Perustelut
Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää komission
tiedonantoa yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta oikeansuuntaisena ympäristötavoitteiden
saavuttamisen näkökulmasta. Tiedonannossa on tunnistettu
Suomenkin kannalta keskeiset maatalouden tulevaisuuden ympäristöhaasteet:
luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen,
ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, vesiensuojelu
ja perinteisen maaseutumaiseman ylläpito. Komissio korostaa
perustellusti ruoan tuottamista ympäristöystävällisellä ja
ilmastonmuutosta hillitsevällä tavalla, sillä ilmastonmuutos
voi horjuttaa laajasti globaalia ruokaturvaa ja aiheuttaa
tiuhemmin toistuvia kriisitilanteita markkinoilla. Toisaalta jatkuva
ruoantuotannon tehostaminen voi osaltaan voimistaa ilmastonmuutosta.
Maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikka tarjoavat
mahdollisuuden edistää ekosysteemipalvelujen tuotantoa
ja luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vihreän
kasvun ja biotalouden edistämistä. Kuitenkin maatalouden
ja maaseudun kehittämisen tukijärjestelmien aikaansaamat
todelliset positiiviset ympäristövaikutukset riippuvat
myös rahoituksesta sekä lainsäädäntöehdotusten
ja kansallisen valmistelun tuloksista. Komission tiedonanto on hyvin
lyhyt ja yleinen eikä sisällä arvioita
tai esityksiä maatalouspolitiikan tulevaisuuden rahoituksesta.
Maaseudun kehittämisen keskeisiksi teemoiksi tiedonannossa
nostetaan ympäristö, ilmastonmuutos ja innovointi.
Valiokunta toteaa, että esitetty vaatimus maaseudun kehittämispolitiikan ja
muiden EU-politiikkojen paremmasta integroinnista on tervetullut.
Maaseututukien osalta tulee ottaa huomioon ekosysteemipalveluiden tuottamisen
tukeminen.
Komission linjausten mukaan EU:n kokonaan rahoittama suorien
tukien järjestelmä voisi tulevaisuudessa koostua
useasta eri elementistä ja sillä edistettäisiin
nykyistä useampia tavoitteita. Maatalouspolitiikan ympäristöpolitiikassa suoriin
tukiin on kaavailtu koko EU:n alueella toteutettava ympäristöelementti,
joka sisältäisi yksinkertaisia, yleisluonteisia,
yksivuotisia ja pakollisia ympäristötoimia. Toimenpiteet
liittyisivät maatalouteen ja menisivät pidemmälle
kuin täydentävät ehdot. Komission antamat
toimenpide-esimerkit ovat pysyvä laidun, kasvipeitteisyyden
ylläpitäminen, viljelykierto ja ekologinen kesanto.
Valiokunta pitää komission linjauksia
maatalouspolitiikan ns. viherryttämisestä kannatettavina.
Valiokunta suhtautuu myönteisesti ajatukseen uudesta
suorien tukien ympäristöelementistä.
Uuden elementin toimeenpanossa tulee kuitenkin välttää byrokratian
lisäämistä tai järjestelmän
merkittävää monimutkaistamista. Vihertymistä ei
voida toteuttaa ilman toimenpiteisiin liittyvän rahoituksen
turvaamista. Uusien vaatimusten aiheuttamat kustannukset on voitava
riittävässä määrin
korvata viljelijöille. Toimenpiteiden määrittelemisessä koko
EU:n alueelle tulee ottaa huomioon eri alueiden ympäristöhaitat sekä toimenpiteiden
yksivuotisuuden aiheuttamat mahdolliset ongelmat. CAP-tuen ympäristöpainotusten
ja oman kansallisen tukijärjestelmän tavoitteiden
ja toimenpiteiden on myös tuettava toisiaan.
Valiokunta korostaa, että Itämeren ympäristön
ekologinen tila on heikko. Koko Itämeren alueella maatalous
aiheuttaa arvioiden mukaan noin 50 prosenttia kokonaiskuormituksesta
ja noin 70 prosenttia typpikuormituksesta. Yhteisen maatalouspolitiikan
uudistaminen vaikuttaa siten välittömästi
Itämeren tilaan. Kun yhteisen maatalouspolitiikan halutaan
tuottavan aitoja ympäristöhyötyjä Itämeren
tilaan, on myös itse politiikan sisällön
muututtava. Valiokunta korostaa, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuudistus
tarjoaa tilaisuuden Itämeren kokonaiskuormituksen vähentämiseen
kaikissa Itämeren valuma-alueen jäsenmaissa. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi fosforin
käytölle ei ole EU:ssa määritelty
rajoja.
