​Valtiosopimukset

Kansainväliset sopimukset ovat kansainvälisen oikeuden tärkein lähde. Kansainväliset sopimukset voivat olla valtioiden välisiä sopimuksia tai sopimuksia, joissa yhtenä tai useampana osapuolena on hallitusten välisiä kansainvälisiä järjestöjä. Valtiosopimukset, eli valtioiden väliset sopimukset, ovat edellä mainituista sopimustyypeistä yleisempiä. Nimikkeeltään valtiosopimus voi olla myös esimerkiksi yleissopimus (convention), sopimus (agreement, treaty) tai pöytäkirja (protocol). Valtiosopimukset voivat olla kahdenvälisiä eli bilateraalisia, tai monenvälisiä eli multilateraalisia.

Valtiosopimuksia sääntelee vuonna 1969 solmittu Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus. Sopimuksessa säädetään melko yksityiskohtaisesti esimerkiksi valtiosopimusten solmimisesta, muuttamisesta sekä niiden tulkinnasta. Suomi on ratifioinut Wienin yleissopimuksen ja se on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa numerolla (SopS 32–33/1980).

Eri valtiot suhtautuvat eri tavoin kysymykseen siitä, miten valtiosopimukset tulevat osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Monismi valtiosopimusoikeudessa tarkoittaa, että valtiosopimukset ovat sellaisinaan myös osa kansallista oikeusjärjestystä. Esimerkiksi Suomessa sen sijaan sovelletaan dualistista järjestelmää, jossa valtiosopimuksen voimaantulo valtionsisäisesti vaatii valtiosopimukseen sitoutumisesta erillisen toimenpiteen eli voimaansaattamissäädöksen. Tästä syystä kansainvälisten sopimusten yhteydessä sopimuksen allekirjoittaminen ja sopimuksen ratifioiminen on syytä muistaa erottaa toisistaan.
​

​Valtiosopimuksen voimaansaattaminen Suomessa

Suomessa valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Tästä säädetään Perustuslain 8 luvussa.

Yleisimmin valtiosopimus saatetaan voimaan niin sanotulla blankettilailla tai pelkällä blankettiasetuksella, jossa todetaan, että tietyn valtiosopimuksen säännökset kuuluvat Suomen lainsäädäntöön. Blankettilain voimaantulosta sekä sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään blankettiasetuksella. Nämä säädökset saavat asiasisältönsä itse sopimuksesta.

Asiasisältöisellä voimaansaattamisella tarkoitetaan yleisesti sitä, että, kansainvälisen velvoitteen määräyksiä ei saateta lain tasolla sellaisenaan valtionsisäisen oikeuden osaksi, vaan kansallinen lainsäädäntö saatetaan aineelliselta sisällöltään velvoitteen vaatimuksia vastaavaksi.

Suomessa voimaansaatetut valtiosopimukset julkaistaan Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa. Sopimussarjaa on julkaistu Suomen säädöskokoelman erillisosana vuodesta 1933 alkaen. Vuosina 1918–1932 ulkoasiainministeriö julkaisi valtiosopimukset Suomen sopimukset -nimisessä sarjassa. 

Vuodesta 2014 alkaen säädöskokoelman sopimussarja on ilmestynyt vain sähköisenä versiona Finlex ja Edilex -palveluissa.

​Valtiosopimukset Finlexissä

Finlex-tietopankissa on oma osionsa valtiosopimuksille. Finlexin valtiosopimukset-osio koostuu kolmesta eri tietokannasta. Sähköisessä sopimussarjassa sopimukset on julkaistu vuodesta 1999 alkaen PDF-tiedostoina. Vuodesta 2011 alkaen Finlexissä tapahtuva sähköinen julkaiseminen on ollut valtiosopimusten ensisijainen julkaisemistapa.

Valtiosopimusten viitetietokannasta löytyvät voimassa olevien valtiosopimusten perustiedot, mm. voimaantulo- ja osapuolitiedot sekä linkit sopimusteksteihin. Valtiosopimusten viitetiedot -tietokannan ylläpidosta vastaa ulkoministeriö.

Valtiosopimukset-tietokannasta sen sijaan löytyvät Suomen solmimien sopimusten sekä voimaansaattamislakien ja -asetusten tekstit kattavasti vuodesta 1989 lähtien. Tietokannassa on myös valikoima vanhempien valtiosopimusten ja niiden voimaansaattamislakien ja -asetusten tekstejä.