Ehdotus

U 34/2010 vp.

Ehdotus kattaa kuuden säädöksen muodostaman lainsäädäntöpaketin talouspolitiikan koordinaation tehostamisesta Euroopan unionissa ja euroalueella. Kokonaisuuteen liittyvä direktiiviehdotus koskee jäsenvaltioiden budjettikehikoita. Asetusehdotuksista kaksi liittyy jo olemassa olevaan vakaus- ja kasvusopimusta koskevaan toissijaiseen lainsäädäntöön (asetukset 1466/97 ja 1467/97), johon on tarkoitus tuoda muutoksia. Asetusehdotuksista kolme olisivat kokonaan uutta lainsäädäntöä. Yksi koskee kokonaistaloudellisten tasapainottomuuksien ehkäisyä ja korjaamista ja kaksi liittyy lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen. Tämä tarkoittaa mahdollisten sanktioiden asettamista niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämäisyys tai velka tai kokonaistaloudellisen tasapainon kehitys poikkeaa annetuista suosituksista tai uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton häiriöttömän toiminnan.

E 31/2010 vp.

Valtioneuvoston kirjelmissä selostetaan Van Rompuyn työryhmän työssä esille tulleita kysymyksiä (kuten vakaus- ja kasvusopimuksen sekä budjettikurin vahvistaminen, talouspolitiikan seurannan laajentaminen, koordinaation tehostaminen ja kriisinhallinta) ja työryhmän työhön pohjautuvaa komission tiedonantoa talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisestaKOM(2010) 250 lopullinen. Komission tiedonanto pohjusti edellä asian U 34/2010 vp yhteydessä kuvattua lainsäädäntöpakettia.

E 86/2010 vp.

Valtioneuvoston kirjelmissä on selvitetty Van Rompuyn työryhmän loppuraportissa todettujen pysyvää kriisinhallintamekanismia koskevien ehdotusten (erit. jäsenvaltion äänioikeuden pidättäminen) mahdollisesti edellyttämiä perussopimuksen muutostarpeita. Epävirallisissa keskusteluissa on ollut esillä ajatus lisätä perussopimukseen (esim. SEUT 136 art. tai 122 art.) määräys siitä, että jäsenvaltiot voivat perustaa kriisinhallintamekanismin. Esillä on ollut myös ajatus kirjata perussopimukseen mahdollisuus pidättää jäsenmaan äänioikeus.

Jatkokirjelmässä valtioneuvosto kuvaa alustavia näkemyksiään niistä elementeistä, joita pysyvän kriisinhallintamekanismin tulisi sisältää.

E 53/2010 vp.

Tiedonannossa tuodaan esille keinoja, joilla pankkien kriisinratkaisua voitaisiin rahoittaa siten, että samalla minimoitaisiin moraalikato ja suojattaisiin julkisia varoja. Komissio nostaa esille etukäteisrahastointiin perustuvien kriisinratkaisurahastojen perustamisen. Rahastot rahoitettaisiin pankeilta perittävillä vakausmaksuilla. Tiedonannossa käsitellään rahastojen rahoitusta, soveltamisalaa, kokoa ja hallintoa.

Rahoituslaitosten kriisinhallinnan kokonaisjärjestelmää on hahmoteltu komission tiedonannossa, jota kuvataan kirjelmässä E 102/2010 vp.

E 102/2010 vp.

Komission tiedonannossa hahmotellaan kriisinhallintakehys, jota sovellettaisiin kaikkiin luottolaitoksiin ja sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joiden konkurssi voi horjuttaa koko finanssijärjestelmää. Komissio toteaa mm., että pankit on voitava asettaa konkurssiin, kuten muutkin yritykset.

Tiedonannossa käsitellään valmistelu- ja ennaltaehkäisytoimenpiteitä, valvontatoimia ja varsinaisia kriisinratkaisukeinoja sekä rajatylittävän kriisinhallinnan koordinointia ja kriisinratkaisun rahoitusta.

E 103/2010 vp.

