Perustelut

Yleistä

Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin myönteisenä direktiiviehdotuksen tavoitetta luoda nopeat ja joustavat maahanpääsymenettelyt kolmannesta maasta lähtöisin oleville kausityöntekijöille ja varmistaa heidän oikeudellinen asemansa sekä maassa oleskelun edellytykset. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen direktiiviehdotuksen merkityksestä Suomelle. Ehdotuksella ei ole todellista lisäarvoa Suomen kansalliseen järjestelmään, missä jo nykyisellään toteutuu direktiivin tavoite joustavasta maahantulosta.

Direktiiviehdotus on osa toimenpidekokonaisuutta, jolla EU pyrkii kehittämään yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Laillisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi komissio ehdottaa kaikkiaan viittä eri työperäistä maahanmuuttoa koskevaa säädöstä, joihin nyt käsiteltävänä oleva kausityödirektiivi myös kuuluu. Muita maahanmuuttoa koskevia direktiiviehdotuksia ovat mm. kolmansista maista tulevien työntekijöiden oikeuksia koskeva puitedirektiivi, erittäin päteviä työntekijöitä koskeva direktiivi sekä yrityksen sisällä siirtyviä työntekijöitä koskeva direktiivi.

Valiokunta huomauttaa, että sektorikohtainen, useita eri direktiivejä sisältävä maahanmuuton sääntely saattaa vaarantaa EU:n pyrkimykset kehittää kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa. On mahdollista, että säätämällä maahanmuuton edellytyksistä useassa eri direktiivissä eri perusteella maahan muuttaneille työntekijöille syntyy erilaisia oikeuksia eikä EU:n tavoittelema työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu toteudu. Valiokunta pitää tärkeänä, että työntekijäryhmiä koskevien direktiiviehdotusten yhteismitallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Valiokunta pitää usean eri direktiivin muodostamaa kokonaisuutta vaikeasti hallittavana ja työläänä ja katsoo, että maahanmuuttoa koskevassa sääntelyssä tulisi päästä selkeään ja yksiselitteiseen sääntelyyn.

Yhdenvertainen kohtelu

Valiokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin direktiiviehdotukseen sisältyvää vaatimusta kausityöntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Valiokunta pitää kuitenkin yhdenvertaista kohtelua ongelmallisena Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan alueella. Valiokunta toistaa puitedirektiivistä antamissaan lausunnoissa (TyVL 9/2010 vp ja TyVL 6/2009 vp) esittämänsä ja katsoo, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmään tulisi jäädä mahdollisuus rajata asumisperusteisten etuuksien myöntämistä ainakin joidenkin etuuksien osalta maassa vakinaisesti asuville.

Maailmanlaajuinen työvoiman liikkuvuus lisää vakavien piilevien tartuntatautien leviämistä ja esiintyvyyttä ja voi pahimmillaan muodostaa Suomessa vakavan kansanterveysriskin. Valiokunta katsoo, että kausityöntekijöiden ja muiden maassa lyhytaikaisesti oleskelevien ja työskentelevien terveyspalveluihin ja niiden saatavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kausityöntekijän työehdot

Direktiiviehdotuksen mukaan kausityöntekijällä on oikeus niihin työehtoihin, joita heidät vastaanottaneen maan lainsäädännön tai yleissitovien työehtosopimusten mukaan kausityöhön sovelletaan. Valiokunta pitää tätä määräystä erittäin tärkeänä. Valiokunta korostaa, että direktiiviehdotuksen 16 artiklassa tulee selkeästi todeta, että kausityöntekijällä on samat työsuhteen ehdot kuin samaa työtä tekevällä paikalta palkatulla työntekijällä.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että jatkovalmistelussa työoikeutta koskevia määräyksiä suhteessa yhdenvertaiseen kohteluun tulee vielä arvioida perusteellisesti. Direktiivin tulee olla työoikeuden ja työelämäkysymysten osalta vähimmäissäätelyä. Direktiivillä ei tule vaikuttaa kansallisiin työehtojen ja palkan määritelmiin ja järjestelmiin, joiden perusteella palkat määräytyvät.

