Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä.
Valiokunta korostaa esityksen tavoitteiden tärkeyttä ja
toteaa, että valiokunta on muun muassa työelämäselontekoa koskevassa
mietinnössään (TyVM 4/2005
vp —VNS 4/2004 vp)
kiinnittänyt huomiota tarpeeseen tukea pitkältä sairaslomalta
töihin palaamista ja kiirehtinyt osa-aikaista sairaslomaa
koskevan lakiesityksen valmistelua.
Työelämäselontekoa koskevassa mietinnössään
valiokunta kiinnitti laajemminkin huomiota siihen, miten työpaikalla
voitaisiin edesauttaa työhön paluuta sairasloman
jälkeen. Pehmeä työhön paluu
edellyttää, että työnjohto ja
työyhteisö ymmärtävät
toipilaan tilanteen ja tukevat häntä antamalla
hänelle aikaa ja mahdollisuuksia sopeutua vähitellen
uudelleen työrytmiin ja työn asettamiin vaatimuksiin.
Useissa tapauksissa onnistunut työhön paluu esimerkiksi
työuupumuksesta tai tuki- ja liikuntaelinsairaudesta aiheutuneen
sairasloman jälkeen edellyttää, että ongelmien
syyt selvitetään ja työpaikan olosuhteisiin
tehdään tarvittavat muutokset. Valiokunta pitää tärkeänä,
että osasairauspäivärahajärjestelmää koskevassa
tiedotuksessa kiinnitetään huomiota myös
työolosuhteiden kehittämiseen pyrittäessä edistämään
työhön palaamista.
Valiokunta korostaa erityisesti työterveyshuollon vastuuta
ja merkitystä päätettäessä osasairauspäivärahajärjestelmän
käytöstä ja huolehdittaessa työpaikan
ergonomisten ja muiden olosuhteiden muuttamisesta siten, että työhön
paluu voi toipumista vaarantamatta tapahtua.
Esityksen mukaan työaikaa voidaan vähentää työpäivän
tai viikon ajanjaksolla eli työtä voitaisiin tehdä säännöllisesti
puolipäiväisenä tai esimerkiksi kaksi
tai kolme päivää viikossa osasairauspäivärahakauden
ajan. Olisi tärkeää, että vaihtoehtoja
harkittaessa kiinnitetään erityistä huomiota
siihen, mikä vaihtoehto palvelee parhaiten kuntoutumisen
edistämistä kustakin sairaudesta ja työstä riippuen.
Fyysisesti raskaissa töissä sopeutuminen kuormitukseen
ja työhön paluun onnistuminen on todennäköisempää,
kun kuormitetaan lyhyemmän aikaa päivittäin.
Osasairauspäivärahan saantiedellytykset
Esityksen mukaan osasairauspäivärahaa voi
saada aikaisintaan silloin, kun työntekijä on
ollut sairausvakuutuksen mukaisella täydellä sairauspäivärahalla
60 päivää, mikä vastaa noin
kolmen kuukauden pituista työkyvyttömyyttä. Edellytys
liittyy sairausvakuutuslainsäännökseen,
jonka mukaan Kansaneläkelaitoksen on selvitettävä vakuutetun
kuntoutustarve viimeistään 60 sairauspäivärahapäivän
jälkeen. Monissa työehtosopimuksissa on sovittu
esimerkiksi 56 päivän ajanjakson palkanmaksuvelvollisuudesta,
joten osasairauspäivärahakauden alkamismahdollisuuden
sijoittaminen tähän ajankohtaan on lainsäädännöllisesti
selkeää ja työntekijälle kannustavaa.
Kaikkien palkansaajien osalta tällaista palkanmaksuvelvoitetta
ei kuitenkaan ole. Sama koskee yrittäjiä. Yrittäjän
paluu osa-aikaiseen työhön heti, kun se on kuntoutumisen
kannalta mahdollista, olisi useissa tilanteissa tarpeen myös
yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.
