Perustelut

PORVARIHALLITUS ON EPÄONNISTUNUT TAVOITTEISSAAN

Työttömyys karkasi käsistä

Hallitus tavoitteli keväällä 2007 hallitusohjelman mukaan talousennusteita selvästi vahvempaa talouskasvua, jotta pystyttäisiin vastaamaan julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen kehittämistarpeisiin saattamatta julkisen talouden kestokykyä vaaranalaiseksi. Työpaikkojen määrän piti kasvaa vaalikaudella 80 000—100 000 hengellä. Työttömyyttä piti vähentää kestävästi alle 5 prosentin tasolle.

Hallitukselta on puuttunut ote työllisyyden kokonaisvaltaisesta hoitamisesta. Se on laiminlyönyt työllisyyden hoidon ja toistamassa siten 1990-luvun laman virheet työllisyyden hoidossa. Tehottoman elvytyksen ja ylisuurten sekä epäoikeudenmukaisten veronkevennysten vaikutus on ollut heikko. Tämän seurauksena kokonaistuotanto on laskenut Euroopan ennätysluokkaa ja työttömyys kasvanut. Tänä vuonna työttömyysaste nousee ennusteen mukaan yli 10 prosentin eli kaksinkertaiseksi hallitusohjelmassa olevaan tavoitteeseen nähden.

Valtiontalouden alijäämä repesi

Hallitus lähti ohjelmassaan siitä, että valtiontalouden alijäämä ei edes poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa saa ylittää 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos alijäämä uhkaa ennusteiden valossa muodostua tätä suuremmaksi, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojen vähentämistoimenpiteet ja muut toimenpiteet ylityksen välttämiseksi.

Suomen kokonaistuotanto supistui viime vuonna poikkeuksellisesti 7,8 % edellisvuodesta. Viime vuonna valtion rahoitusalijäämä oli 2,4 %, ja tänä vuonna alijäämän arvioidaan olevan noin 4,1 %. Alijäämä on vajaat kaksinkertainen hallitusohjelman tavoitteeseen nähden, mutta tasapainotustoimia ei ole näkynyt. Sen sijaan hallitus on päättänyt uusista menoista ja siirtänyt niiden aloitukset ja rahoituksen seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Veronkevennykset vauhdittivat veropohjan murentamista

Hallitusohjelman mukaan veropoliittiset toimet mitoitetaan niin, etteivät ne vaaranna julkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä eivätkä Suomen vakausohjelmaan sisältyviä sitoumuksia.

Julkista taloutta piti hallitusohjelman mukaan hoitaa niin, ettei synny yllättäviä tarpeita verojen korottamiseen tai julkisten menojen leikkaamiseen. Tälle hallitus uskoi luovansa pohjan vastuullisella meno- ja veropolitiikalla. Tavoitteena oli, että työllisyyttä tukevien rakenteellisten uudistusten ansiosta valtiontalouteen muodostuisi yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava rakenteellinen ylijäämä vaalikauden lopussa.

Hallitusohjelma ja sen tavoitteet kirjoitettiin aivan eri maailmassa kuin sitä sovellettiin, eikä hallitus sosialidemokraattien vaatimuksista huolimatta suostunut päivittämään ohjelmaansa suhdanteiden edellyttämällä tavalla. Pohja vastuulliselta meno- ja veropolitiikalta alkoi murentua, kun ohjelmassa sovittuja ylisuuria veronkevennyksiä alettiin toteuttaa hallituskauden alkuhuumassa. Tätä linjaa jatkettiin liian pitkään sosialidemokraattien varoituksesta huolimatta, eikä edes globaali talouskriisi hillinnyt hallitusta toteuttamasta ohjelmaansa. Virheellisen linjan seurauksena hallitus ajautui paniikkiin ja joutui tekemään yllättäviä ja suhdannepoliittisesti vääriä verojen korotuksia. Orastava elpyminen saa kolauksen, kun arvonlisä- ja energiaveroja korotetaan.

Seuraavan hallituksen veropolitiikan liikkumavaraa rajoittavat nykyisen hallituksen tekemät suuret pysyvät veronalennukset. Tulevan energiaveron kiristyksen maksajiksi joutuvat pääasiassa kotitaloudet. Erityisesti vähävaraisten kotitalouksien taloudellinen tilanne kiristyy ratkaisun myötä. Arvonlisäveron korotus olisi pitänyt siirtää suhdannepoliittisesti parempaan ajankohtaan. Pääomaveroa olisi pitänyt sen sijaan nostaa. Olemme esittäneet aiemmin mm. jäteveron ulottamista yksityisille kaatopaikoille, pakkausveron ja Windfall-veron sekä käännetyn alv:n käyttöönottoa ja pörssikaupan verotuksen tehostamista.

Hallituksen veropoliittisesta linjasta on puuttunut hyvän veropolitiikan ominaisuudet. Veropolitiikan keskeinen tarkoitus on palveluiden ja tulonsiirtojen kestävä rahoitus. Veropohja on pyrittävä pitämään mahdollisimman laajana sekä yhtenäisenä. Verotuksen keskeisimpiä periaatteita ovat oikeudenmukaisuus ja veronmaksukyky. Oikein ajoitetulla ja kohdennetulla verotuksella voidaan vaikuttaa työllisyyteen, tulonjakoon, ympäristöön, terveyteen sekä talouden kilpailukykyyn. Hallituksen talous- ja veropolitiikan epäonnistumisen seuraukset ja korjaustoimet siirtyvät seuraavalle hallitukselle.

Suomen talouden kasvua ja työllisyyttä on tukenut pääasiassa alhainen ennakoitavissa oleva korkotaso, eivätkä hallituksen tehottomat elvytystoimet. Vuodesta 2008 alkanut lama ja sitä seurannut korkojen nopea lasku on suurin kotimarkkinoita elvyttävä tekijä. Ilman alhaista korkotasoa kotimarkkinoilla, rakentamisessa ja palvelualoilla sekä kaupassa ei olisi saavutettu nykyistä kysyntä- ja työllisyystasoa. Kreikan kriisin kärjistymisen myötä euro on heikentynyt viime vuoden lopulta. Tämä on parantanut erityisesti vientisektorin asemaa.