Tiedonannossa hahmotellaan rahoitusmarkkinoiden verotuksen kehittämistä. Tiedonannossa esitellään kahta veroinstrumenttia eli aktiviteettiveroa (FAT) ja transaktioveroa (FTT).

E 90/2010 vp.

Kirjelmissä tuodaan esille pysyvän kriisinhallintamekanismin valmisteluun liittyviä kysymyksiä (valtionvelkojen hallittu uudelleenjärjestely).

Valtioneuvoston 2. jatkokirjelmässä selostetaan Euroryhmän 28.11.2010 antamaa julistusta pysyvän kriisinhallintamekanismin pääpiirteistä. Pysyvä kriisinhallintamekanismi perustuisi Euroopan vakausmekanismiin, EVM (European Stability Mechanism, ESM), joka aloittaisi toimintansa vuoden 2013 kesällä. Uudella mekanismilla luodaan pelisäännöt rahoitus- ja velkakriisien hallinnalle tulevaisuudessa. Mekanismin tavoitteena on selkiyttää jäsenmaiden omaa vastuuta talouspolitiikkansa seurauksista sekä myös yksityisen sektorin osallistumista mahdollisten rahoituskriisien taakanjakoon.

EVM korvaa nykyiset tilapäiset kriisinhallintajärjestelyt. EVM vastaisi nykyisen ERVV:n rakennetta, toimintaa ja sääntöjä sen rahoituselementin osalta. EVM vahvistaa uutta talouspolitiikan koordinaatiokehikkoa, jonka tavoite on varmistaa talouspolitiikan tehokas seuranta siten, että pääpaino on kriisien ennaltaehkäisyssä sekä rahoitus- ja velkakriisien todennäköisyyden alentamisessa tulevaisuudessa.

Kriisinhallinnan päätöksenteko perustuu vaativaan ja tarkkaan velkakestävyyden arviointiin. Tavoitteena on erityisesti varmistaa tapauskohtaisesti yksityisten luotonantajien tai velkojien osallistuminen, IMF:n toimintalinjan mukaisesti, niissä tapauksissa, joissa valtio arvioidaan maksukyvyttömäksi velkakestävyyden näkökulmasta. Tavoitteena on aina veronmaksajien edun turvaaminen erityisesti siten, että yksityisten velkojien asema on toissijainen verrattuna euroalueen yhteisen mekanismin saamisiin (preferred creditor status). IMF:n lainojen ehtona on täydellinen ensisijaisuus.

Yksityissektori osallistuisi kriisinhallintatoimiin tapauskohtaisesti ja IMF:n periaatteiden mukaisesti. Jos jäsenvaltio arvioidaan perusteiltaan maksukykyiseksi, voisi se saada tiukan ehdollista rahoitustukea EVM:sta. Jos valtio arvioidaan perusteiltaan maksukyvyttömäksi (velka ei kestävällä pohjalla), yksityisten velkojien kanssa aloitettaisiin velkojen uudelleenjärjestelyprosessi velkakestävyyden palauttamiseksi.

Rahoituslainan myöntäminen EVM:stä edellyttäisi tiukkaa ehdollisuutta ja sopeutusohjelmaa, joka valmisteltaisiin yhteistyössä Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n kesken. EVM:n rahoituslainaa voidaan myöntää jäsenmaalle euromaiden yksimielisellä päätöksellä.

Velkojen uudelleenjärjestelyprosessin mahdollistamiseksi tulisi ottaen huomioon tarve markkinoiden likviditeetin säilyttämiseksi sisällyttää kaikkiin uusiin euroalueella liikkeeseen laskettaviin valtion velkakirjasopimuksiin yhdenmukaiset ja standardoidut yhteistoimintalausekkeet (Collective Action Clauses, CACs) vuoden 2013 kesäkuusta alkaen. Lausekkeet olisivat yhdenmukaisia G10-suositusten kanssa. Niiden pohjalta valtioiden velkakirjoihin sisällytetään USA:n ja Yhdistyneiden kuningaskuntien lakien mukaan jo nykyisin yhteistoimintalausekkeita. Yhteistoimintalausekkeet erityisesti mahdollistavat velkojien määräenemmistöllä tehtävät, kaikkia velkojia sitovat päätökset maksuehdoista (lainanhoidon pysäyttäminen, laina-aikojen pidentäminen, koronalennukset ja/tai velan pääoman alennukset) oloissa, joissa velallinen valtio ei pysty hoitamaan velkaansa. Tällöin yksittäiset velalliset eivät pystyisi estämään velkajärjestelyn käynnistämistä. Toinen keskeinen vaatimus koskee ehtoa, jonka mukaan kaikista valtion liikkeeseen laskemista velkakirjoista voitaisiin neuvotella yhtäaikaisesti.

Jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä pidentämään lainojen juoksuaikaa uusissa liikkeeseen laskuissa, jotta jälleenrahoitustarpeet eivät keskipitkällä aikavälillä kasaudu.

Päätöksen mukaan kehikon tehokkuudesta tehdään arvio vuonna 2016 komission ja EKP:n toimesta. Siinä korostetaan, että yksityisen sektorin mukanaolo (Private Sector Involvement), johon esityksessä viitataan, ei tulisi voimaan ennen kesäkuun 2013 loppua. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan odotetaan esittävän Eurooppa-neuvostolle joulukuussa "vähäistä muutosta" Euroopan Unionin perussopimukseen euroryhmän päätöksen pohjalta.

Valtioneuvoston kanta

U 34/2010 vp.

Lainsäädäntöpaketti. Valtioneuvosto tukee lainsäädäntöehdotuksia. Komission ehdottamat toimenpiteet ovat tarpeellisia, sillä voimassa oleva sääntely on osoittautunut riittämättömäksi. Nykyisin voimassa olevat valvonta- ja seuraamusmenetelmät ovat osoittautuneet liian hitaiksi ja tehottomiksi keinoiksi estämään EU:n laajuisen talous-, rahoitus- ja velkakriisin syntymisen. Ehdotusten tavoitteita ei voida saavuttaa vähemmän pakottavilla tai lievemmillä vaihtoehdoilla. On otettava huomioon, että talouden häiriöt ja talouspolitiikan virheet välittyvät entistä nopeammin jäsenvaltiosta toiseen, joten koordinaation tehostaminen ja laajentaminen kokonaistaloudellisen valvonnan puolelle on tarpeen.

Ehdotettu sanktiomekanismi, joka mahdollistaa asteittaisen siirtymisen velvoittavampiin pakotteisiin on toimiva ja tukee vakaus- ja kasvusopimuksen ja kokonaistaloudellisen vakauden täytäntöönpanoa ja valvontaa. Ilman tehokasta sanktiomekanismia valvonta ei ole tehokasta.

Van Rompuyn työryhmän loppuraportti. Valtioneuvosto pitää Van Rompuyn työryhmän saavuttamia tuloksia merkittävinä ja katsoo, että ne vastaavat melko pitkälle Suomen asettamia tavoitteita. Van Rompuyn työryhmän loppuraportti tukee komission talouspolitiikan koordinoimiseksi antamien lainsäädäntöesitysten jatkokäsittelyä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa.

Jatkokirjelmä sisältää lisäksi valtioneuvoston vastaukset suuren valiokunnan lausunnossa (SuVL 9/2010 vp) esille nostettuihin kysymyksiin, jotka liittyvät ehdotusten oikeusperustaan. Van Rompuyn työryhmän esityksiin liittyviä, perussopimusten mahdolliseen muuttamiseen kohdistuvia kantoja sisältyy kirjelmään E 86/2010 vp.

E 31/2010 vp.

Talouspolitiikan koordinaation ja kriisinhallintamekanismin valmisteluvaihe. Jatkokirjelmässä 2 selostetaan valtioneuvoston kantoja komission tiedonantoon, joka oli pohjana edellä asian U 34/2010 vp yhteydessä kuvatulle lainsäädäntöpaketille.

Jatkokirjelmissä 3—5 valtioneuvosto esittää kannanottoja Van Rompuyn työryhmässä avoinna oleviin kysymyksiin. Valtioneuvoston työryhmän loppuraporttiin liittyviä kantoja on käsitelty edellä asian U 34/2010 vp yhteydessä.

