentely ei siis rinnastu muuhun osa-aikaiseen työskentelyyn, kuten osa-aikaeläkkeellä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä tehtävään työhön. Niissä työssäoloehto karttuu, jos työaika ylittää 18 viikkotyötuntia. Osasairauspäivärahalla työskentely olisi mahdollista rinnastaa edellä mainittuihin osa-aikaisiin töihin.

Osasairauspäiväraha on kuitenkin lyhytaikainen etuus toisin kuin osatyökyvyttömyyseläke. Osasairauspäivärahaa saaneelle ei olisi edullista, että hänen ansiopäivärahan perusteena oleva palkkansa määrättäisiin osasairauspäivärahan alkamishetkellä vallinneen tilanteen mukaisesti. Jos näin tehtäisiin, se merkitsisi sitä, että osasairauspäivärahakauden jälkeen ansioiden noustua henkilö ei voisi lukea ansioiden nousua hyväkseen, vaan hänen ansiopäivärahan perusteena oleva palkkansa määrättäisiin osasairauspäivärahan alkamishetkellä vallinneen tilanteen mukaisesti, kunnes hän on uudestaan täyttänyt työssäoloehdon.

Osasairauspäivärahajärjestelmän kannustavuuden kannalta on tärkeää, että siirtyminen osasairauspäivärahalle on vakuutetulle riskitöntä. Osasairauspäiväraharatkaisusta ei saa koitua työntekijälle taloudellisia menetyksiä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että vakuutettu joutuisi osasairauspäivärahavaihtoehtoa tai solmittavan osa-aikatyötä koskevan sopimuksen ehtoja harkitessaan arvioimaan myös ratkaisun vaikutusta mahdolliseen myöhempään työttömyysturvaan. Valiokunnan näkemyksen mukaan valittu työttömyysturvaratkaisu on vakuutetulle riskitön ja kannustaa tätä kautta järjestelmän käyttöön, sillä vakuutettu ei siirtyessään osasairauspäivärahalle joudu missään tilanteessa heikompaan asemaan kuin jatkaessaan täysipäiväistä sairastamista.

Työttömyysturvalain 5 luvun säännösten mukaan palkansaajan ja yrittäjän työssäoloehtojen tarkastelujaksoja pidennetään, jos henkilö sairauden johdosta on estynyt olemasta työmarkkinoilla, kuitenkin enintään seitsemän vuotta. Lakiehdotuksen mukaan myös osasairauspäivärahalla työskentely pidentää vastaavasti tarkastelujaksoja.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että uuden lainsäädännön seurannassa arvioidaan osasairauspäivärahan vaikutukset myös työttömyysturvaan. Kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, työttömyysturvajärjestelmää koskeva ratkaisumalli tulee selvittää uudelleen, jos osasairauspäivärahajärjestelmää uudistuksesta saatavien kokemusten pohjalta päätettäisiin laajentaa.

Eläke-etuuksien kertyminen

Hallituksen esitykseen ei sisälly ehdotusta siitä, miten osasairauspäivärahan ajalta karttuvia etuuksia, kuten eläkettä, lasketaan. Yksityisten alojen työeläkelainsäädäntö uudistuu vuoden 2007 alusta. Osasairauspäivärahajärjestelmä aiheuttaa tarpeen muuttaa muun muassa eläkkeen karttumista koskevia säännöksiä. Eläkelakeihin tarvittavat muutokset on tarkoitus antaa erillisellä hallituksen esityksellä. Valiokunta pitää tärkeänä, että nyt hyväksyttyjä työsopimuslain muutoksia vastaavat järjestelyt toteutetaan myös valtion virkamiesten osalta.

Uudistuksen seuranta

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että jo uudistuksen valmisteluvaiheessa on suunniteltu osasairauspäivärahajärjestelmään liitettäväksi kattava seuranta sekä suoritettavaksi tutkimus, jolla lainsäädännön vaikutuksia arvioidaan. Valiokunta pitää tärkeänä selvittää muun muassa sitä, miten järjestelmän käyttö jakautuu toimialoittain ja miten se soveltuu eri tyyppiseen työhön. Esityksen tavoitteiden kannalta on erityisen tärkeää selvittää, miten uusi käytäntö tukee vakuutetun kuntoutumista.