Valiokunta pitää direktiiviehdotuksen 3 artiklan määritelmiä yleisesti sovellettavasta työehtosopimuksesta ja yleissitovuudesta epäselvinä. Samoin on epäselvää, mitä työehtosopimuksella 16 artiklassa tarkoitetaan.

Kausityöntekijän asumisolot

Direktiivin mukaan kausityöntekijän työnantajan on todistettava, että kausityöntekijällä on asianmukaista elintasoa vastaava majoitus. Määräys koskee työnantajan järjestämää ja kolmannen osapuolen järjestämää majoitusta. Jos kausityöntekijän on maksettava asumisesta vuokraa, sen suuruus ei saa olla kohtuuton suhteessa palkkaan.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan siirtotyöläisten ja kausityöläisten asumisolot Suomessa ovat heikot. Siirtotyöläiset asuvat ahtaasti, asuntojen mukavuudet ovat puutteelliset ja hygieniataso heikko. Kausityöntekijöillä on muita siirtotyöntekijöitä huonommat mahdollisuudet vaikuttaa asumisolosuhteisiinsa. Kausityöntekijät oleskelevat maassa lyhyen aikaa, eikä asuntoa ole käytännössä mahdollista hankkia vapailta markkinoilta, vaan työntekijät ovat riippuvaisia työnantajan järjestämästä majoituksesta. Valiokunta pitää erittäin hyvänä ja tarpeellisena, että kausityöläisten asumisolojen tason turvaamisesta on otettu määräys direktiiviin.

On myös tärkeää, että heikossa työmarkkina-asemassa olevan työntekijän oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen turvataan. Kausityöntekijöiden työnantajasta riippuvaista asemaa ei saa käyttää hyödyksi kiskomalla kausityöntekijöille tarkoitetuista asunnoista käypää suurempaa tai kausityöntekijöiden tuloihin suhteutettuna kohtuutonta vuokraa.

Luonnonmarjanpoimijat

Suomalainen marjateollisuus on jo pitkään tarvinnut ulkomaalaisia tila- ja luonnonmarjanpoimijoita. Ulkomaalaislain uudistuksessa työvoiman tarve huomioitiin siten, että viisumin tai viisumivapauden nojalla Suomeen on mahdollista tulla kolmeksi kuukaudeksi ansiotyöhön tilamarjanpoimijaksi ilman työntekijän oleskelulupaa. Luonnonmarjanpoimintaa ei yleensä järjestetä työsuhteessa tapahtuvaksi, mutta myös luonnonmarjojen poiminta on vakiintuneen käsityksen mukaan mahdollista ilman oleskelulupaa.

Suomen luonnossa kasvaa normaalina satovuonna arviolta yli 500 miljoonaa kiloa metsämarjoja, josta noin 45 miljoonaa kiloa poimitaan joko omaan käyttöön tai myyntiin. Jokamiehenoikeuksien perusteella marjojen poiminta on sallittua kaikille, myös ulkomaalaisille, sekä omaan käyttöön että ansaitsemis- tai kaupalliseen tarkoitukseen. Tehokas metsämarjojen kaupallinen hyödyntäminen edellyttää ulkomaalaisen kausityövoiman käyttöä, koska Suomesta kausityöhön ei löydy riittävästi tekijöitä.

Työsuhteessa marja- ja maatiloilla työskentelevien kausityöntekijöiden oikeudellinen asema on selkeä. Työskentelyolosuhteet ja työsuhteen ehdot määräytyvät Suomen lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaan, ja yrittäjät ovat niitä pääsääntöisesti noudattaneet. Luonnonmarjanpoimijoiden oikeudellisessa ja taloudellisessa asemassa on sen sijaan ilmennyt joissakin yksittäistapauksissa ongelmia. Osalla poimijoista on ollut puutteelliset tiedot marjanostajan sopimusehdoista, oleskelun ja majoituksen kustannuksista sekä työskentelyolosuhteista ja odotettavissa olleista ansioista, mistä on aiheutunut poimijalle taloudellisia vaikeuksia.

