Käsittely
Valiokunta totesi kannanottonaan seuraavaa:
Valtioneuvoston selvitys E 113/2012 vp ja
sen jatkokirjelmä käsittelevät EMU:n
kehittämisen kokonaisuutta, joka jakautuu neljään
pääkohtaan:
1. yhdennetty rahoituskehys (pankkiunioni)2. yhdennetty finanssipoliittinen kehys (finanssiunioni)3. yhdennetty talouspoliittinen kehys (talouspoliittinen unioni)
ja4. entistä vahvempi demokraattinen hyväksyttävyys
ja vastuuvelvollisuusValtioneuvoston selvitys E 114/2012 vp (yhteinen
kriisinratkaisumekanismi ja talletussuoja) ja valtioneuvoston kirjelmä U 61/2012
vp (pankkivalvonta) käsittelevät tarkemmin
pääkohdan 1. pankkiunionia koskevan kokonaisuuden
ensimmäistä vaihetta.
EMU:n kehittämisestä yleisesti
Komission tiedonannosta Suunnitelma tiiviin ja aidon talous-
ja rahaliiton luomiseksi, keskustelunavaus 28.11.2012 ilmenee, että uudistukset
on tarkoitus toteuttaa vaiheittain lyhyellä (6—18
kk), keskipitkällä (18 kk—5 vuotta) ja
pitkällä aikavälillä (yli viisi vuotta).
Osa tiedonannossa esitellyistä välineistä voidaan
komission käsityksen mukaan hyväksyä nykyisten
perussopimusten asettamissa rajoissa, osan edellyttäessä perussopimusten
muuttamista ja unionin toimivallan lisäämistä.
Tässä vaiheessa ainoastaan pankkivalvontaa koskevat
ehdotukset ovat niin konkreettisia, että niitä voi
arvioida valtiosääntöoikeudellisesti.
EMU:n kehittäminen on laaja, moniulotteinen ja useammassa
vaiheessa toteutettavaksi suunniteltu kokonaisuus, jonka valmistelun aikana
valtioneuvoston on syytä mahdollisuuksien mukaan esittää arvio
ehdotuskokonaisuuden valtiosääntöoikeudellisista
vaikutuksista. Euroalueen talous- ja finanssikriisiä on
pyritty taltuttamaan vaiheittaisin ratkaisuin, jolloin on ollut
vaikea arvioida ratkaisujen kokonaisvaikutuksia esimerkiksi eduskunnan
budjettivallan kannalta.
EMU:n kehittämisestä koskevien asiakirjojen,
edellä mainittu komission tiedonanto, neuvoston väliraportti
12.10.2012 Kohti todellista talous- ja rahaliittoa sekä Eurooppa-neuvoston
puheenjohtajan Herman Van Rompuyn raportti Towards a Genuine Economic
and Monetary Union, yleisluonteisten hahmotelmien perusteella voidaan
sanoa, että osa ehdotuksista tulee olemaan erittäin merkittäviä valtiosäännön
kannalta. Suomen osalta suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestyskysymyksiin
tulee jatkovalmistelussa selvittää huolellisesti.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että syvennettäessä EU:n taloudellista
ja finanssipoliittista yhdentymistä, on samalla varmistuttava
talous- ja rahaliiton demokraattisesta legitimiteetistä. EU:n
lainsäädäntö ja päätöksenteko
kaventavat kansallisen finanssipolitiikan alaa ja etäännyttävät
päätöksentekoa kansallisista parlamenteista.
Euroalueen kriisin hoitamisen edellyttämä valmistelu-
ja päätöksentekotahti ovat myös
kaventaneet valmistelun ja päätöksenteon
avoimuutta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että EMU:a kehitetään ensisijaisesti unionin
perussopimusten puitteissa. Valiokunta on aikaisemmin talouspolitiikan
koordinaation tehostamishankkeiden yhteydessä korostanut,
ettei johdetun oikeuden säännöksiin sisällytetä jäsenvaltioille
perussopimuksissa määriteltyihin velvoitteisiin
nähden merkittäviä uusia menettelyjä tai
muitakaan sellaisia elementtejä, joita ei olisi jo hyväksytty
perussopimusten voimaansaattamisen yhteydessä (vrt. PeVL
46/1996 vp, s. 2/II, PeVL 49/2010
vp, s. 4/II). Valiokunta pitää edelleen
tärkeänä myös, ettei sekundäärilainsäädännöllä tai
hallitustenvälisin sopimuksin välillisestikään horjuteta
perussopimuksissa määriteltyä EU:n toimielinten
välistä institutionaalista tasapainoa (vrt. PeVL
49/2010 vp, s. 5/I).