Tehokasta elvytystä pitää jatkaa, jotta työllisyystilannetta kyetään parantamaan

Hallituksen viimeisin menokehysesitys on vain tekninen, eikä siinä oteta juurikaan kantaa tuleviin suuriin ongelmiin tai niiden ratkaisemiseen. Hallitus siirtää tämän hallituskauden kaikki virheet ja niiden korjaustoimet seuraavan hallituksen harteille. Kehyksissä ei esitetä uusia toimia tai panostusta tulevan kasvun vahvistamiseen, joka on edellytys työttömyyden laskulle. Työttömyyden korkeasta tasosta ja kohtuullisen verkkaisesti käynnistyvästä kasvusta johtuen finanssipoliittista elvytystä pitäisi jatkaa. Suomen julkisen talouden maltillinen velkaantuminen antaa tähän hyvät mahdollisuudet.

Kreikan kriisin seurauksena talouden elpyminen saattaa epävarmuuden lisääntymisen myötä pysähtyä. Mikäli kriisi Euroopassa laajenee, on seurauksena kasvun hidastuminen uudelleen. Näissä olosuhteissa monet yritykset muuttavat lomautukset irtisanomisiksi.

Tarvitsemme työllistäviä julkisia investointeja. Nyt olisi hyvä hetki panostaa rautateihin, tieverkkoon ja muihin logistisiin ratkaisuihin, joissa huomioidaan myös teollisuuden tarpeet. Tarvitsemme tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, tutkimukseen ja hyvinvointipalveluihin sekä ratkaisuja kohtuuhintaisen puhtaan energian turvaamiseksi. Laajakaista ei vieläkään ole kaikkien ulottuvilla, ja julkisissa rakennuksissa on suuri korjausrakentamisen tarve.

Pitemmän ajan kasvuedellytysten kannalta keskeisintä on, millaisia innovaatioita yrityksemme, tutkimuslaitoksemme ja yliopistomme tuottavat. Innovaatiojärjestelmämme on hajanainen ja tehoton. Tarvitaan lisää niin yksityistä kuin julkista rahaa sekä tarkempaa kohdennusta. Tutkimukseen tarkoitetusta rahasta liian suuri osa valuu tällä hetkellä hallinnointiin.

Julkisen talouden rahoitusvajeen hoito edellyttää vaalikauden mittaista linjausta valtion menoihin sekä vahvaa sitoutumista niiltä, jotka tämän talouskriisin ja porvarihallituksen jäljet korjaavat. Tasapainotustoimet on tehtävä niin, että sosiaaliturvan taso sekä julkisten palvelujen laatu ja saatavuus turvataan. Velka täytyy hoitaa rapauttamatta kansalaisille välttämättömiä palveluita, kuten kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia ja vanhustenhoitoa sekä lisäämättä köyhyyttä.

Veropohjaa täytyy vahvistaa oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Verotukia täytyy tarkastella erityisen kriittisesti ja pyrkiä ohjaamaan tuet vain niihin kohteisiin, joilla on aito työllisyyttä lisäävä vaikutus. Varakkaiden täytyy osallistua nykyistä isommalla osuudella yhteisiin taloustalkoisiin. Olemme esittäneet ja esitämme edelleenkin pääomaveron nostoa. Kokonaisveroastetta jouduttaneen lähivuosina nostamaan, mutta se pitää tehdä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

Pidemmällä aikavälillä tavoitteena pitää olla 70 prosentin työllisyysaste. Kasvavaa työttömyyttä ei saa hyväksyä. Sosialidemokraatit ovat esittäneet sekä viime että edellisvuonna lukuisan määrän konkreettisia esityksiä työllisyyden parantamiseksi. Suuri osa niistä on yhä edelleen ajankohtaisia. Alas ajettua työvoimapolitiikkaa on vahvistettava ja laajennettava merkittävästi. Kasvavan työttömyyden pysäyttämiseen tarvitaan tuntuvasti isompia paukkuja kuin hallitus tämän kevään lisäbudjetissaan esitti. Meillä ei ole varaa hukata nuorten eikä ikääntyvien työntekijöiden työpanosta ja osaamista.

Valtion ja kuntien vastuunjakoa on korjattava niin, että kuntien peruspalveluiden rahoitus voidaan turvata kohtuullisella kunnallisverolla. Julkisen sektorin tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta pitää edelleen parantaa. Tietohallinnon kehittäminen antaa tähän osaltaan paljon mahdollisuuksia. PARAS-hankkeen jatko kaipaa uutta voimaa.

Suomen meriteollisuuden työpaikkojen, osaamisen ja tulevaisuuden pelastamiseksi sosialidemokraatit esittivät omassa vaihtoehtobudjetissaan jo viime syksynä valtion laivatilauksien aikaistamista telakkateollisuustyöryhmän esitysten mukaisesti. Hallituksen esitykset ovat jääneet kovin vaisuiksi. Telakkateollisuudessa ei ole kysymys rakenteellisista ongelmista, vaan suhdannetilanteen mukanaan tuomasta väliaikaisesta kriisitilanteesta, ja tämän vuoksi nyt olisi pitänyt tehdä tehokkaampia toimia.

Metsäteollisuuden kriisi on vain syventynyt tämän hallituskauden aikana. Nyt tarvitaan todellisia toimia mm. metsäverotuksen uudistamisessa, jotta puuhuolto ja metsäteollisuuden toimintaedellytykset voidaan turvata. Tämän vuoksi metsälainsäädäntö, metsien uudistamisen ensiharvennus sekä metsäverotukseen ja metsähoitoyhdistyslainsäädäntöön liittyvät kysymykset on kyettävä käymään läpi laaja-alaisesti.

Satsauksia terveyden edistämiseen ja parempaan työelämään

Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleen valtionosuusuudistuksen yhteydessä ei muutettu sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien määräytymisperusteita. Tämä oli merkittävä puute valtionosuuksien määräytymisperusteisiin liittyvien useiden ongelmien vuoksi. Valtionosuusjärjestelmää on kehitettävä ongelmien ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja varhaiseen puuttumiseen kannustavaksi.