E 86/2010 vp.

Perussopimukset. Valtioneuvosto katsoo, että euroalueelle on tarpeen luoda kriisinhallintamekanismi niiden näkökohtien pohjalta, jotka on otettu Van Rompuyn työryhmän loppuraporttiin. Kriisinhallintamekanismin osatekijät vaativat vielä lisätyötä. Riippuen yksityiskohdistaan saattaa mekanismin luominen edellyttää perussopimustasoista ratkaisua, kuten Van Rompuyn työryhmän loppuraportissa arvioidaan.

Valtioneuvosto varautuu siihen, että joulukuun Eurooppa-neuvostossa sovitaan perussopimuksen vähäisestä muuttamisesta pysyvän kriisinhallintamekanismin perustamisen osalta. Suomi voi hyväksyä 2. jatkokirjelmässä esitetyn kaltaisen perussopimuksen muutoksen. Sen perusteella, mitä marraskuun lopussa kokoontuneessa euroryhmässä sovittiin pysyvästä kriisinhallintamekanismista, olisi perussopimusta koskeva muutos Suomen näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisinta tehdä SEUT 136 artiklaan.

Valtioneuvosto pitää riittävänä, että perussopimukseen otettava kirjaus koskee kriisinhallintamekanismin perustamista euroaluetta varten. Suomi ei omasta puolestaan pidä tarpeellisena tarkentaa perussopimuksessa mekanismia yksityiskohtaisin määräyksin. Suomen näkemyksen mukaan tällainen perussopimuksen muutos, joka ei lisää unionin toimivaltaa, tulisi tehdä SEU 48 artiklan 6 kohdan mukaisessa yksinkertaistetussa tarkistusmenettelyssä.

Kirjelmissä on käsitelty myös valtioneuvoston alustavia kantoja pysyvästä kriisinhallintamekanismista. Tältä osin valtioneuvoston viimeisimmät kannanotot sisältyvät kirjelmään E 90/2010 vp.

E 53/2010 vp.

Pankkien vakausmaksut. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan on perusteltua periä rahoitussektorilta vakausmaksua, jonka myötä sektorin toimijat itse osallistuisivat tulevien rahoituskriisien kustannusten kattamiseen. Nykyisen finanssikriisin aiheuttamien kustannusten rahoitus maksuilla valtioiden budjetteihin (UK, Ranska) on tämän tarkastelun ulkopuolella.

On perusteltua, että finanssiala, ensi vaiheessa pankit, kantaa oman vastuunsa talouden vakauttamisesta finanssikriisin jälkeisessä maailmassa samoin kuin osallistuu tulevien finanssikriisien kustannuksiin maksamalla etukäteen vahvistettuja vakausmaksuja, joita voidaan käyttää vain ja ainoastaan kriisinratkaisutoimenpiteiden rahoittamiseen vaikeuksissa olevan pankin alasajon yhteydessä.

Vakausmaksun yksityiskohtien päättämisessä tulee painottaa malttia ja huolellisuutta. Valmistelussa tulee ottaa tarkkaan huomioon mm. pankkien vakavaraisuusvaatimusten ja talletussuojan tulevat muutokset. Tulee välttää ratkaisuja, jossa kustannukset siirtyvät suoraan pankkien asiakkaiden maksettaviksi tai muodostuvat pankeille kohtuuttomiksi.

Vakausmaksuista kertyvien varojen rahastointi erilliseen kriisinratkaisurahastoon on komission mukaan suositeltavin vaihtoehto, mutta valtioneuvosto ei tässä vaiheessa sulje lopullisesti pois myöskään vaihtoehtoa, jonka mukaan vakausmaksusta saatavat varat käytettäisiin jäsenvaltioiden budjettien rahoitukseen. Toimialalla ollaan rahaston kannalla.

