20. Ammatillinen koulutus
01. Valtion ammatillisen koulutuksen toimintamenot
(siirtomääräraha 2 v)
Voimassa olevassa yhdenvertaisuuslaissa säädetään
ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kieleen,
uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen,
sukupuoliseen suuntautumiseen sekä muuhun henkilöön liittyvään
syyhyn perustuvan syrjinnän kiellosta. Syrjinnäksi
määritellään välitön
ja välillinen syrjintä sekä kiellettyyn
syrjintäperusteeseen liittyvä häirintä ja
ohje ja käsky syrjiä. Epäsuotuisan kohtelun
tai kielteisten seurausten kohdistaminen henkilöön,
joka ryhtyy tai osallistuu toimiin laissa tarkoitetun yhdenvertaisuuden
turvaamiseksi, kielletään vastatoimena.
Nuorisotakuun yhteydessä hallitus on puolestaan sitoutunut
siihen, että kaikille alle 25-vuotiaille tarjotaan
koulutus-, työharjoittelu- tai työpajapaikka viimeistään
kolmen kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden
jälkeen.
Opetusministeriö on asettanut tavoitteen, että vuonna
2006 kaikilla peruskoulunsa päättäneillä vaikeimmin
vammaisilla nuorilla on mahdollisuus perusopetuksen jälkeiseen
koulutukseen, joko tutkintotavoitteisena koulutuksena tai vammaisten
valmentavana ja kuntouttavana opetuksena ja ohjauksena. Tarkoituksena
on, että vaikeimmin vammaisten koulutuksen järjestäjinä toimivat
ensisijaisesti ammatilliset erityisoppilaitokset. Hallituksen talousarviossa
ei kuitenkaan ole osoitettu riittäviä taloudellisia
resursseja tähän yhdenvertaisuutta vahvistavan
ja nuorisotakuuta toteuttavan tavoitteen toteuttamiseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.20.01 otetaan lisäyksenä 1 000 000
euroa valtion ammatillisen koulutuksen erityisopetukseen.
30. Valtionosuus ja -avustus ammatillisen koulutuksen
käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät
ovat kasvussa. Tänä syksynä opintonsa
on aloittanut yli 60 000 uutta opiskelijaa. Vaikka ammatillinen
koulutus on pääosin maksutonta, joutuvat ammattikoululaiset
ja heidän perheensä vuosittain maksamaan useita
satoja euroja oppikirjoista. Yhdistetyssä ammatti- ja lukiokoulutuksessa
kustannukset ovat vielä suuremmat: oppilas joutuu maksamaan
sekä lukion että ammattikoulun kirjoista.
Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa viime vuosina kaksinkertaistunut.
Köyhissä lapsiperheissä elää jo
yli 120 000 lasta. Oppikirjojen kalleus on todellinen rasite
kaikille, mutta etenkin pienituloisille perheille. Kirjojen hankintakulut
ovat suuria myös suhteessa siihen opintotukeen, jota ammattikoululaisille
voidaan myöntää. Ammattiin opiskelevien
järjestö Sakki ry on huolissaan tilanteesta, jossa
suurin osa täysi-ikäisistä opiskelijoista
joutuu käymään ansiotyössä kattaakseen
opiskelusta aiheutuvat kustannukset. Tämä osaltaan
haittaa myös opintoihin keskittymistä.
Oppimateriaalien maksullisuus on ristiriidassa opetuksen maksuttomuusperiaatteen
kanssa. Tämä tilanne on koulutuksen tasa-arvoperiaatteen
vastainen ja syrjii pienituloisten perheiden lapsia ja heidän
kouluttautumismahdollisuuksiaan. Yhteiskunnan tulisikin
kustantaa ammattiin opiskeleville oppikirjat koulutuksellisen tasa-arvon
turvaamiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.20.30 otetaan lisäyksenä 30 000 000
euroa ammatillisessa peruskoulutuksessa olevien oppilaiden kirjojen
kustantamiseen.