Terveyden edistäminen vaatisi lisäpanostuksia. Hallitus sen sijaan siirtää terveyden edistämistä koskevien hankkeiden rahoittamisvastuuta Raha-automaattiyhdistyksen rahoitettavaksi, siirtäen vastuuta julkiselle vallalle kuuluvista tehtävistä RAY:lle. Tämä tarkoittaa, että RAY:n ensisijainen tehtävä järjestöjen rahoittajana vaarantuu. Järjestöjen avustusten leikkaaminen merkitsee moninaisia ongelmia järjestöille, jotka tekevät tärkeää työtä niin palvelujen tarjoajina kuin niiden kehittäjinäkin.

Tupakkaveroa korotettiin vuoden 2010 alusta viidellä prosentilla ja hienoksi leikatun tupakan veroa 15 prosentilla. Tupakkaveroa tulee kehyskaudella edelleen korottaa tupakkapoliittisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti samansuuruisilla korotuksilla. Tupakkaveroa ei korotettu lainkaan vuosina 1997—2008. Tupakan hinta on Suomessa edelleen Länsi- ja Pohjois-Euroopan maiden keskimääräistä tasoa selvästi alempi.

Työurien pidentäminen toteutuu parhaiten panostamalla työssä jaksamiseen, työhyvinvointiin sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Alle 35-vuotiaiden työhön osallistumisaste on Suomessa vain 31 prosenttia. Liian moni nuori jää ilman opiskelupaikkaa, ja työhön pääsy venyy. Työkyvyttömänä on jo noin 20 000 nuorta. Muun muassa nuorten masennus aiheuttaa miljardien menot yhteiskunnalle, kun verotuloja ei kerry ja sairaus aiheuttaa hoitokustannuksia. On etsittävä keinot, joilla kaikille nuorille annetaan mahdollisuus tulla yhteiskunnan tasaveroisiksi jäseniksi. Työurien pidentämisessä on otettava pakon ja heikennysten sijaan käyttöön porkkanoita. Myös esimerkiksi työnantajia tulee kannustaa pitämään iäkkäämpiä työntekijöitä pidempään työelämässä.

Suomi työvoimapolitiikassa jumbosijalla

Viimeisten työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden mukaan työttömyysaste nousee tänä vuonna noin 9,5 prosenttiin ja sen ennustetaan pysyvän miltei yhtä korkeana koko kehyskauden. Nuorisotyöttömyyden lisääntyminen on ollut rajua. Työvoimapolitiikan määrärahojen lisäys tämän vuoden 1. lisätalousarviossa tulee auttamatta liian myöhään. Sosialidemokraatit vaativat jo viime keväänä 200 miljoonan euron suuruista työllisyyslisäbudjettia. Hallitus ei vaatimukseen reagoinut, vaan antoi työttömyyden kasvun jatkua.

Hallitusohjelman mukaan rakennetyöttömyyden vähentämiseksi piti tehostaa työttömien koulutusta ja tukityöllistämistä sekä työnvälitystä.

Työllisyysmäärärahojen matalasta tasosta johtuen työttömien aktivointiaste on jyrkässä laskussa. Hyvinä työllisyysvuosina, vuosina 2007—2008, työttömien aktivointiaste oli 28 prosentin tuntumassa. Nyt työttömistä aktiivitoimissa on vajaat 22 prosenttia.

Työllisyysmäärärahojen mitoitus on edelleen liian alhainen. Toimet työttömien nuorten työllistämiseksi ovat positiivisia, mutta samalla on huolehdittava pitkäaikaistyöttömyyden ja ikääntyvien työttömyyden hoidosta. Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntymässä huolestuttavasti.

Vuodelle 2011 esitetään työvoimapolitiikan määrärahoja leikattavaksi 50 miljoonalla eurolla vuodesta 2010. Vuosina 2012—2014 määrärahoja vähennettäisiin edelleen. Huomioiden kehyskauden työttömyysennusteet ei linjaus ole järkevä. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden kasvun hillintä vaatii riittävät resurssit. Myös OECD on kiinnittänyt huomiota Suomen työvoimapolitiikan määrärahojen vaatimattomaan tasoon.

Erityisesti kehyskauden alussa on varattava riittävät määrärahat työvoimapolitiikkaan. Aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja on lisättävä vähintään 100 miljoonaa euroa ja sidottava määrärahat jatkossa työllisyystilanteeseen. Vaikeassa taloustilanteessa on palkkatukimäärärahoja suunnattava nykyistä enemmän julkiselle ja järjestösektorille työllistämiseen.

Lisää tehoa nuorten työllistämiseen

Etsivä työparitoiminta on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi nuorten tavoittamisessa ja ohjaamisessa koulutukseen tai työuralle. Opetusministeriön laskelmien mukaan etsivä nuorisotyö voitaisiin laajentaa viiden miljoonan suuruisella määrärahalla 70—80 prosenttiin kunnista. Tällainen summa tulee sisällyttää valtiontalouden kehyksiin.

Nuorten tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien turvaamiseksi on myös käynnistettävä koulutusohjelma sellaisille nuorille, joille virallinen tutkintojärjestelmä ja luokkamuotoinen oppiminen ei sovi. Vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen kehittämisohjelmassa voitaisiin kehittää monialaisena yhteistyönä työvaltaisten oppimisympäristöjen, työammattitutkintojen, tuettujen oppisopimusmallien ja osatutkintojen kokonaisuutta. Ohjelma toteutettaisiin kiinteässä yhteistyössä työnantajien ja työpajojen kanssa.

Valvonta- ja palveluresurssit laiminlyöty

Myös kehyksissä määritellyt resurssit työvoimapalveluissa, työsuojelussa ja ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen ennakko- ja jälkivalvonnassa ovat riittämättömät. Jo nykyisellään tilanne on paikoin kestämätön. Ongelmia tulee lisäämään hallituksen ajama ulkomaalaislain muutos, jolla poistetaan työvoiman saatavuusharkinta, sillä se kasvattaa valvontatarvetta työsuojeluhallinnossa ja Maahanmuuttovirastossa. Maahanmuuttovirastolle siirretään jonkin verran resursseja työvoimaviranomaisilta, mutta jälkikäteisvalvontaan eli työsuojeluun ei hallitus lisäresursseja lupaa. Myös TE-toimistot työskentelevät nyt äärirajoilla: vuoden 2010 alussa 60 prosenttia TE-toimistoista piti henkilöstöresurssien riittävyyttä huonona kaikkien tehtävien hoitamiseen.

