Perustelut
Yleistä
Unionin toiminnan avoimuuden lisääminen on keskeinen
keino pyrittäessä parantamaan kansalaisten luottamusta
unioniin ja sen toimielimiin. Kansalaisilla, kansalaisjärjestöillä ja
muilla unionin toiminnasta kiinnostuneilla tulee olla mahdollisuus
tutustua laajasti asiakirjoihin ja päätöksentekoon
unionin toimielimissä. Vain näin voidaan turvata
kansalaisten osallistumismahdollisuudet ja luottamus päätöksentekoon. Tätä näkökulmaa
ovat viime aikoina korostaneet myös muun muassa Euroopan
parlamentti, EU:n oikeusasiamies ja COSAC.
Suomi on EU:ssa tullut tunnetuksi avoimuutta edistävänä maana.
Suomen edellinen puheenjohtajuuskausi muistetaan muun muassa eräistä käytännön
toimista ja innovaatioista, joilla neuvoston työtä kehitettiin
avoimempaan suuntaan. Suuri valiokunta toistaa näkemyksensä siitä,
että tätä perinnettä on edelleen
syytä jatkaa (SuVL 3/2005 vp). Valiokunta pitää tärkeänä kehittää unionin
toiminnan avoimuutta Suomen puheenjohtajuuskauden aikana sekä tosiasiallisin
toimenpitein voimassaolevien säännösten
puitteissa että edistämällä mahdollisuuksien
mukaan avoimuussääntelyn sisältöä.
Keskeisiä painopistealueita ovat tällöin
neuvoston toiminnan avoimuus sen toimiessa lainsäätäjänä sekä asiakirjajulkisuussäännösten
kehittäminen.
Neuvoston istuntojen julkisuus
Suuren valiokunnan saaman selvityksen perusteella Eurooppa-neuvosto
tulee kesäkuussa 2006 linjaamaan neuvoston toiminnan avoimuuden edistämistä pohjautuen
joulukuussa 2005 hyväksyttyihin neuvoston päätelmiin
samasta asiasta. Linjausten lähtökohtana on todennäköisesti
se, että kaikki ministeritason keskustelut ovat julkisia
neuvoston käsitellessä yhteispäätösmenettelyssä annettavia
säädöksiä, ellei toisin nimenomaisesti
päätetä. Myös muussa kuin yhteispäätösmenettelyssä annettavista
säädöksistä käytävien
ministeritason keskustelujen avoimuutta lisättäneen
ainakin merkittävimpien aloitteiden osalta. Näissä tapauksissa
pääsääntönä ei
olisi ministerineuvoston kokousten julkisuus käsittelyn
kaikissa vaiheissa, mutta puheenjohtajavaltiolla olisi ilmeisesti
mahdollisuus vaikuttaa julkisten käsittelyjen määrään.
Linjausten edellyttämät muutokset neuvoston työjärjestykseen
on tarkoitus tehdä mahdollisimman pian. Suomen tehtävänä on
uudistusten tehokas täytäntöönpano
puheenjohtajuuskaudellaan.
Suuri valiokunta on pitänyt tärkeänä neuvoston
toiminnan avoimuuden parantamista erityisesti sen toimiessa lainsäätäjänä (SuVL
4/2001 vp, SuVL 1/2002 vp ja SuVL 2/2002
vp). Kun neuvosto toimii lainsäätäjänä tulee
menettelytavoissa pyrkiä noudattamaan lainsäädäntöelimelle
ominaisia käytäntöjä. Valiokunta
pitääkin perusteltuna erottaa avoimuussääntelyn
osalta neuvoston päätöksenteko lainsäädäntöasioissa muusta
neuvostossa tapahtuvasta poliittisesta keskustelusta ja päätöksenteosta.
Tästä huolimatta tärkeätä on
järjestää julkisia keskusteluja myös
muista kuin lainsäädäntöasioista,
kun kyse on unionin ja sen kansalaisten etuihin liittyvistä tärkeistä kysymyksistä
(HaVL
18/2006 vp).
Yhteispäätösmenettelyssä annettavista
säädöksistä käytävien
ministeritason keskustelujen avaaminen pääsääntöisesti
julkisuudelle on tärkeä askel avoimuuden edistämisessä.
Sen sijaan valiokunnan mielestä on valitettavaa, että sama pääsääntö ei
välttämättä tule koskemaan muussa kuin
yhteispäätösmenettelyssä tehtäviä lainsäädäntöpäätöksiä.
