Yleisperustelut

Rahankeräyslain (255/2006) tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Nykyinen rahankeräyslaki tuli voimaan 1.7.2006.

Hyväksyessään vastauksen rahankeräyslaiksi eduskunta muun muassa edellytti hallituksen tarkkaan seuraavan uuden rahankeräyslain soveltamista ja toimivuutta ottaen huomioon muun ohella rahankeräyksen määritelmään samoin kuin yleishyödyllisen toiminnan määritelmään liittyvät rajanvetotilanteet, rahankeräysten tehokkaan valvonnan ja väärinkäytösten torjunnan sekä arvioivan erikseen mahdollisuutta erityisestä syystä myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle tai ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa (EV 203/2005 vp — HE 102/2005 vp).

Käsiteltävänä olevassa lainmuutoksessa on kysymys rahankeräyslain osittaisuudistuksesta. Rahankeräyslakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että jatkossa luvansaajayhteisön ja -säätiön tarkoituksen ei tarvitse olla yksinomaan yleishyödyllinen. Riittävää on, että yhteisöllä tai säätiöllä on yleishyödyllinen tarkoitus. Rahankeräyksellä hankitut varat tulee kuitenkin käyttää yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Muutoksella selkeytetään ja väljennetään rahankeräysluvan ehtoja ja samalla turvataan se, ettei rahankeräyksillä edistetä yksityistä etua vaan että rahankeräykset pysyvät edelleen yleishyödyllisen toiminnan rahoitusmuotona.

Lupakäytäntöä joustavoitetaan siten, että keräysaikaa pidennetään tietyn tyyppisissä keräyksissä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Tähän liittyen lupaviranomaiselle ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus peruuttaa lupa, jos tuottojen käyttö luvassa määrättyyn tarkoitukseen ei ole enää mahdollista. Lisäksi keräysvarojen käyttöä koskevaa sääntelyä selkeytetään.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös siitä, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon hiippakunnalla on oikeus kerätä rahaa diakoniatyön rahoittamiseksi. Diakoniatyö on kirkollista hyväntekeväisyystyötä. Diakoniatyön keräykset eivät ole keräyksiä verovaroin kustannettavan kirkon lakisääteisen toiminnan rahoittamiseen, vaan kerätyt varat ohjataan avustuksina avun tarvitsijoille.

Lisäksi lakiin lisätään säännös siitä, että yliopistoilla on oikeus kerätä varoja yliopistolain 2 §:n mukaisen toiminnan tukemiseen. Yliopistolain 2 §:n mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Ehdotus selkeyttää lakia ja on sopusoinnussa lain tarkoituksen eli yleishyödyllisen toiminnan rahoittamisen mahdollistamisen kanssa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Rahankeräyslain uudistaminen

Rahankeräyslaki on suhteellisen uutta lainsäädäntöä, ja sen soveltaminen on lähtökohtaisesti osoittautunut toimivaksi. Hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä on kuitenkin voitu todeta, että rahankeräysten toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Internetissä toteutettavat keräysmuodot lisääntyvät. Joukkorahoituksen eri muotoja käytetään yhä enemmän varojen hankintaan. Tulkinta ja rajanveto suhteessa nykyiseen rahankeräyslakiin, jonka tarkoittama rahankeräys on vastikkeetonta toimintaa, ei ole aivan yksiselitteistä. Järjestelmässä on myös koettu olevan edelleen yksinkertaistamisen ja joustavoittamisen tarvetta.

Hallintovaliokunta katsoo, että rahankeräyslakia on muuttuva toimintaympäristö huomioon ottaen tarpeen tarkastella uudelleen. Kysymykset, jotka koskevat rahankeräyslain perusteita, vaativat kuitenkin perusteellista selvitystyötä, johon ei valiokuntakäsittelyn yhteydessä ole ollut mahdollisuuksia. On myös huomioitava, että esimerkiksi joukkorahoitus sijoittuu pitkälti rahoitusmarkkinasääntelyn, mutta myös muun muassa kuluttajansuojan piiriin. Sisäministeriössä selvitetään parhaillaan rahankeräyslainsäädännön kehitysnäkymiä ja muutostarpeita. Hallintovaliokunta edellyttää, että selvitystyötä kiirehditään ja että selvitystyössä arvioidaan eri vaihtoehtoja rahankeräystoiminnan järjestämiseksi, mukaan lukien mahdollisuudet ilmoitusperusteisen järjestelmän käyttöönottoon, ja tarkastellaan lain uudistamista myös joukkorahoituksen kehittämis- ja sääntelytarpeiden näkökulmasta. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös rahankeräysten tehokkaaseen valvontaan ja siihen, miten rahankeräysten luotettavuus ja kohdentuminen lailliseen toimintaan varmistetaan (Valiokunnan lausumaehdotus).