Kuntien palveluiden heikkeneminen uhkaa jatkua

Hallitus on jättänyt kunnat yksin, eikä se ole huolehtinut kuntien riittävästä palveluiden tuottamisen rahoituksesta. Hallitus on keskittynyt lähinnä verojen keventämiseen ja vähätellyt talouskriisin vaikutusta kuntatalouteen sekä jättänyt kunnat käytännössä yksin vastaamaan kasvaviin palveluhaasteisiin. Tyly asenne on merkinnyt sitä, että kunnat ovat joutuneet tekemään lamatalouden likaiset työt.

Porvarihallituksen perintönä kuntataloudella on heikot lähtökohdat vuosille 2011—2014. Kehityksen taustalla ovat laman vaikutus ja väestön ikärakenteen muutos. Väestönmuutos lisää kuntien menoja vuoteen 2010 mennessä noin 2,5 mrd. euroa eli noin 3 prosenttiyksikön korotuspainetta kunnalliseen tuloveroprosenttiin. Kuntien tehtäviä on jatkuvasti lisätty, vaikka hallitus on toisin linjannut. Kuntien tehtävien lisäyksestä aiheutuvien lisämenojen rahoittamiseen hallitus ei ole osoittanut riittävästi rahaa.

Sosialidemokraatit esittivät jo vuoden 2009 alussa kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi kolmen vuoden sillanrakennusohjelmaa, jolla kuntatalous olisi autettu yli laman. Ohjelmalla olisi turvattu palveluiden taso sekä vältetty henkilöstön irtisanomiset ja lomautukset. Esitimme mm. valtionosuuksien pysyvää korotusta ja kuntien verotulojen vahvistamista sekä kuntien investointien vauhdittamista. Kuntien valtionosuuksiin ei ole tehty hallituksen toimesta ylimääräisiä valtionosuuksien korotuksia, vaan lisäykset perustuvat lakisääteisiin indeksikorotuksiin.

Hyvinvointipalveluiden leikkauksilla on kauaskantoisia ja vakavia seurauksia. 1990luvun lamassa tehdyt kuntapalveluiden leikkaukset aiheuttivat tiettyjen ryhmien osalta pitkäaikaista ja voimakasta syrjäytymistä. Viime laman virheet on vältettävä ja kiinnitettävä erityistä huomiota kuntien palveluiden toimivuuteen. Vaikka kuntien valtionosuuksien lisäys kasvattaisi valtion velkaa, se on inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä ratkaisu. Kalliimpaa ja tuhoisampaa on kasvattaa syrjäytymistä ja jättää osa ihmisistä yhteiskunnan ulkopuolelle. Laajamittainen syrjäytymiskehitys on uhka myös työllisyysasteen välttämättömälle nostamiselle. Erityisesti vahvat signaalit nuorten syrjäytymiskehityksestä vaativat nopeita ja määrätietoisia toimia. Toimivilla julkisilla palveluilla on tärkeä rooli köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä ja poistamisessa.

Kuntapalveluiden laatu on turvattava paitsi riittävillä resursseilla myös selkeämmällä normituksella mm. vanhustenpalveluissa. Lähtökohtana sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee olla terveyden edistäminen ja varhainen ongelmiin puuttuminen. Esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa merkittävästi viime vuosina. Ongelmaa voitaisiin parhaiten kitkeä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön niin, että voitaisiin välttää lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Tätä varten tarvitaan riittävät resurssit.

Valtion ja kuntien vastuunjakoa on korjattava niin, että kuntien peruspalvelujen rahoitus voidaan turvata kohtuullisella kunnallisverolla. Valtionosuuksiin tulee tehdä selvä tasokorotus. Vertailun vuoksi on mainittava, että esim. Ruotsissa hallituksen panostukset kuntapuolelle tänäkin vuonna ovat yli 1,5 mrd. euroa uutta rahaa. Suomessa hallitus on sen sijaan ajanut kunnat kerjuulle antaakseen tilaa yksityiselle sektorille. Tällaisesta kehityksestä kovimman hinnan maksavat palveluiden käyttäjät.

Hallitus on myös kerta toisensa jälkeen nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ja tällä tavoin heikentänyt pienituloisten asemaa. Sosialidemokraatit ovat vastustaneet korotuksia etenkin, kun paljon sairastaville ihmisille tärkeä terveydenhuollon ns. maksukattojen uudistamistyö on edelleen tekemättä. Hallitus vieläpä leikkaa pois kuntien valtionosuuksista ne tulot, jotka kunnat asiakasmaksuista saavat. Tämä sotii vastoin valtio-kuntasuhteessa pitkään voimassa olleita periaatteita.

Työttömien määrän kasvun myötä kunnille tulevia menonlisäyksiä ei ole kehysselonteossa tarpeellisessa määrin huomioitu. Työttömyys lisää myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntää. Työmarkkinatuen tason ollessa liian alhainen kasvaa toimeentulotuen tarve. Tämä aiheuttaa ongelmia pitkäaikaistyöttömille itselleen sekä rasittaa entisestään kuntien taloutta. On pikaisesti ryhdyttävä toimiin henkilöstön lisäämiseksi sosiaalitoimeen sekä valvottava, että lainmukaiset velvoitteet kunnissa täytetään. Toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi tulisi myös nostaa mm. työttömän peruspäivärahan ja työmarkkinatuen sekä asumistukien tasoa.

