Perustelut
Yleistä
Perustuslakisopimuksen hyväksymistä koskevasta
hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa SuVL
8/2006 vp valiokunta totesi, että "Perustuslakisopimus
on kokonaisuutena valiokunnan mielestä selkeä askel
eteenpäin Euroopan unionin kehittämisessä.
Se selkeyttää unionin oikeusjärjestelmää ja
tehostaa unionin toimintakykyä sekä vahvistaa
unionin demokraattisuutta ja kansalaisten asemaa. Sopimus on kuitenkin
lukuisia kompromisseja sisältävä kokonaisuus.
Mikään jäsenvaltio — Suomi mukaan lukien — ei
saavuttanut neuvotteluissa kaikkia tavoitteitaan. Tämän
vuoksi valiokunta painottaa, että sopimuksen hyväksyminen
eduskunnassa merkitsee sitoutumista sopimukseen kokonaisratkaisuna.
Se ei sen sijaan merkitse sitä, että Suomen — tai
minkään muunkaan sopimuksen jo hyväksyneen
jäsenvaltion — voitaisiin katsoa sitoutuneen jokaiseen
sopimuksen sisältämään yksittäiseen
ratkaisuun tai määräykseen yhteydestään
irrotettuna. Mahdollisten jatkoneuvottelujen osalta tämä tarkoittaa
sitä sinänsä itsestäänselvää lähtökohtaa,
että sopimuksen jo hyväksyneet jäsenvaltiot
ovat sopimusmuutosten valmistelun suhteen samassa asemassa kuin sopimuksen
hylänneet ja hyväksymättä jättäneet jäsenvaltiot." Valiokunta
uusii tämän toteamuksen ja yhtyy siten valtioneuvoston
selvityksestä ilmenevään yleiseen lähestymistapaan.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä,
että unioni voisi jo yli kaksi vuosikymmentä jatkuneen
uudistusprosessin jälkeen keskittyä normaaliin
lainsäädäntötyöhön
ja muiden tavoitteidensa toteuttamiseen. Vaikka perustuslakisopimus
on kaikkien jäsenvaltioiden kertaalleen hyväksymä ja
jäsenvaltioiden enemmistön ratifioima selkeä parannus
nykysopimuksiin nähden, sen muotoon ja yksityiskohtiin
tulee voida asennoitua pragmaattisesti.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston HVK:n koollekutsumista
puoltavaan kantaan. Valiokunta katsoo, että Eurooppa-neuvoston
tulisi antaa HVK:lle selkeä ja rajattu toimeksianto, jonka
perusteella Portugalin tai viimeistään Slovenian
EU-puheenjohtajakaudella voidaan allekirjoittaa sopimus, joka säilyttää perustuslakisopimuksen
aineellisen sisällön mahdollisimman pitkälle.
Sopimuksen muotoon ja rakenteeseen tulee voida suhtautua joustavasti
edellyttäen, että tällä edistetään sopimuksen
materiaalisen sisällön hyväksymistä kaikissa
jäsenvaltioissa.
Sopimuksen rakenne
Euroopan unionin perussopimusten selkeyttäminen ja
yksinkertaistaminen oli perustuslaillisen sopimuksen valmistelleiden
valmistelukunnan ja HVK:n neuvottelujen keskeisiä tavoitteita.
Tavoite saavutettiin sikäli, että perustuslakisopimukseen
kyettiin sisällyttämään aikaisempien sopimusten
(Euratomia lukuunottamatta) aineelliset määräykset,
liittymissopimusten edelleen oikeusvaikutteiset määräykset
sekä EY-tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä,
kuten periaate unionin oikeuden etusijasta. On silti syytä tunnustaa,
että sopimus jää kauas alkuperäisestä tavoitteesta
eli sopimuksesta, joka itsessään tekisi unionin
luonteen ja toiminnan kansalaisille ymmärrettäväksi.
Näin ollen sopimuksen selkeys ei enää ole
ratkaiseva argumentti sopimuksen jonkin rakenteen puolesta tai sitä vastaan.
Määräenemmistöpäätöksenteon
käyttöalan laajentaminen sekä pilarijaon
poistaminen ovat perustuslakisopimuksen keskeisiä parannuksia nykysopimuksiin
verrattuna. Määräenemmistöpäätöksenteon
lisätty käyttö sisältyi Suomen neuvottelutavoitteisiin
ja on jo sillä perusteella puolustettava.