50. Yliopisto-opetus ja -tutkimus
01. Yliopistojen toimintamenot (siirtomääräraha
2 v)
Laadukas, alueellisesti kattava ja kaikkia palveleva koulutusjärjestelmä on
suomalaisen yhteiskunnan demokraattisen ja tasa-arvoisen kehityksen
perusta. Esiopetus, peruskoulu, toisen asteen koulutus sekä opisto-,
ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-tason opetus muodostavat rikkomattoman
oppimisen ketjun, jonka varassa suomalainen yhteiskunta on pärjännyt
kansainvälisissä mittelöissä.
Suomen kaksikymmentä yliopistoa muodostavat, yhdessä ammattikorkeakoulujen
kanssa, alueellisesti melko kattavan verkoston. Yliopistojen ja
korkeakoulujen merkitys alueiden kehitykselle ja hyvinvoinnille
on hyvin merkittävä — ei pelkästään
talouden ja työllisyyden kannalta, vaan myöskin
sen henkisen vireyden vuoksi, joka seuraa korkeaa tutkimusta ja
opetusta kuin hai laivaa. Voidaan perustellusti väittää,
että yliopistolaitoksemme — ja tietenkin myös
ammattikorkeakoulumme — sotien jälkeen eivät
ole olleet vain talouden ja ammattiosaamisen kehittäjiä,
vaan myös merkittäviä tekijöitä suomalaisen yhteiskunnan
tasa-arvoistamisessa.
Nyt Matti Vanhasen hallitus aikoo muuttaa kaiken.
Yleissivistävä Humboldt-tyyppinen yliopisto aiotaan
muuttaa markkinariippuvaiseksi elinkeinoelämän
tuotantolaitokseksi. Lähtölaukaus tapahtui niin
sanotun innovaatioyliopistohankkeen kehittämisessä,
kun päätettiin yhdistää Helsingin
kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu
Hallituksen ohje muille paitsi innovaatioyliopistoille lisärahoituksen
hankkimiseksi niin, että yliopiston hankittua 75 miljoonaa
euroa yksityistä pääomaa se saisi valtiolta
2,5-kertaisen rahasumman, on käytännössä täysin
epärealistinen.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on
sinisilmäistä ajatella, että yksityisen
pääoman lahjoittaja ei vaatisi rahoilleen vastinetta. Tämä vastine
tulee näkymään yliopiston hallintoelinten
kokoonpanossa, ja niiden kautta yliopiston tutkimuksen ja opetuksen
priorisoinnissa. Tekniset, luonnontieteelliset, nopeasti sovellettavissa
ja taloudellisesti hyödynnettävissä olevat
alat tulevat pärjäämään.
Mutta miten käy humanististen, yhteiskunnallisten ja taiteen
alojen kanssa — puhumattakaan perustutkimuksesta?
Epärealististen ja vajavaisten rahoitussuunnitelmien
kautta yliopistojamme uhkaa resurssipula ja näivettyminen.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsookin, että yliopistojen
kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja
selkeää taloudellista lisäresursointia
kaikkien yliopistojen toimintaan.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä myös katsoo,
että uuden Aalto-yliopiston toimintamenot rahoitetaan muiden
yliopistojen tapaan momentilta 29.50.01.
Viite: LTA 21/2008 vp (Sirnö).
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.50.01 otetaan lisäyksenä 80 000 000
euroa yliopistojen toimintamenoihin.
20. Yliopistolaitoksen yhteiset menot (siirtomääräraha
3 v)
Yliopistokeskukset perustettiin vuoden 2004 alusta lukien Kajaaniin,
Kokkolaan, Lahteen, Mikkeliin, Poriin ja Seinäjoelle. Ne
vahvistavat yliopistotoiminnan alueellista kattavuutta ja alueellista
vaikuttavuutta ja niillä on ollut merkittävä rooli
sijaintikuntiensa elinkeinotoiminnan kehittymisessä ja
asukaspohjan vahvistamisessa.