Kehyssuunnitelmassa kuntien heikentyneitä investointimahdollisuuksia ei oteta riittävästi huomioon. Kuntien talouden elvyttäminen on ratkaisevassa asemassa taantuman ylittämisessä, ja kuntia tulisikin ohjata voimakkaasti sijoittamaan peruskorjaukseen ja uusiin rakennusinvestointeihin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kuntien omavaraisuudesta on huolehdittu, jotta esimerkiksi rakennerahastojen liian korkea omavastuuosuus ei estä kuntia käyttämästä panosta hyväkseen. Kuntien valtionosuuksien kasvattamisen ohella rakennusinvestointien pikainen käynnistäminen edellyttää lisäpanostusta valtiolta. Rakentamisen ohjauksen on kuitenkin myös tuettava rakennuskannan energiatehokkuuden ja taloudellisuuden parantamista. Kuntien rakentamisen suoraksi tukemiseksi tulisi ottaa käyttöön kahden vuoden määräajaksi kunnille suunnattu investointituki.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole tukenut kuntatalouden vahvistamista vaalikauden aikana. Opetus- ja sivistyspuolella se näkyy mm. opettajien lomautuksina, oppilashuollon merkittävänä heikkenemisenä ja liian suurina opetusryhminä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa kenttä on sekava ja pirstaloitunut. Nyt tarvitaan yhtenäinen näkemys siitä, mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus ja mikä on sen vaikuttavuus, sekä toisaalta, mikä on koko palvelurakenneuudistuksen tavoite ihmisen kannalta.

Sosialidemokraattien mielestä uudistusta tulisi edelleen jatkaa vahvojen peruskuntien synnyttämisen suuntaan. Tällöin voidaan turvata palveluille riittävä väestöpohja sekä ennakoitava ja riittävä rahoitus.

Perusväylänpitoon ei vieläkään kaivattuja lisäresursseja

Liikennepolitiikan on oltava pitkäjänteistä, ennustettavaa, luotettavaa ja ympäristöystävällistä investointipolitiikkaa. Epävarmuus vaikuttaa kielteisesti joka taholle ja käy kalliiksi kaikille sekä heikentää liikenneturvallisuutta merkittävästi. Pitkäjänteisyyden perusehto on uskottavuus ja määrärahojen riittävyys. Hallitus on omassa liikennepoliittisessa selonteossaan todennut: "Toimiva liikennejärjestelmä ja pitkäjänteinen liikennepolitiikka tukevat elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä sekä sitä kautta talouskasvua. Valtion lyhytjänteinen, hankekohtainen budjetointikäytäntö vaikeuttaa osaltaan hankkeiden tehokasta toteuttamista." Eduskunta on kerta toisensa jälkeen edellyttänyt, että määrärahakehykseen on jo alusta lähtien sisällytettävä riittävät määrärahat liikenneväylien pitkäjänteiseen kehittämiseen. Eduskunnan valtiovarain- sekä liikenne- ja viestintävaliokunta ovat myös toistuvasti vaatineet hallitusta lisäämään perusväylänpidon määrärahoja. Myös eduskunnan tarkastusvaliokunta on huomauttanut asiasta.

Väylien rapautuva kunto ja jo useiden vuosien aikana riittävän rahoituksen puuttuessa kasvanut korjausvelka edellyttäisivät olennaisesti korkeampaa rahoitustasoa, jotta väyläverkosto pystyttäisiin pitämään edes nykyisessä, sinänsä jo tällä hetkellä varsin heikossa kunnossa. Rahoitusvajeen jatkuttua jo pitkään on viitteitä siitä, että ajaudutaan merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin. Kehyspäätöksen linjaukset eivät tuo perusväylänpitoon kaivattuja lisäresursseja. Keskeisin viesti liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimielisessä lausunnossa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2011— 2014 on, että "perusväylänpitoon on osoitettava liikenneverkon riittävän kunnon, liikenneturvallisuuden ja tarpeellisen kehittämisen turvaava rahoitus. Tämä tarkoittaa perusväylänpidon kokonaisuuden kannalta yli 200 miljoonan euron vuotuista tasokorotusta." Valiokunta haluaa, että perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyden kuntoon saamiseksi, väyläinvestointien pitkäjänteisyyden kehittämiseksi ja riittävän pitkäjänteisen liikenteen suunnittelun mahdollistamiseksi tulee laatia vaalikauden ylittävä liikenteen rahoitussuunnitelma.

Myös elinkeinoelämän edustajat ovat useaan otteeseen vedonneet hallitukseen, että jo pelkästään taloudellisen taantuman takia liikenneinvestoinnit ja niiden riittävä rahoitus ovat ratkaisevassa asemassa työllisyyden ja Suomen kilpailukyvyn kannalta, mutta myös ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Liikenneväylien yksittäiset kehittämisinvestoinnit eivät riitä, jos samaan aikaan laiminlyödään muun väyläverkon palvelutason ylläpito ja kehittäminen.

Seinäjoki—Oulu-rataosuuden laaja perusparannushanke on liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan valtakunnallisesti tärkein menossa oleva ratahanke. Rataosuuden rahoitus tuleekin turvata siten, että hankekokonaisuus voidaan toteuttaa keskeytyksettä ja mahdollisimman pikaisesti. Nyt VR on joutunut rahoittamaan hanketta, jotta työt eivät keskeytyisi jo elokuussa. Lisäksi erityisiä tarpeita on kevyen liikenteen väylien rakentamisessa ja tasoristeysten poistamisessa. Myös monien siltojen kunto on luvattoman huono.

Hallitus toteaa liikennepoliittisessa selonteossaan, että noin 90 prosenttia liikenteen kasvihuonepäästöistä on peräisin tieliikenteestä ja tieliikenteen päästöistä puolestaan 60 prosenttia tulee henkilöautoliikenteestä. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta on linjannut yksimielisesti, että "joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja toimintavarmuutta ympäristöystävällisenä kuljetusmuotona tulee lisätä varmistamalla joukkoliikenteen riittävä rahoitustaso." Sosialidemokraattien mielestä nykyisellä joukkoliikennetuella ei saavuteta niitä tavoitteita, joita hallitus on asettanut muun muassa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on lisättävä kehittämällä lippujärjestelmiä, joukkoliikenteen palvelujen yhteensopivuutta, palvelutasoa ja luotettavuutta. Myös haja-asutusalueiden asukkaille on taattava tasavertaiset ja asiointiyhteydet turvaavat joukkoliikennepalvelut.