Ympäristötukien osalta on tärkeää varmistaa mahdollisuus
kohdistaa tukia tehokkaasti sinne, missä niillä saataisiin
eniten ympäristövaikutuksia aikaan. Nykyisessä ympäristötukijärjestelmässä näitä räätälöityjä
menetelmiä on
ollut tarjolla liian vähän, vaikka käytännössä toimivia
tilakohtaisia ratkaisuja on kehitetty ja kehitteillä muun
muassa hankerahoituksen avulla (esim. suojavyöhykkeiden
ja luonnon monimuotoisuuden hoidon yleissuunnitelmat, tilakohtainen
ympäristökäsikirja, tarjouskilpailumalli
ja TEHO-hankkeen tulokset).
Parhaimmillaan kohdentamisen mekanismit voivat tukea ja kannustaa
viljelijöitä tuottamaan ympäristöhyötyjä,
mutta kannustavan tukijärjestelmän luominen on
perustettava kestävän ruuantuotannon
edistämiselle. Täydentävien ehtojen kehittäminen
suorien tukien ehtona tukee tätä tavoitetta. Myös
eläinten hyvinvointituen kehittäminen kohti nykyistä kohdennetumpia
ja vaikuttavampia toimia on tärkeää.
Näihin liittyvien toimenpiteiden suhde täydentäviin
ehtoihin ja niiden valvontaan on toistaiseksi epäselvä. Vesipuitedirektiivin
suhdetta täydentäviin ehtoihin komissio esittää tarkasteltavaksi,
kun direktiivi on pantu täytäntöön
ja viljelijöihin kohdistuvat ympäristövelvoitteet
ovat selvillä.
Valiokunta pitää tärkeänä yhteistä maatalouspolitiikkaa
uudistettaessa tukijärjestelmän kehittämistä siten,
että se mahdollistaa tehokkaammat ympäristöhyödyt
ja kannustaa viljelijöitä etsimään
tilakohtaisia käytännön ratkaisuja ympäristövaikutusten
pienentämiseksi. Suomen ympäristötukijärjestelmän
tehostaminen edellyttää perus- ja lisätoimenpiteiden
uudistamista. Lisäksi tarvitaan kokonaan uudenlaisia tukitoimia arvokkaiden
luontokohteiden säilyttämiseksi ja erityisesti
kriittisten kuormitusalueiden, kuten Saaristomeren, tilanteen parantamiseksi.
Tavoitteena tulee olla yhteisen maatalouspolitiikan politiikkatoimien
kehittäminen siten, että toimet toteuttavat myös
EU:n Itämeri-strategiaa. Tällä perusteella
tarvitaan nimenomaan alueellisesti kohdennettuja toimenpiteitä vesistökuormituksen
ja myös lannan käsittelystä aiheutuvien
päästöjen vähentämiseksi.
Valiokunta korostaa, että toimenpiteiden kohdentaminen
edellyttää myös menetelmien kehittämistä kriittisten
alueiden ja toimien identifioimiseksi niin alue- kuin tilatasollakin.
Valiokunta toteaa, että Itämeri-selonteon
käsittelyssä eduskunta hyväksyi valiokunnan
ehdotuksesta kannanoton, jonka mukaan hallituksen tulee parantaa
maatalouden ympäristötukitoimenpiteiden vaikuttavuutta
ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi kohdentamalla
tukitoimia alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti kustannustehokkaalla
tavalla kytkien yhteen uusiutuvan energian hyödyntämisen
ja ravinteiden kierrätyksen. Valiokunta korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan
uuden ohjelmakauden suunnittelussa pitää luoda
ympäristökuormitusta vähentäviä,
viljelijöitä kannustavia ja samalla kustannustehokkaita
toimenpiteitä. Valiokunta painottaa selkeää tarvetta
yhdentää maatalous- ja ympäristöpolitiikka
siten, että toimenpiteiden vaikuttavuus paranee nykyisestä.