Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa sopimuksen ja lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Hallituksen esitykseen johtaneeseen kansalliseen kannanmuodostukseen sekä kansainvälisiin neuvotteluihin on sovellettu vuosien 1992 ja 1994 perustuslakien uudistuksilla voimaan saatettua Euroopan unionin asioiden kotimaisen valmistelun järjestelmää. Järjestelmän oleellisena sisältönä on, että valtioneuvosto hakee eduskunnan suurelta valiokunnalta tai ulkoasiainvaliokunnalta ennakollisen hyväksymisen Suomen Euroopan unionin neuvostossa edustamalle politiikalle, jolloin eduskunta puolestaan sitoutuu ennakolta hyväksymänsä linjan mukaisen ratkaisun voimaansaattamiseen. Muodolliselta kannalta suuren valiokunnan tehtäväksi jää näin ollen lähinnä tarkastella hallituksen esitystä siltä osin, onko eduskunnalla ollut tilaisuus osallistua asian kansalliseen valmisteluun ja onko eduskunnan kantaa noudatettu valtiosäännön edellyttämällä tavalla.

Kysymys Euroopan unionin laajentumisesta keskisen ja itäisen Euroopan entisiin suunnitelmatalousmaihin sekä Kyprokseen ja Maltaan on ollut ajankohtainen koko sen ajan, kun Suomi on ollut unionin jäsen. Laajentuminen oli keskeisin peruste unionin perussopimukset tarkistavien Amsterdamin sopimuksen (HE 245/1997 vp; valmistelut E 13/1995 vp) ja Nizzan sopimuksen (HE 93/2001 vp; valmistelut E 32/1999 vp ja VNS 1/2000 vp) neuvottelemiselle sekä vuosien 2002—2003 Eurooppa-neuvottelukunnan ja lokakuussa 2003 käynnistyneen hallitusten välisen konferenssin (E 139/2002 vp ja VNS 2/2003 vp) koolle kutsumiseen, joihin suuri valiokunta on ottanut seikkaperäisesti kantaa. Laajentuminen liittyi keskeisesti myös vuonna 2001 käsiteltyyn kysymykseen Euroopan unionin tulevaisuudesta (E 27/2001 vp ja VNS 3/2001 vp), josta valiokunta myös antoi lausuntoja. Laajentumisstrategiaa, hakijavaltioiden liittymisen valmisteluja sekä laajentumisen rahoitusta ja nk. Agenda 2000 -kokonaisuutta on käsitelty suuressa valiokunnassa eri asiayhteyksissä (E 44/1997 vp, E 26/1998 vp, U 11/1998 vp ja U 12/1998 vp). Edellä lueteltujen erillisiin valiokunnan lausuntoihin tai mietintöihin johtaneiden selontekojen, kirjelmien ja selvitysten lisäksi valiokunta on säännöllisesti saanut valtioneuvoston asianomaisilta jäseniltä selvityksiä laajentumisneuvottelujen edistymisestä ja laajentumista tukevien järjestelyjen valmistelemisesta Euroopan unionin toimielimissä.

Perustuslain säännöksiä eduskunnan oikeudesta osallistua Suomen EU-politiikan muotoiluun on laajentumisasiassa noudatettu.

Eduskunnan eri yhteyksissä julkilausumat kannanotot laajentumisesta voi tiivistää seuraavaan sitaattiin: "Euroopan laajeneminen keskisen ja itäisen Euroopan entisiin suunnitelmatalousmaihin on merkitykseltään historiallinen ratkaisu. Sillä päätetään toisen maailmansodan jälkeinen maanosamme jako kahteen keskenään vihamieliseen ryhmään. Unionin laajentuminen on näin ollen strateginen ratkaisu Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi. Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu se, että unionin on oltava avoin kaikille maanosan demokratioille, jotka hyväksyvät unionin päämäärät ja säännöt. Valiokunta katsoo, että Euroopan unionin laajenemisen on oltava Suomen Eurooppa-politiikan ensisijainen lähtökohta, johon liittyen Agenda 2000 -tiedonannossa käsitellyt muut kysymykset ovat välineellisiä (SuVL 3/1997 vp)".

Liittymissopimuksen allekirjoitus Ateenassa 16.4.2003 oli myös Suomen turvallisuuspoliittisten ja taloudellisten etujen mukainen strateginen saavutus.

Euroopan komissio julkisti 5.11.2003 edistymisraporttinsa hakijavaltioiden valmiudesta   unionin jäsenyyteen. Raportin mukaan kaikki hakijavaltiot ovat panneet täytäntöön suurimman osan jäsenyyden edellyttämistä uudistuksista. Eräiden hakijavaltioiden osalta komissio kuitenkin mainitsee lukuisia aloja, joilla hakijavaltioilta odotetaan kiireellisiä toimenpiteitä. Valiokunta katsoo, että jäsenyyden edellytyksenä olevaan säädösten yhdenmukaistamiseen tulee suhtautua ankarasti etenkin silloin, kun tuotteiden ja palvelujen vaatimuksilla on suora yhteys yksittäisten kuluttajien turvallisuuteen.