Koulutuksen voimavaroja lisättävä

Yliopistolakiuudistuksen yhteydessä sosialidemokraatit korostivat erityisesti kaikkien yliopistojen perusrahoituksen turvaamisesta. Mielestämme vaarana oli, että yliopistojen tasaarvoisuus romuttuu ja Suomeen kehittyy kahden tason yliopistoja: sellaisia, jotka kerryttävät varoja sekä valtiolta että elinkeinoelämältä, ja sellaisia, joille varoja ei kerry kummastakaan lähteestä. Hallitus kiisti rahoitukseen liittyvät ongelmat ja painotti, ettei uudistuksen seurauksena yhdenkään yliopiston taloudellinen asema heikkene merkittävästi. Myös henkilöstön asemasta luvattiin huolehtia. Totuus on kuitenkin tällä hetkellä toinen. Uusi yliopistolaki toi lisämenoja muun muassa vakuutus-, työnantaja- ja pankkimaksuissa. Työttömyysvakuutusmaksu jäi vastoin lupauksia korvaamatta yliopistouudistuksen yhteydessä, minkä vuoksi jouduttiin jälkikäteen säätämään poikkeuslaki. Tämä kattaa kuitenkin vain kaksi vuotta, jonka jälkeen yliopistoille on luvassa jälleen rahoitusvaje. Useasta yliopistosta on kerrottu, että esimerkiksi palkkojen ja tilakustannusten nousu ovat aiheuttaneet ongelmia, koska vain osaan noususta on saatu kompensaatiota lisääntyneenä rahoituksena. Seurauksena monen yliopiston budjetti on miinuksella. Yliopistouudistuksen yhteydessä luvattiin myös, että valtion tuottavuusohjelma ei enää koske yliopistoja. Tässäkään lupaukset eivät pitäneet; tuottavuusohjelma puree edelleen yliopistoihin.

Helpotusta yliopistojen tilanteeseen ei ole luvassa. Hallituksen toimenpiteiden myötä yliopistojen perusrahoitus heikkenee ja aluepoliittisesti tärkeitä sivutoimipisteitä uhkaa lakkautus. Esimerkiksi Oulun yliopisto vähentää 180 työpaikkaa, joista irtisanottavien määräksi on kerrottu 68. Opettajankoulutus ja tietojenkäsittelyn koulutus Kajaanissa lakkautetaan kokonaan. Itä-Suomen yliopisto joutuu myös irtisanomaan henkilöstöä. Pahimmillaan koko maksuttoman koulutuksen perustan annetaan sortua. Epävarmuutta on vielä lisännyt opetusministeriön työryhmän väläyttämät lukukausimaksut. Hallituksen onkin pidettävä yliopistoille antamansa lupaus ja korjattava perusrahoituksen puutteet välittömästi. Myös ammattikorkeakoulujen voimavaroista on huolehdittava.

Kuntien taloudellinen tilanne on heikko, ja kunnissa on toteutettu leikkauksia opetustoimeen. Monien kuntien päätökset ja suunnitelmat uhkaavat perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien toteutumista. Sosialidemokraatit ovat esittäneet, että kuntien valtionosuuksia pitäisi nostaa hallituksen esitystä enemmän, että perusopetuksen laatu ja tasa-arvoisuus voitaisiin taata. Lisäksi uusi valtionosuusjärjestelmä ei tue opetuksen voimavaroja.

Valtionosuuksien noston tarve, kun valtionosuuksien erityisopetuskerroin on poistettu, liittyy myös erityisopetusuudistukseen. Esitys lisäisi erityisopetuksen tukimuotoja, ja esityksen keskeinen idea on integroida erityisopetusta tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen ryhmiin.

Hallituksella ei ollut esitystä tuodessaan käsitystä tarvittavista resursseista. Opetusministerin mukaan uudistus ei lisää kustannuksia. Uudistus kuitenkin lisää opettajan työtä, joka on korvattava. Pedagogisten selvitysten tekemiseen opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta, joka ei sekään onnistu kustannuksitta. Opettajat on koulutettava vastaanottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Uudistus lisää myös rehtorien työmäärää. Miten kunnat, jotka lomauttavat opettajiaan, voisivat lisätä tuntikehystä tukiopetukseen tai oppilashuoltotyöhön? Oppilashuollon palveluiden riittävyydessä on jo nyt ongelmia koko maassa.

Erityisopetuksen uudistuksen rahoitus vaatii pitkäaikaisen ja kattavan resursoinnin eikä pelkästään lyhytnäköistä ja vaikeasti organisoitavaa hankerahoitusta. Uudessa lainsäädännössä tulee selkeästi säätää mekanismeista ja rahoituksesta, joilla tehostetun tuen toimenpiteiden, kuten pienten opetusryhmien, tukiopetuksen ja osa-aikaisen erityisopetuksen, saanti varmistetaan myös käytännössä.

Myös erityisopetusuudistukseen liittyy ongelma ryhmäkoosta. Viime aikojen kuntatodellisuus on näyttänyt, että ryhmäkoot ovat pysyneet ennallaan tai kasvaneet entisestään. Rahoitus ryhmäkokojen pienentämiseen ei ole ollut riittävä. Lisäksi olisi paremmin varmistettava, että rahoitus todella käytetään ryhmäkokojen pienentämiseen eikä johonkin muuhun.

Nyt on oikea aika kouluttaa, ja elvyttämistä aikuiskoulutuksen kautta on tehtävä suuremmassa mittakaavassa. Esimerkiksi Suomen Kuntaliiton mukaan aikuisten kasvava ammatillisen koulutuksen tarve pitäisi huomioida paremmin. Talouskriisin myötä yritykset ovat irtisanoneet ja lomauttaneet ja työttömien työntekijöiden määrä kasvaa jatkuvasti. Työvoiman osaamistason parantaminen on tärkeä osa työelämän muutosturvaa. Työttömien ja työttömyysuhan alaisten lisäkoulutukseen, korkeakoulujen aikuiskoulutukseen sekä työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tarvitaan lisäresursseja. Myös vapaan sivistystyön merkitystä on korostettava erityisesti nyt, kun talouden taantuma on vaikeuttanut monen suomalaisen elämää.