Tutkimustiedon perusteella eräissä suurissa sairausryhmissä,
kuten esimerkiksi liikuntaelinten sairauksissa ja masennuksessa,
aktivoivia toimenpiteitä tarvittaisiin työhönpaluun
onnistumiseksi jo aikaisemmin, neljästä kuuteen
viikon kuluessa sairausloman alkamisesta. Näin ollen esityksen
mukainen ajankohta voi parhaan vaikutuksen saamiseksi olla joissakin
tapauksissa liian myöhäinen. Vaarana on, että jäädään
odottamaan 60 sairauspäivärahapäivän
täyttymistä, jotta päästään
kokeilemaan osittaista työhön paluuta. Tämä voi
vähentää työhön paluun
onnistumisen mahdollisuuksia.
Edellä esitetystä huolimatta valiokunta pitää hallituksen
esityksen mukaista varovaista etenemistapaa perusteltuna. Lakiehdotuksen
mukaisilla edellytyksillä pyritään ehkäisemään
sitä, että osa-aikatyötä käytettäisiin
tilanteissa, joissa se ei työntekijän jäljellä oleva
työ- ja toimintakyky ja hänen toipumisennusteensa
huomioon ottaen ole perusteltua. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen,
että työhön paluu osasairauspäivärahan
turvin perustuu työntekijän vapaaehtoisuuteen
ja omaan haluun osapäiväisesti kokeilla jaksamistaan.
Esityksen toteutuksesta ja vaikutuksista saatavien kokemusten
pohjalta voidaan jatkossa pohtia, miten osasairauspäivärahajärjestelmää tulee
edelleen kehittää.
Vaikutukset työttömyysturvaan
Esityksen mukaan työttömyysturvalain mukaiseen
työssäoloehtoon ei lueta työtä,
jota henkilö on tehnyt osasairauspäivärahaa
saadessaan. Työssäoloehdon tarkastelujaksoa pidennetään osasairauspäivärahan
saantiajan. Näin ollen osasairauspäivärahan
saantiaika rinnastetaan normaaliin sairauspäivärahan
saantiaikaan eikä se vaikuta työssäoloehdon
kertymiseen eikä ansiopäivärahan määräytymiseen.
Valiokuntakäsittelyn aikana osa asiantuntijoista on
pitänyt työttömyysturvajärjestelmän ymmärrettävyyden
ja selkeyden kannalta ongelmallisena, että osasairauspäivärahan
saantiaikana tehdystä osa-aikatyöstä ei
kerry työssäoloehtoa, vaikka osa-aikatyö täyttää työttömyysturvalain
mukaiset yleiset edellytykset. Työttömyysturvalain
mukaan työssäoloehto kertyy, jos työtä tehdään
18 tuntia kalenteriviikossa tai jos yritystoiminta on laajuudeltaan
olennaista.
Osasairauspäivärahajärjestelmä on
hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossaan tarkoitettu
tukemaan paluuta pitkältä sairauslomalta takaisin
omaan työhön, joten kovin monen kohdalla ei pitäisi
tulla esiin työttömyysturvan tarvetta. Poikkeamista
työssäoloehdon kertymistä koskevasta
pääsäännöstä on
perusteltu myös sairausvakuutuslain mukaisen työkyvyttömyyskäsitteen
jakamattomuudella ja osasairauspäivärahakauden
tilapäisyydellä sekä sillä,
että osasairauspäivärahalla olevia ei
ole haluttu asettaa keskenään eri asemaan sen
perusteella, täyttääkö osa-aikatyötä koskeva
sopimus 18 tunnin viikkotyöaikaa koskevan edellytyksen.
Jos kesken osasairauspäivärahakauden joutuu lomautetuksi
tai työttömäksi, voi palata kokoaikaiselle sairauspäivärahalle,
jos sairausvakuutuslain mukainen 300 päivän enimmäisaika
ei ole vielä täyttynyt. Osasairauspäiväraha
on itsenäinen etuus, joten se ei vaikuta 300 päivän
enimmäisajan kertymiseen.
