Perustelut

Yleistä

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on vakiinnuttaa kolmansista maista tulleiden työntekijöiden tasavertainen kohtelu kaikkialla EU:n alueella, tehostaa EU:n työmarkkinoiden toimintaa ja suojata unionin kansalaisia vilpilliseltä kilpailulta. Valiokunta pitää näitä tavoitteita tärkeinä ja kannatettavina.

Valiokunta korostaa, että sosiaaliturvasta päättäminen kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan. Ehdotetussa muodossa direktiiviehdotus kuitenkin rajaisi Suomen kansallista liikkumavaraa, koska Suomen tulisi yhdenvertaisen kohtelun laajan soveltamisen vuoksi arvioida nykyinen vakituiseen asumiseen perustuva sosiaaliturvajärjestelmänsä uudelleen. Valiokunta katsoo, että Suomella tulee olla jatkossakin mahdollisuus rajata kolmannesta maasta tulevien sosiaaliturva työntekoon ja asumiseen. Sosiaaliturvajärjestelmän yleisen hyväksyttävyyden vuoksi on tärkeää, että järjestelmä koetaan oikeudenmukaisena kansalaisten keskuudessa.

Työntekijän käsite

Suomi pitää tärkeänä, että 2 artiklan kolmannen maan työntekijän käsite rajataan selkeästi koskemaan vain työsuhteita, ei esimerkiksi yritysjohtoa, toimeksiantotilanteita eikä tilanteita, joissa henkilö ei tosiasiassa tee töitä.

Valiokunta kannattaa Euroopan parlamentin pyrkimystä lisätä 2 artiklaan viittaus (in the context of paid relationship) työsuhteeseen. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että tässä direktiivissä hyväksyttävän työntekijän käsitteen ei tule vaikuttaa muussa EU-lainsäädännössä olevien työntekijän määritelmien tulkintaan.

Direktiivin soveltamisala oleskelulupamenettelyssä

Direktiiviehdotuksella pyritään lupakäytäntöjen yksinkertaistamiseen ja nopeuttamiseen ottamalla kaikissa jäsenmaissa käyttöön yhdistetty oleskelu- ja työlupa. Menettelytapa koskee lähtökohtaisesti kaikkia kolmannen maan kansalaisia, jotka aikovat asua ja tehdä työtä jäsenvaltioiden alueella. Soveltamisalan ulkopuolelle on kuitenkin suljettu monia suuria ulkomaalaisryhmiä, kuten lähetetyt työntekijät, kausityöntekijät ja kansallista tai kansainvälistä suojelua saavat tai hakevat henkilöt.

Valiokunta katsoo, että menettelyn laajentaminen nyt pois suljettaviin ryhmiin ei työn luonteen tai muualla jo olemassa olevien säännösten vuoksi ole kannatettavaa. Valiokunta kuitenkin toistaa aiemmissa lausunnoissa (TyVL 2/2008 vp ja TyVL 6/2009 vp) esittämänsä näkemyksen, jonka mukaan järjestelmän selkiyttämistä ja lupahallinnon yksinkertaistamista on syytä jatkaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että direktiivillä ei jäykistetä kansallista oleskelulupajärjestelmää, kuten ulkomaalaislain 81 §:n mukaista mahdollisuutta työskennellä enintään 3 kuukautta ilman oleskelulupaa esimerkiksi marjojen poimijana.

Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on turvata laillisesti maassa oleville kolmannesta maasta tulleille työntekijöille yhdistymisvapaus ja ammatillinen järjestäytymisoikeus sekä tasavertainen kohtelu maan kansalaisten kanssa muun muassa työolojen ja työehtojen, kuten palkkauksen, irtisanomisen ja työterveyden ja -turvallisuuden osalta. Valiokunta pitää direktiivin näitä tavoitteita erittäin tärkeinä ja kannatettavina.