Unionin pilarijaon poistaminen on tärkeää etenkin
nykyisen III pilarin (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen
yhteistyö rikosasioissa) alalla. Pilarijaon poistaminen
merkitsisi, että näillä aloilla päätöksenteossa
noudatettaisiin pääsääntöisesti
unionin tavanomaista lainsäätämisjärjestystä neuvoston
tehdessä päätöksiä määräenemmistöllä.
Komission pääsääntöisesti
yksinomainen aloiteoikeus ja toimivalta valvoa unionin oikeuden
noudattamista sekä EY:n tuomioistuimen toimivalta laajentuisivat
myös nykyisen III pilarin asioihin. Sen sijaan nykyisen
II pilarin (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) mukaiset erityiset
päätöksentekosäännöt
jätettiin perustuslakisopimuksessa käytännössä ennalleen.
Valiokunta katsoo, että poliisiyhteistyön
ja rikosasioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla
pilarijaon poistamisen arvo on varsinkin päätöksenteon
avoimuuden, läpinäkyvyyden ja tehokkuuden lisäämisessä.
Mikäli sopimusneuvotteluissa avataan perustuslakisopimuksen
keskeisiä sisällöllisiä ratkaisuja,
valiokunta muistuttaa, että Suomen aikaisemmat tavoitteet
ovat edelleen voimassa ja että tällöin
on nostettava keskusteltavaksi muun muassa Eurooppa-neuvoston
pysyvä puheenjohtajuus, yksinkertaisen kaksoisenemmistön
käyttöönotto sekä määräenemmistöpäätöksenteon perustuslakisopimusta
laajempi käyttö.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemyksiin
sopimuksen rakenteesta. Valiokunta katsoo, että perustuslakisopimukseen
sisältyvän määräenemmistöpäätöksenteon
käytön laajentamisen sekä pilarijaon
poistamisen on sisällyttävä myös uuteen
perussopimukseen.
Sopimuksen keskeinen sisältö
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston selvityksen näkemykseen,
jonka mukaan sopimuksen unionin määrittelyä ja
tavoitteita koskeva keskeinen asiasisältö tulee
säilyttää ja etenkin toimielimiä koskevaa
kokonaisratkaisua ei tule avata uudelleen neuvoteltavaksi.
Unionin perusoikeusulottuvuuden osalta valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että ihmis- ja perusoikeuksien suojan parantaminen
kuuluu Suomen EU-politiikan pitkäaikaisiin periaatteellisiin
tavoitteisiin. Tavoitteiden toteuttamisen keskeisiä välineitä ovat
sekä unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen
että EU:n perusoikeuskirjan oikeudellistaminen.
Valiokunta katsoo, että unionin liittyminen Euroopan
ihmisoikeussopimukseen on välttämätöntä sekä poliittisena
arvovalintana että Euroopan oikeudellisen yhtenäisyyden
vuoksi.
EU:n perusoikeuskirja on pitkälti unionissa olemassa
olevien perusoikeuksien kodifiointia. Se ei laajenna unionin toimivaltaa
uusille aloille. Perusoikeuskirjan keskeinen merkitys on siinä,
että kansalaisille tehdään nähtäviksi
heidän oikeutensa, jotka voidaan tarvittaessa myös
toteuttaa unionin lainkäyttöelimissä.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että perusoikeuskysymysten käsittelyllä perussopimuksessa
on merkittäviä poliittisia heijastusvaikutuksia
useilla aloilla. Valiokunta mainitsee esimerkkinä unionin
tiivistyvän yhteistyön poliisiyhteistyön
ja rikosoikeudellisen yhteistyön alalla, jossa jo nyt sisäisen
turvallisuuden ja kansalaisvapauksien keskinäinen tasapainottaminen
ovat vilkkaan keskustelun kohteena. Myös unionin ulkosuhteiden
alalla suhtautuminen ihmis- ja perusoikeuksiin on keskeisiä neuvottelun
kohteena olevia kysymyksiä, joissa perussopimuksen suhteen
tehtävä ratkaisu voidaan mieltää joko
unionin perusoikeusulottuvuuden vahvistamisena tai siitä perääntymisenä.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että Suomen
tulee Eurooppa-neuvostossa pitää tavoitteenaan,
että perustuslakisopimuksen sisältämät
perusoikeusjärjestelmän uudistukset
toteutetaan. Valiokunta pitää välttämättömänä, että mahdollistetaan
Euroopan unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen
sekä että perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti
velvoittava. Valiokunta pitää tärkeänä,
että päätös liittymisestä Euroopan
ihmisoikeussopimukseen voidaan tehdä määräenemmistöllä ja ilman
ratifiointia.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen, jonka
mukaan perustuslakisopimuksen unionin politiikkoja ja toimintaa koskevan
III osan uudistusten sisältö tulee sisällyttää uuteen
sopimukseen. Näitä uudistuksia on suurelta osin mahdotonta
erottaa perustuslakisopimuksen toimielinratkaisusta, joka tulee
säilyttää koskemattomana.