Käsittelyjen julkisuus näissä asioissa
olisi päätöksenteon seurattavuuden kannalta
jopa tärkeämpää kuin yhteispäätösmenettelyn
yhteydessä, koska muutoin asian käsittely unionissa
saattaa tapahtua kokonaan suljettujen ovien takana. Puheenjohtajavaltiolla
on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa käytäntöjen
muotoutumiseen tältä osin. Suuri valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että Suomi toimii
puheenjohtajana siten, että se ehdottaa myös muussa
kuin yhteispäätösmenettelyssä päätettävien
säädösten osalta ministerineuvostossa
kaikissa vaiheissa julkista käsittelyä, ellei
asian käsittelylle suljetuin ovin ole erityisen painavia
syitä.
Useimpien lainsäädäntöasioiden
julkinen käsitteleminen ministeritasolla merkitsee myös
korostunutta tarvetta parantaa epävirallisia yhteyksiä neuvostossa
kokoontuvien jäsenvaltioiden ministereiden kesken. Valiokunta
toistaa näkemyksensä siitä, että demokratiassa
läpinäkyvä ja avoin päätöksentekoprosessi
sekä luottamuksellinen päätösten
valmistelu eivät ole toisiaan poissulkevia (SuVL 2/2003
vp). Keskeistä on vahvistaa käytäntöjä,
jotka turvaavat kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläisen
mahdollisuuden osallistua asioiden valmisteluun myös ministeritasolla.
Suomella on ensimmäisenä uudistusta toteuttavana
puheenjohtajamaana mahdollisuus vaikuttaa tällaisten käytäntöjen
luomiseen.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston ja hallintovaliokunnan näkemykseen
siitä, että puheenjohtajamaana Suomen on syytä kiinnittää erityistä huomiota
ministerineuvoston julkisten istuntojen keskustelujen laatuun ja
sujuvuuteen. Erityisesti lainsäädäntöhankkeen
lähetekeskustelussa huomiota on ohjattava hankkeen vaikutusten
arviointiin ja hankkeen tarpeellisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen.
Puheenjohtajan tulee myös esimerkiksi valmistautua tekemään
havainnollisia yhteenvetoja käydyistä keskusteluista.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että Suomen puheenjohtajuuskaudella kehitetään
edelleen myös toimielinten välisten kontaktien
avoimuutta sekä neuvoston toiminnan avoimuutta suhteessa
kansallisiin parlamentteihin (SuVL 3/2005 vp).
Asiakirjajulkisuus
Suomen puheenjohtajuuskaudella ei ole vireillä asiakirjajulkisuutta
koskevia säädöshankkeita. Komissio aikoo
kuitenkin heinäkuussa julkaista keskusteluasiakirjan toimielinten
asiakirjajulkisuutta sääntelevän EU:n
avoimuusasetuksen tarkistamisesta. Keskusteluasiakirjan julkistamista seuraa
neljän kuukauden julkinen konsultaatioaika. Konsultaatioista
on tarkoitus tehdä yhteenveto vielä Suomen puheenjohtajuuskauden
aikana.
Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston ja
hallintovaliokunnan tavoin keskusteluasiakirjan julkaisemista tervetulleena
ja katsoo, että Suomen on syytä valmistautua viemään
aloitetta eteenpäin jo omalla puheenjohtajuuskaudellaan. Valiokunta
tukee valtioneuvoston esittämiä yleisiä sisällöllisiä tavoitteita
sääntelyn yhteneväisyydestä,
avoimuusasetuksen aseman selventämisestä sekä sen
varmistamisesta, ettei EU:n sääntelyllä rajoiteta
Suomen kansallisen julkisuuslainsäädännön
mukaista asiakirjajulkisuutta. Painopistealueina lainsäädäntömenettelyä koskevien
asiakirjojen julkisuuden turvaaminen ja asiakirjajulkisuutta koskevien
poikkeusten rajoittava tulkinta ovat onnistuneita.
Suuri valiokunta pitää avoimuusasetuksen tarkistamista
tärkeänä ja katsoo, että asian
edistämiseen on syytä sitoutua Eurooppa-neuvoston tasolla
Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Yksityiskohtaiset kannat avoimuusasetuksen
sisältöön valiokunta ottaa asian käsittelyn
aikana.
Viestintä
Avoin, nopea ja teknisesti korkeatasoinen viestintä on
käytännössä keskeinen edellytys
avoimuuden toteutumiselle nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Suomella
on hyviä kokemuksia toimivasta ja avoimuutta edistävästä verkkosivustosta
edellisen puheenjohtajuuskauden ajalta. Suuri valiokunta pitää myös
muuta unionin ja puheenjohtajavaltion toimintaa koskevaa avointa
tiedonvälitystä olennaisena asiana puheenjohtajuuskauden
onnistumisen kannalta. Valiokunta panee tyytyväisenä merkille
Suomen valmiuden välittää neuvoston istuntojen
julkiset osuudet yleisölle Internetissä myös
siinä tapauksessa, että neuvoston sihteeristön
oman järjestelmän käyttöönotto
viivästyy.