Valiokunta on aiemmassa direktiiviehdotuksesta antamassaan lausunnossa (TyVL 6/2009 vp) painottanut kolmannesta maasta tulevien työntekijöiden työolojen ja työsuhteen ehtojen valvonnan tehostamisen tärkeyttä Suomessa ja koko unionin alueella. Valiokunta toistaa aiemmin esittämänsä ja korostaa, että vain tehokkaan valvonnan avulla voidaan yhtäältä turvata ulkomaisille työntekijöille tasavertainen kohtelu ja toisaalta suojata unionin kansalaisia työehtoja polkemalla tapahtuvalta vilpilliseltä kilpailulta myös käytännössä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi vaikuttaa aktiivisesti siihen, että EU:n lainsäädäntöä kehitetään niin, että säännökset tukevat valvonnan tehostamista ja helpottavat viranomaisten tiedonsaantia ja -vaihtoa niin valtioiden sisällä kuin valtioiden välilläkin.

Yhdenvertainen kohtelu ja sosiaaliturva

Kolmannesta maasta laillisesti maahan tulleiden yhdenvertaisen kohtelun soveltamisalasta on neuvotteluissa ollut esillä kaksi sisältövaihtoehtoa. Laaja soveltamisala ulottaa yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen sekä työn vuoksi maahan tulleisiin kolmannen maan kansalaisiin että kansalaisiin, joiden maahantulo perustuu muuhun kuin työntekoon, mutta joilla on työnteko-oikeus. Suppeassa soveltamisalassa yhdenvertaiset oikeudet rajoitettaisiin koskemaan kolmannen maan kansalaisia, joilla on työntekoon perustuva oleskelulupa (yhdistelmälupa). Puheenjohtajamaa Espanja, enemmistö jäsenmaista ja komissio ovat yleisesti laajan soveltamisalan kannalla.

Suomelle yhdenvertaisen kohtelun laaja soveltaminen merkitsee perustavanlaatuisia muutoksia asumisperusteiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan (TyVL 6/2009 vp) yhtynyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 7/2009 vp) esittämään näkemykseen komission ehdotuksen hyväksymisestä tarkennettuna siten, että yhdenvertainen oikeus sosiaaliturvaan rajataan koskemaan yhdistelmäluvan haltijoita. Valiokunta toistaa aiemmin esittämänsä kannanoton.

Direktiiviehdotuksen mukaan yhdenvertainen kohtelu olisi mahdollista rajata niihin oleskeluluvan saaneisiin, jotka ovat töissä. Suomen käsityksen mukaan tämä mahdollistaisi kansallisesti sosiaaliturvan sitomisen työntekoon niiden henkilöiden osalta, jotka eivät asu maassa vakituisesti ja joiden oleskelulupa perustuu muuhun syyhyn kuin työntekoon. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä mahdollisuus säilyy direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä.

Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunta on huhtikuussa hyväksynyt kompromissiehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioilla olisi asumiskriteerin perusteella oikeus rajoittaa muusta syytä kuin työnteon perusteella oleskeluluvan saaneiden henkilöiden oikeuksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että työllisyysvaliokunnan kompromissiehdotus hyväksytään.

Asumisperusteisiin sosiaalietuuksiin on nykyisin oikeus Suomessa vakinaisesti asuvalla, jolla on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja joka jatkuvasti oleskelee täällä. Suomeen muuttava pääsee asumisperusteisen turvan piiriin kansalaisuudesta riippumatta maahantulosta alkaen, jos henkilön tarkoitus on muuttaa Suomeen vakinaisesti. EU-asetuksen piiriin kuuluvilta niiltä henkilöiltä, jotka eivät asu maassa vakinaisesti, edellytetään eräiden asumisperusteisten etuuksien saamiseksi vähintään neljän kuukauden työsuhdetta Suomessa. Jos direktiivin hyväksyminen johtaa siihen, että kolmannen maan kansalainen pääsee asumisperusteisten etuuksien piiriin, vaikka hän ei työskentele eikä asu Suomessa vakinaisesti, ovat nämä henkilöt paremmassa asemassa kuin EU:n sosiaaliturvan koordinaatioasetuksen piiriin kuuluvat työntekijät. Valiokunta huomauttaa, että EU-maiden kansalaisten ja unionin ulkopuolelta tulevien kansalaisten yhdenvertainen kohtelu edellyttää kansallisen lainsäädännön uudelleenarviota, koska muutoin EU-maiden kansalaisten kohtelu voidaan katsoa syrjinnäksi.