Sopimuksen täydentäminen tai tarkentaminen
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston pidättyvään näkemykseen
uuden perussopimuksen täydentämisestä julistuksilla
tai pöytäkirjoilla tahi sopimustekstiä täydentämällä.
Valiokunta katsoo, että unionin uskottavuuden kannalta
olisi syytä välttää yleisemminkin
oikeudellisten asiakirjojen rasittamista sellaisilla kirjauksilla,
joilla ei ole todellista merkitystä unionin toiminnalle. Suomen
tulee kuitenkin olla valmis suhtautumaan pragmaattisesti sellaisiin
ehdotuksiin, jotka edistävät tavoitteena olevaa
perussopimuksen hyväksymistä vuoteen 2009 mennessä.
Laajentumiskriteerien osalta valiokunta suhtautuu torjuvasti
ehdotuksiin, joiden mukaan esimerkiksi Kööpenhaminan
Eurooppa-neuvoston vuonna 1993 hyväksymät jäsenyyskriteerit sisällytetään
sopimukseen. Osin poliittisluontoisten kriteerien käsittelemistä oikeusnormeina voidaan
pitää virheellisenä lähestymistapana.
Suomen eduskunta on suhtautunut pidättyvästi
perustuslakisopimuksessa tehtyihin, kansallisten parlamenttien
aseman vahvistamiseen pyrkiviin järjestelyihin. Eduskunnan
näkemyksen mukaan keskeisin kansallisten parlamenttien asemaan
liittyvä ongelma on se, että useimmissa jäsenvaltioissa
parlamentin valtiosäännön mukainen rooli
keskeisenä valtioelimenä ei toteudu valtion EU:ta
koskevassa päätöksenteossa. Perustuslakisopimuksen
järjestely ei vaikuta tähän.
Valiokunta muistuttaa, että EU:n jäseninä ovat
jäsenvaltiot, joilla voi olla unionin toimielimissä vain
yksi kansallinen kanta. Jäsenvaltioiden johtavina valtioeliminä kansallisten
parlamenttien tehtävänä on vaikuttaa
maansa EU:n neuvostossa ilmaisemiin kantoihin.
Valiokunta toteaa, että kansallisten parlamenttien
aseman sinänsä tarpeellinen vahvistaminen on saavutettavissa
ensisijaisesti jäsenvaltioiden sisäisin järjestelyin.
Valiokunta suhtautuu kielteisesti ehdotuksiin, jotka antaisivat
sopimuksella kansallisille parlamenteille instutionaalisen aseman
EU:n päätöksenteossa tai olisivat omiaan
irrottamaan kansallisia parlamentteja kansalliseen kannanmuodostukseen
liittyvästä roolistaan. Erityisesti valiokunta
suhtautuu kielteisesti kaikkiin sellaisiin ehdotuksiin, joiden mukaan kansalliset
parlamentit voisivat suoraan keskeyttää unionin
lainsäädännön käsittelemisen.
Terminologia ja unionin tunnukset
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston joustavaan suhtautumiseen sellaisiin
perustuslakisopimuksen symbolisiin muutoksiin kuin sopimuksen nimen
ja muiden termien muuttamiseen. Valiokunta pitää unionin
tunnuksia (lippu, hymni, tunnuslause, raha, Eurooppa-päivä)
koskevan artiklan poistamista perussopimuksesta hyväksyttävänä.