Panostukset keskusten kehittämiseen ovat kuitenkin
olleet riittämättömiä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.50.20 otetaan lisäyksenä 1 000 000
euroa yliopistokeskusten kehittämiseen.
87. Valtion rahoitus innovaatioyliopiston pääomaan
(kiinteä määräraha)
Vasemmistoliiton mielestä tarvitaan aitoa sitoutumista
yliopistojen perusopetuksen rahoituksen selkään
kasvattamiseen, ja rahoitusta myönnettäessä valtion
on huolehdittava siitä, että kaikki yliopistot
ovat rahoituksen suhteen tasa-arvoisessa asemassa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä innovaatioyliopiston
kaupallistamisessa kyse on siitä, aiotaanko koko sivistysyliopisto
romuttaa markkinaehtoisen businessyliopiston tieltä, ja miten
koko yliopistokentän toimivuus, kehittäminen ja
rahoitus järjestetään niin, että yliopistojen
autonomisuus ja sivistystehtävä turvataan.
Yliopistojen rahoituksen kytkeminen yksityiseen rahoitukseen
ei vain vaaranna tieteen tekemisen riippumattomuutta. Se myös
vaarantaa yliopistojen alueellisen verkoston. Se vaarantaa eri tieteenalojen — erityisesti
humanististen, hallinnollisten ja sosiaalisten aineiden olemassaolon.
Siksi vasemmistoliitto vastustaa innovaatioyliopiston yksityistämistä ja
sen asettamista erityisasemaan muihin yliopistoihin nähden.
Momentille 29.50.20 ehdotimme välitöntä lisäystä yliopistoille.
Muilta osin yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitus tulee ratkaista
yhtenäisellä tavalla.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentti 29.50.87 poistetaan ja perusteluksi
lausutaan:
Vastalauseen lausumaehdotus
Eduskunta edellyttää, että kaikkien
yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitus ratkaistaan tasa-arvoisella,
tieteen tekemisen riippumattomuutta edistävällä ja
taloudellisesti kestävällä tavalla lainsäädäntöuudistuksen
yhteydessä.
80. Taide ja kulttuuri
51. Apurahat taiteilijoille, kirjailijoille ja kääntäjille
(arviomääräraha)
Valtion taiteilija-apurahan suuruus on 1.6.2006 lukien ollut
1 254 euroa kuukaudessa ja vuositasolla 15 048
euroa. Kuitenkaan valtion taiteilija-apuraha ei edelleenkään
ole edes sillä reaalisella tasolla, jolla se oli vuonna
1970, kun taiteilija-apuraha otettiin käyttöön.
Apurahalla taiteilija kustantaa itselleen työvälineet
ja työtilat sekä huolehtii omasta ja mahdollisten
elätettävien toimeentulosta apurahakauden aikana.
Myönnettyjen taiteilija-apurahavuosien määrä on
edelleen tuntuvasti jäljessä aiemmista sitoumuksista.
Apurahojen merkitys taiteen ammattilaisten työskentelymahdollisuuksille
on selkeästi lisääntynyt. Siksi Vasemmistoliiton mielestä myös
apurahan saajien määrää on kasvatettava.
Lisäksi taiteilijoiden kaikkia apurahoja tulee korottaa,
jotta apurahat voitaisiin verottaa ja ne oikeuttaisivat taiteilijat
sosiaali- ja eläketurvaan. Tasokorotus on välttämätön,
jotta taiteilijoiden nettotulot eivät vähenisi.
Yksityisten säätiöiden maksamien apurahojen
taso vaihtelee, mutta uudistus koskisi myös niitä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.51 otetaan lisäyksenä 5 000 000
euroa taiteilija-apurahan tason ja määrän
nostamiseen.