Järjestelmästä on haluttu tehdä vakuutetulle kannustava
ja riskitön. Ansiopäivärahan perusteena
olevan palkan määräytymisestä on
työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä osa-aikatyöjärjestelmiä koskeva
erityissäännös, jonka mukaan ansiopäivärahan
perusteena oleva palkka määräytyy esimerkiksi
osa-aikaeläkkeellä, osittaisella hoitovapaalla
taikka osa-aikalisällä olevan osalta eläkkeen
tai muun etuuden alkamishetkellä vallinneen tilanteen mukaan.
Jos vastaava järjestelmä otettaisiin käyttöön
osasairauspäivärahan osalta, järjestelmä ei
olisi vakuutetulle edullinen tilanteissa, joissa osasairauspäivärahakauden
jälkeen henkilön palkka on noussut, koska nousua
ei otettaisi huomioon ennen kuin työssäoloehto
on uudelleen täyttynyt.
Valiokunta pitää hallituksen esityksen mukaista
säännöstä perusteltuna ottaen
huomioon osasairauspäivärahajärjestelmän
kohderyhmä ja tavoitteet sekä halu varmistaa,
että henkilö ei missään tilanteessa
joudu huonompaan asemaan kuin olemalla kokoaikaisella sairaslomalla.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että hallitus seuraa, missä määrin
väliinputoamistilanteita työttömyysturvan
osalta syntyy, ja palaa tarvittaessa asiaan. Jos osasairauspäivärahajärjestelmää nyt
käsiteltävänä olevan lainsäädännön
kokemusten pohjalta päätetään
laajentaa, työttömyysturvajärjestelmää koskeva
ratkaisumalli tulee selvittää uudelleen.
Seuranta ja tiedottaminen
Valiokunta pitää tarpeellisena hallituksen
esityksessä ehdotetun perusteellisen seurannan järjestämistä.
Seurannassa on tärkeää arvioida järjestelmälle
asetettujen tavoitteiden toteutumista ja järjestelmän
toimivuutta. Lakimuutosta koskeva neuvonta ja ohjaus tulee järjestää huolella. Erityistä
huomiota
tulee kiinnittää työterveyshuollon henkilöstön
kouluttamiseen. Ohjauksessa ja koulutuksessa tulee korostaa järjestelmän vapaaehtoisuutta
sekä terveyden ja työhön paluun edistämisen
näkökulmaa.
Lakitekniset korjaustarpeet
Vuoden 2006 alusta tuli voimaan työmarkkinatukiuudistus,
jonka yhteydessä muutettiin muun muassa julkisesta työvoimapalvelusta
annettua lakia (1216/2005) ja työttömyysturvalakia (1217/2005).
Nämä muutokset tulisi ottaa huomioon 4. lakiehdotuksen
johtolauseessa sekä 5 luvun 3 §:n 3 momenttia
ja 5 luvun 4 §:n 4 momenttia koskevissa säännöksissä esimerkiksi seuraavasti:
3 §
Palkansaajan työssäoloehto
--------------------
Jos henkilö sairauden, laitoshoidon, kuntoutuksen,
asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, päätoimisten
opintojen, lapsen syntymän, enintään
3-vuotiaan lapsen hoidon tai muun näihin verrattavan hyväksyttävän
syyn johdosta on estynyt olemasta työmarkkinoilla, edellä 1
tai 2 momentissa mainittua tarkastelujaksoa pidennetään
vastaavasti, kuitenkin enintään seitsemän vuotta.
Henkilön ollessa työssä, jonka palkkauskustannuksiin
on myönnetty yhdistelmätukea tai korkeinta
korotettua palkkatukea, tarkastelujaksoa pidennetään
ajalla, jolta työtä ei 4 §:n 4 momentin
rajoituksen vuoksi lueta työssäoloehtoon. Tarkastelujaksoa
pidennetään ajalta, jolta henkilö saa
osasairauspäivärahaa.
--------------------
4 §
Palkansaajan työssäoloehtoon
luettava
työ
--------------------
Laskettaessa 3 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon
täyttymistä huomioon otetaan puolet niiden kalenteriviikkojen
lukumäärästä, joina tehdyn työn
palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut korkeinta
korotettua palkkatukea. Työssäoloehtoon ei
lueta työtä, jota henkilö on tehnyt osasairauspäivärahaa
saadessaan.
--------------------