Edelleenkin liian moni nuori jää vaille toisen asteen koulutuspaikkaa. Ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä hallituksen esitystä enemmän, jotta suomalaisen elinkeinorakenteen muutokseen, väestön ikääntymiseen ja alakohtaiseen työvoimapulaan kyetään vastaamaan.

Eri puolilla Suomea oppilaat ja opettajat kärsivät oppilaitosten kosteus- ja homeongelmista. Koulurakennuksien sisäilmaongelmat uhkaavat henkilökunnan ja oppilaiden terveyttä, ja siksi toimenpiteiden pitää olla tehokkaampia. Myös kirjastorakennukset rapistuvat. Oppilaitosten, päiväkotien ja kirjastojen peruskorjaus- ja uudisrakentamishankkeiden rahoituksen on oltava reaaliaikaista ja riittävämpää. Lisäksi tällaiset rakennusinvestoinnit tukisivat kuntien toimintaa taloudellisesti vaikeana aikana.

Tulevaisuus on vihreässä kasvussa

Kehysten puitteissa toteutettavaa hallituksen ilmasto- ja energiapoliittista strategiaa voi aiheellisesti kritisoida siitä, ettei se sisällä mitään todella merkittäviä avauksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Erityisesti energiansäästön ja energiatehokkuuden potentiaalia ei toteuteta täydellä teholla. Sosiaalidemokraatit ovat sitoutuneet vahvasti ympäristövetoiseen kasvuun ja vihreiden työpaikkojen luomiseen. Työn ja ympäristön yhteensovittaminen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi edellyttää sekä käytännön toimia että niihin osoitettuja riittäviä varoja välittömästi.

Sosialidemokraatit ovat vaatineet uuden vihreän talouskasvun sopimusta, jossa merkittävä osa elvytykseen käytettävistä resursseista suunnataan ympäristöystävällisen talouskasvun ja teknologian kehittämiseen. Osaaminen, keksinnöt ja korkealaatuinen tutkimus luovat perustan ympäristövetoiselle kasvulle. Taloutta elvyttäviä ja samalla asumisen ja liikenteen rakennetta ympäristöystävällisemmäksi muokkaavia toimia tulee kiirehtiä. Joukkoliikenteestä on tehtävä mahdollisimman kilpailukykyinen ja kannattava valinta. Ympäristötöihin, jotka vaikuttavat myönteisesti sekä ympäristön hyvinvointiin että työllisyyteen, olisi panostettava huomattavasti nykyistä enemmän.

Ilmastonmuutoksen asettama haaste edellyttää myös ympäristöministeriön resurssien tuntuvaa kohentamista. Tästä huolimatta ympäristöministeriön määrärahatilanne on edelleen vakavasti vaarantunut, eikä kehyssuunnitelmassa ole kiinnitetty tähän lainkaan huomiota. Ministeriön resursseja on pienennetty koko hallituskauden ajan. Sosiaalidemokraatit pitävät ympäristöministeriön määrärahoja riittämättöminä ja ovat huolestuneita ympäristöpolitiikan pitkäjänteisen kehittämisen vaarantumisesta tästä syystä. Ympäristöhallintoa on vahvistettava ja ympäristöministeriö säilytettävä itsenäisenä, erillisenä ministeriönä.

Asuntoja ihmisten tarpeisiin, ympäristön ehdoilla

Taloudellisessa lamassa ihmisten henkilökohtaisen toimeentulon hetkellinen notkahdus johtaa tällä hetkellä usein siihen, että omistusasunnosta joudutaan luopumaan. Pahimmassa tapauksessa taakaksi jää vielä asuntovelka. Sosialidemokraatit esittävät, että työttömyyden sattuessa tai yrityksen mennessä nurin ihmisen tulisi voida säilyttää kotinsa kohtuullisin ehdoin. Valtion tulee valmistella takausmalli, jossa omistusasuja saa väliaikaista joustoa asuntovelan maksukustannuksiin, jolloin tarpeettomilta henkilökohtaisilta konkursseilta voitaisiin välttyä.

Mallissa valtio voisi antaa asuntolainalle väliaikaisen takauksen, jos omistusasujan tulotaso romahtaa esimerkiksi työttömyyden, sairauden tai konkurssin vuoksi. Valtion on edellytettävä pankeilta joustavuutta lainojen lyhennysaikataulujen järjestelyissä. Osana tällaista lyhennysten järjestelyä voidaan em. tilanteissa käyttää myös valtion myöntämää määräaikaista täytetakausta. Tilanteen normalisoiduttua lainanmaksu jatkuisi vanhoilla ehdoilla.

Uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen ja jo olemassa olevien vuokra-asuntojen peruskorjauksen lisäksi valtion asuntorahaston varoista tulisi tukea nykyistä voimakkaammin myös kohtuuhintaista uustuotantoa erityisesti nuoria ja lapsiperheitä silmällä pitäen. Uudisrakentamisessa tulisi suosia ja edistää puurakentamisen osuutta.

Suomessa asumiskustannukset ovat kohonneet voimakkaasti ja edelleen on odotettavissa huomattavia asumiskustannusten nousuja. Erityisesti vuokrat ovat nousseet jopa keskituloisten näkökulmasta hyvin korkeiksi. Valtion tukemassa uustuotannossa vuokrataso muodostuu asukkaiden tulotasoon nähden kohtuuttomaksi.

Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen edellyttäneet, että ihmisille voidaan jatkossakin tarjota kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. ARA-vuokra-asuntojen uustuotannon korkotukilainoituksen ehtoja on korjattava merkittävästi siten, että uustuotannolle myönnettävän 10 000 tai 15 000 euron käynnistysavustuksen lisäksi korkotuen nykyinen omavastuukorko, nykyisellään 3,4 prosenttia, puolitetaan. Näin päästäisiin nykyisillä rakennuskustannuksilla noin 10 euron/m² lähtövuokratasoon, jota voidaan pitää asumisen nykyhinnoissa kohtuullisena. Myös ARA-vuokra-asuntojen perusparannusjärjestelmä tulisi uusia siten, että korkotukilainoituksen ehtoja parannetaan uustuotannon lainaehtoja vastaavalla tavalla ja lisätuki sidotaan korjausten energiatehokkuuteen.