Vakausmaksujen laskentaperusteen tulee kohdella tasapuolisesti erikokoisia pankkeja. Toiminnan riskillisyys samoin kuin mahdollisessa kriisitilanteessa vaikeuksissa olevan pankin alasajosta aiheutuvat arvioidut kustannukset voidaan ottaa huomioon maksun määräytymisessä. Maksun määräytymisessä talletussuojan alaiset pankin velat tulee jättää laskentaperusteen ulkopuolelle ja talletussuojarahastoon etukäteen perittävät varat pitää erillään mahdollisen kriisinratkaisurahaston varoista.

Vakausmaksut eivät saa vääristää kilpailua eri EU:n jäsenvaltioihin sijoittautuneiden pankkien välille. Maksujen laskentaperusteiden, rahastoinnin mahdollisten tavoitetasojen ja niistä muodostuvien maksurasitteiden tulee tämän vuoksi olla riittävällä tavalla harmonisoituja.

Kriisinratkaisurahastojen hallinnointi ja käyttö tulee jättää kansalliseen harkintaan, koska kukin jäsenvaltio viime kädessä vastaa oman rahoitusjärjestelmänsä vakauden hallinnasta. Yhteiseen EU-tason kriisirahastoon ja rahastojen harmonisoituun verkostoon Suomi suhtautuu tällä hetkellä kielteisesti.

E 102/2010 vp.

Finanssimarkkinoiden kriisinhallinta. Valtioneuvosto toteaa mm., että valvonnan ja kriisinhallinnan kehittäminen on välttämätöntä. Vakavaraisuusvalvontaa on tehostettava erityisesti niiden finanssilaitosten osalta, joilla on vaikutusta järjestelmän vakauteen paitsi EU:n tasolla myös yksittäisissä jäsenmaissa.

Valtioneuvosto kannattaa viranomaisten varhaisen puuttumisen välineiden ja valtuuksien laajentamista ja selkeyttämistä. Valtuuksiin voivat kuulua mm. oikeus kieltää tai rajoittaa voitonjakoa, kieltää tai rajoittaa liian riskillistä toimintaa, edellyttää valvottavalta elpymis- tai tervehdyttämissuunnitelmaa sekä oikeus asettaa asiamies valvomaan suunnitelman toteuttamista. Varhaisen puuttumisen välineitä tulee olla mahdollista käyttää jo siinä vaiheessa, kun on todennäköistä, ettei finanssilaitos kykene täyttämään vakavaraisuusdirektiiveissä säädettyjä keskeisiä vaatimuksia.

Kriisinratkaisuvälineiden valikoiman tulee olla laaja, monipuolinen ja riittävän harmonisoitu. Viranomaisilla tulee mm. olla valtuudet siirtää vakavissa vaikeuksissa olevan, todennäköisesti konkurssiin muutoin menevän luottolaitoksen varallisuutta omaisuudenhoitoyhtiöön, vaihtaa luottolaitoksen johto sekä siirtää velkojen maksua. Samoin on tarpeen selvittää, voitaisiinko erityistapauksissa jatkaa luottolaitoksen toimintaa mitätöimällä omaa pääomaa ja muuntamalla etusijaltaan huonommassa asemassa olevaa velkapääomaa osakepääomaksi.

Valtioneuvosto kannattaa kriisinratkaisuviranomaisten yhteistoiminnan järjestämistä. Kunkin kriisinratkaisuviranomaisen tulee kuitenkin viime kädessä itse vastata omassa jäsenvaltiossaan toteutettavista kriisinratkaisutoimenpiteistä. Viranomaisten tehtävänjakoa tulee selkeyttää ja yhteistyötä sujuvoittaa.

Kriisinratkaisun rahoitukseen liittyen lähtökohtana on, että finanssiala kantaa oman vastuunsa maksamalla etukäteen vahvistettuja vakausmaksuja. Vakausmaksujen laskentaperusteen tulee kohdella tasapuolisesti erikokoisia ja erityyppisiä luottolaitoksia. Maksut eivät saa vääristää kilpailua EU:n sisällä. Kriisinratkaisurahastojen käyttö tulee jättää kansalliseen harkintaan.

E 103/2010 vp.