Luonnonmarjanpoimijoiden työskentelyolosuhteet täyttävät monilta osin työsuhteen tunnusmerkit, vaikka heidät rinnastetaakin yrittäjään. He ovat riippuvaisia marjayrittäjästä, saapuvat maahan yrittäjän kutsusta, yrittäjä järjestää majoituksen ja opastaa poimintapaikoille sekä sitoutuu ostamaan marjat. Koska poimijat eivät kuitenkaan ole työsuhteessa, marjayrittäjä ei ole poimijoista työnantajavastuussa, vaan poimijat kantavat yksin poimintaan liittyvän taloudellisen riskin sekä kustantavat itse kaikki kulunsa.

Poimijat eivät ole verovelvollisia, koska metsämarjojen poiminnasta saatavat tulot ovat verottomia, ellei tuloa ole pidettävä palkkana. Verottomuuden ansiosta pominta on taloudellisesti kannattavaa.

Luonnonmarjanpoimijoiden työskentely- ja majoitusolosuhteisiin sekä taloudelliseen asemaan on viime vuosina kiinnitetty huomiota. Luonnonmarjanpoimijoiden joutumista epäasiallisiin olosuhteisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin on pyritty ehkäisemään ennakolta marjateollisuuden ja marjanostajien omaehtoisilla toimenpiteillä sekä erityisesti maahantuloedellytyksiä ja käytäntöjä tarkistamalla.

Viisumin myöntämisen perusedellytyksenä on, että hakijalla on paluumatkalippu tai selvitys paluusta lähialueelle, matkustajavakuutus ja riittävät rahavarat maahan saavuttaessa. Jos viisuminhakijan oma varallisuus ei riitä takaamaan näitä edellytyksiä, voidaan ottaa huomioon henkilön mahdollisuudet hankkia oleskelunsa aikana lisää varoja esimerkiksi työskentelemällä kausiluonteisesti.

Kausityöhön hakevien viisumiharkinnassa edustusto voi hakijan ansaintamahdollisuuksien varmistamiseksi pyytää työnantajalta tai kutsuvalta yritykseltä selvityksen yrityksen taloudellisesta asemasta. Lisäksi edustusto voi pyytää selvityksen viisuminhakijalle tarjottavista palveluista, kuten majoituksesta, ruokailusta ja terveydenhoidon järjestämisestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että lupaa harkittaessa kiinnitetään erityistä huomiota kutsuvan yrityksen edellytyksiin huolehtia marjanpoiminnan käytännön järjestelyistä niin, että poimijoiden elinolosuhteet ovat asianmukaiset ja että poimijoilla on tosiasialliset mahdollisuudet ansaita työllään.

Valiokunta huomauttaa, että myös viisumivapaista maista tulevien luonnonmarjanpoimijoiden työskentelyolosuhteisiin ja oikeudelliseen asemaan tulisi voida puuttua.

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on luoda nopeat ja joustavat maahanpääsymenettelyt EU:n jäsenmaihin kolmannesta maista tuleville kausityöntekijöille. Direktiivin lähtökohtana on, että työsuhteessa olevalle kausityöntekijälle turvataan työskentelymaan lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaiset työskentelyolosuhteet ja työehdot. Omaan lukuunsa kausityötä tekemään tulevien ulkomaalaisten, kuten luonnonmarjanpoimijoiden, oikeudellisen ja taloudellisen aseman turvaamista direktiiviehdotuksessa ei tarkastella eikä säännellä. Valiokunta pitää direktiiviä tältä osin puutteellisena ja katsoo, että valtioneuvoston tulee jatkoneuvotteluissa ottaa esille myös muuten kuin työsuhteessa kausityötä tekevät ulkomaalaiset ja heidän oikeudellinen asemansa.