Perustelut

Käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan, että EU:n perussopimusta täydennetään, niin että jäsenvaltiot joiden rahayksikkö on euro, voivat tarvittaessa perustaa pysyvän vakausmekanismin koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi. Hallituksen esityksen mukaan perussopimuksen täydentämisellä voidaan tehostaa euromaiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamista ja laatia euromaita koskevia talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja.

Valiokunta huomauttaa, että Suomen aloitteesta muutosta tarkennettiin niin, ettei se tule koskemaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artiklaa, jonka mukaan unioni ja toinen jäsenvaltio eivät ole vastuussa eivätkä ota vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksista (niin sanottu avustamiskieltolauseke, no bailout -lauseke).

Eurooppa-neuvosto päätti joulukuun 2010 kokouksessa, että SEUT 136 artiklan muutos toteutettaisiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa yksinkertaistetussa menettelyssä. Päätös hyväksyttiin 25.3.2011 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa. Muutos tulee voimaan, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen kansallisesti. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sopimusmuutos on eduskunnan hyväksymisen jälkeen tarkoitus saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella hallituksen esityksen antamisen jälkeen voimaan tulleen perustuslain muutoksen mukaisesti. Tarkoitus on, että sopimusmuutos tulisi voimaan tammikuussa 2013.

Eduskunnan hyväksymisen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan (PeVL 6/2011 vp) ehdotettu muutos on selvästikin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklaa oikeudellisesti selventävä tilanteessa, jota ei voitu ennakoida sopimusta laadittaessa. Muutoksen ei voida katsoa lisäävän unionin toimivaltaa, minkä vuoksi se voidaan tehdä yksinkertaistetussa menettelyssä.

Vakausmekanismi voidaan perustaa ainoastaan hallitustenvälisellä sopimuksella, eikä unioni siten voi perustaa mekanismia omalla lainsäädännöllään. SEUT 136 artiklaan tehtävä muutos ei lisää tai muutenkaan muuta perussopimuksissa unionille ja sen toimielimille annettua toimivaltaa. Muutoksella ei siten luoda vakausmekanismille sellaista Eurooppa-oikeuden mukaista oikeusperustaa, jolla annettaisiin unionille toimivaltaa. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan (PeVL 6/2011 vp), ettei muutos itsessään merkitse mekanismin perustamista, vaan siitä on tehtävä erillinen sopimus.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että toiminnassa olevat Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) ja Euroopan rahoitusvakautusväline (ERVV) perustettiin SEUTin 122 artiklan 2 kohdan nojalla, jonka mukaan yksittäisille jäsenmaille voidaan myöntää taloudellista apua tietyin perustein. Saman artiklan nojalla perustetun Euroopan vakausmekanismin (EVM) on tarkoitus korvata väliaikaiset rahoitusvälineet eli ERVM ja ERVV. EVM:n on tarkoitus olla toimintavalmis heinäkuussa 2012. Nyt käsittelyssä olevalla muutoksella luodaan selkeät oikeudelliset puitteet vakausmekanismin perustamiselle, joten artiklan 122 kohdan 2 käyttö tämän tyyppisiin tapauksiin käy tarpeettomaksi.

Oikeustilaa selventävä SEUT 136 artiklan muutos ei kuulu lainsäädännön alaan. Eurooppa-neuvoston päätöksellä tehty sopimusmuutos edellyttää kuitenkin eduskunnan hyväksymistä, koska sitä on koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiselle keskeisenä sopimusmääräyksenä pidettävä perustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla merkitykseltään huomattavana, erityisesti nykyisen Euroopan laajuisen talouskriisin oloissa. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan kokonaisuutena tarkastellen ja etenkin muutoksen soveltamisala huomioon ottaen tällaista unionin taloudelliseen toimintaan keskeisesti vaikuttavaa ratkaisua voidaan pitää varsin tärkeänä.

Nizzan sopimuksen hyväksymisen yhteydessä perustuslakivaliokunta totesi, että sääntelyn kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka sinänsä merkitsevät perustuslakipoikkeuksien vähäistä laajentamista, voidaan toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ei tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi. Perustusvaliokunnan mukaan kyseessä on jo vallitsevaa oikeustilaa koskeva selvennys, joten perustusvaliokunta pitää hallituksen tavoin selvänä, että esityksessä tarkoitettu päätös ei kosketa perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ja esitys voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.