Rahoitusmarkkinaverot. Valtioneuvosto katsoo, että mahdollisten rahoitusmarkkinaverojen yhteisvaikutukset ja -rasitukset toimialalle ja palvelujen käyttäjille tulee arvioida tarkoin ennen veroista tehtäviä päätöksiä. Samoin on otettava huomioon verojen yhteisvaikutukset muihin vireillä oleviin hankkeisiin, kuten talletussuojan lisäharmonisointiin, sijoittajien korvausrahastosuojan lisäharmonisointiin, vakausmaksun keräämiseen ja Basel III:een perustuviin vakavaraisuussääntelyn tarkistuksiin.

Valtioneuvosto katsoo, että erityisesti aktiviteettipohjainen vero saattaa olla toteuttamiskelpoinen, koska liikevoittoon ja/tai palkkoihin ja palkkioihin kohdistuva vero ei aiheuta merkittäviä vääristymiä rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Valtioneuvosto puoltaa kummankin komission esittämän verotyypin osalta tehtäviä lisäselvityksiä.

E 90/2010 vp.

Pysyvä kriisinhallintamekanismi. Valtioneuvoston kirjelmässä ja 1. jatkokirjelmässä esitetään alustavia kantoja valtioiden velkojen hallitusta uudelleenjärjestelystä ml. yhteistoimintalausekkeiden käyttämisestä.

Jatkokirjelmässä 2 valtioneuvosto ottaa kantaa Euroryhmän 28.11.2010 antamaan julistukseen pysyvän kriisinhallintamekanismin yleisistä piirteistä. Valtioneuvosto katsoo, että Euroryhmän päätös vastaa pitkälti valtioneuvoston jo pitkään ajamia tavoitteita ja reunaehtoja pysyvästä kriisinhallintamekanismista.

Velkojen uudelleenjärjestelyn merkitys korostuu keinona luoda terveet kannusteet sijoittajille vastuullisesta sijoittamisesta ja valtioille vastuullisesta budjettipolitiikasta sekä varmistaa perussopimuksen artiklan 125 toteutuminen. Uudelleenjärjestelyn mahdollisuus edellyttää yhteistoimintalausekkeiden käyttöä.

Yhteistoimintalausekkeet ovat myös keino kannustaa maita pitämään taloutensa kunnossa. Tämä toteutuu sijoittajien paremman riskitietoisuuden ja lainakustannusten eriytymisen kautta. Yhteistoimintalausekkeiden yhtenäistäminen ja laajamittainen käyttöönotto kestää useita vuosia.

Velkojen uudelleenjärjestelyn tai tilapäisen rahoitustuen tulee perustua huolelliseen arvioon maan velkakestävyydestä. Perustettavan EVM:n rahoituskapasiteetti on yksi keskeinen selvitettävä asia jatkotyön kannalta.

Jäsenvaltioiden taloudellisen riskin rajaamiseksi on tärkeää, että perustettavan EVM:n asema velkojana (Preferred Creditor Status) on ensisijainen suhteessa yksityisiin velkojiin.

Kurinalainen talous- ja finanssipolitiikka sekä toimenpiteiden tehokas koordinointi euroalueella ovat välttämättömiä edellytyksiä kriisien ehkäisemiselle ja kriisitilanteiden tehokkaalle hallinnalle. Kriisinhallintamekanismin tulee ottaa huomioon pankkikriisin ja valtioiden velkakriisin välinen yhteys. Vastuu yksittäisen valtion pankkijärjestelmän vakaudesta kuuluu kunkin jäsenvaltion hallitukselle ja keskuspankille. Muiden kuin euroalueen jäsenvaltioiden osallistuminen mekanismin toimintaan joudutaan selvittämään.

On välttämätöntä, että IMF:lla on tärkeä rooli valtioiden talous- ja rahoituskriisin kriisinhallintamekanismissa ml. rahoitus, rahoitusvakausarvioiden ja sopeutusohjelmien laadinta sekä velkakestävyyden arviointi. IMF:n kanssa on myös sovittava työnjaosta velkojen uudelleenjärjestelyprosessissa.