Komission tiedonannossa esitetään, että euroalueen
asteittainen yhdentyminen kohti täydellistä pankki-,
finanssi-, ja talousunionia edellyttää etenemistä kohti
vahvaa poliittista unionia. Komissio katsoo, että siirrettäessä EU:lle
toimivaltaa, tulee varmistaa demokraattisen hyväksyttävyyden
toteutuminen erityisesti Euroopan parlamentin kautta. Komission
mielestä monitasoisissa hallintojärjestelmissä vastuuvelvollisuuden
pitäisi olla sillä tasolla, jolla täytäntöönpanopäätös
on tehty. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan
päätöksenteon demokraattinen hyväksyttävyys
ja kansalaisten tuki EMU-asioissa toteutuu suorimmin kansallisten
parlamenttien kautta. Komissio nostaa esille myös Euroopan
parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisen yhteistyön.
Valiokunta pitää yhteistyötä sinänsä tärkeänä,
mutta se ei miltään osin korvaa kansallisten parlamenttien
päätöksentekoa talous- ja finanssipolitiikan
alalla.
Pankkivalvonta
Valiokunta pitää valtioneuvoston kirjelmässä esitettyä valtioneuvoston
kantaa perusteltuna korostaen seuraavia seikkoja:
— Asetusehdotusten jatkovalmistelussa on tarpeen selkeyttää ja täsmentää ehdotettua
sääntelyä esimerkiksi EKP:n, Euroopan pankkiviranomaisen
ja kansallisten valvontaviranomaisten toimivaltuuksien ja tehtävien
osalta. Pyrkimys lainsäädännön
nopeaan voimaansaattamiseen ei saa kyseenalaistaa valmistelun asianmukaisuutta
tai heikentää sääntelyn laatua.
— EKP:n valvontatehtävää koskeva
asetusehdotus on erityisen epäselvä sen osalta,
onko EKP:n valvonnassaan sovellettava kunkin jäsenvaltion
kansallista lainsäädäntöä.
Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että EKP:n
sovellettavaksi tulevat EU-säännökset ovat
pantu täytäntöön kansallisesti.
On valtiosääntöoikeudellisesti ja pankkivalvonnan
tehokkuuden kannalta ongelmallista, mikäli EKP voisi sivuuttaa
valvonnassaan kansallisen lainsäädännön.
— Valiokunta pitää tärkeänä,
että valtioneuvosto pyrkii vaikuttamaan siihen, että valmistelun
aikana selvitetään laaja-alaisemmin EKP:n valvontatehtäviä koskevan
asetuksen oikeusperustaa. Jatkovalmistelussa on syytä selkeyttää EKP:n
rahapoliittisen tehtävän ja valvontatehtävän
välistä suhdetta ja varmistaa valvonnan riippumattomuus.
Valtioneuvoston kirjelmässä on perustellusti kiinnitetty
huomiota siihen, että asetuksessa on tarpeen säätää muutoksenhakuoikeudesta
EKP:n finanssivalvontaa koskeviin päätöksiin.
Kaiken kaikkiaan jatkovalmistelussa on huolehdittava siitä,
että sääntely turvaa Euroopan unionin
perusoikeuskirjan, erityisesti artikloiden 41 oikeus hyvään
hallintoon, 42 oikeus tutustua asiakirjoihin ja 47 oikeus tehokkaisiin
oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, mukaisten
oikeuksien toteutumisen. Valiokunta korostaa, että hyvään
hallintoon kuuluu uskottava laillisuusvalvonta ja tilintarkastus.