Vanhojen vuokratalojen peruskorjaus on kiireellistä saada liikkeelle erityisesti ottaen huomioon synkentynyt taloudellinen tilanne ja ensi vuoden rakennusalan työllisyysnäkymät. Samalla on mahdollista huolehtia remonttien energiatehokkuudesta siten, että korkotuki sidotaan korjausten energiatehokkuuteen niin, että alhaisimman koron saa eniten energiatehokkuutta edistävä remontti. Järjestelmä olisi yksinkertaisesti porrastettu siten, että omavastuuosuus laskee asteittain energiatehokkuuden toteutumisen suhteen ja alhaisin omavastuu eli 1,7 % on sellaisilla remonteilla, jotka täyttävät kaikki ennalta asetetut energiatehokkuustavoitteet.

Energiatehokkaiden korjausremonttien tukemiseksi tarvitaan hallituksen esittämää pientaloille kohdistuvaa kotitalousvähennystä vastaava yhdenvertaisemmin kohdentuva panostus. Sosialidemokraatit ovat esittäneet, että kotitalousvähennystä tulisi laajentaa koskemaan asunto-osakeyhtiöiden remontteja. Eri asumismuotojen välisen tasapuolisuusongelman lisäksi hallituksen esittämässä muodossa kotitalousvähennyksen ongelma on, ettei sen käyttöä ole rajattu energiatehokkuuden mukaan. Nyt sitä saa hyödyntää esimerkiksi kesämökin muuttamiseksi talviasuttavaksi tai öljykattilan vaihtamiseksi toiseen, mitä ei voida pitää ekologisesti kestävänä verokannustimena.

Puolustusmäärärahojen nostolle ei katteita

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole perusteltua ottaa käyttöön uusia puolustusmenoja nostavia indeksejä, kuten hallituksen kehysehdotuksessa tehdään. Puolustusmenojen mitoituksessa olisikin tullut lähteä kansanedustaja Juha Korkeaojan johtaman turvallisuus- ja puolustuselontekoa valmistelleen parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisistä ehdotuksista.

Erityisen ongelmallista on, jos puolustusvoimat rakentaa tulevaa toimintaansa ja käynnistää uusia varusteluohjelmia taloustilanteeseen täysin sopeutumattomien, tulevia vuosia koskevien rahoituslupausten varaan. Uusia varusteluohjelmia ei pidä nyt käynnistää perustuen oletuksiin lisärahoituksesta. Jos sitoudutaan nyt uusiin, pitkäaikaisiin hankintaohjelmiin, saattaa seurauksena olla uudet karsinnat puolustusvoimain päivittäisissä välttämättömissä menoissa, kuten kertausharjoituksissa, lentotunneissa sekä puolustusvalmiudelle ja koulutukselle välttämättömissä henkilöstömenoissa.

Epärealistinen tuottavuusohjelma

Tuottavuusohjelmaan perustuvat määrärahavähennykset alentavat oikeusministeriön hallinnonalan määrärahakehystä vuonna 2011 yhteensä lähes 5 miljoonaa euroa vuoteen 2010 verrattuna. Hallitus pyrkii oikeuslaitoksen toiminnan tehostamiseen lähinnä organisaatio- ja rakenneuudistuksilla sekä lainsäädännön muutoksilla toteuttaen samalla tuottavuusohjelmaa, joka edellyttää suuria vähennyksiä henkilötyövuosiin. On epärealistista kuvitella, että pelkästään tuomioistuinprosesseja ja työmenetelmiä tehostamalla tuottavuutta voitaisiin edelleen lisätä merkittävästi. Tuottavuusohjelman yksisilmäinen toteuttaminen ja tiukka kehysbudjetointi ovat ajaneet oikeudenhoidossa perusoikeuksien toteutumisen edelle. Suomalaiset oikeudenkäynnit venyvät erityisesti talousrikosten osalta edelleen epäinhimillisen pitkiksi. Talousrikosten tutkinnan nopeuttaminen edellyttää sekä syyttäjäpuolen että poliisitoimen resurssien turvaamista.

Tuottavuusohjelma ulottuu myös entisestään resurssipulasta kärsivään vankeinhoitoon. Erityisesti vankeinhoitolaitoksessa henkilöstön lähtökohtaisen alimitoituksen vuoksi vähennysten toteuttaminen tavoiteaikataulussa on epärealistista. Oikeusministeriön hallinnonalalle on osoitettu 103 henkilötyövuoden vähentäminen vuoteen 2015 mennessä. Vähennyksistä 90 on tarkoitus toteuttaa siirtymällä yleisessä edunvalvonnassa osittain ostopalveluiden käyttöön, mitä selvittämään on asetettu työryhmä. On perusteltua epäillä ostopalveluun siirtymisen kustannussäästöjä, ja työryhmän on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, voidaanko tavoitellut säästöt todella saavuttaa ostopalvelulla.

Kehitysyhteistyötavoitteet saavutettava

Talous-, ruoka- ja ilmastokriisit sekä väestönkasvu ovat aiheuttaneet inhimillisen katastrofin monessa kehitysmaassa. Muuttoliikkeet kehitysmaista ovat kasvaneet. Väestön kasvu ja väestön tasaiseen jakautumiseen liittyvät kysymykset ovat yksi ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalon kysymyksistä. Kehitysyhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan juuri nyt. Kehityspoliittisista sitoumuksista on tärkeää pitää kiinni. YK:n vuosituhattavoitteet, kuten lukutaidon lisääminen ja köyhyyden puolittaminen, on saavutettava aikataulussaan.

Maailmassa on alueita, joissa humanitaarinen hätätila on jatkuvasti käsillä. Koulutuksen ja naisten ja lasten aseman parantamisen kehitysyhteistyöprojektit ovat tehokkaimpia hyvinvoinnin kasvun luojia ja köyhyyden vähentäjiä. Niihin sijoittaminen myös jatkossa on tärkeää. Kehitysmaille suunnattava ilmastorahoitus ei saa vähentää muihin kehitysyhteistyöprojekteihin käytettäviä resursseja, ja eri alueiden rahoituspäätösten on oltava keskenään läpinäkyviä ja eroteltavissa. Vahvistamalla demokratiaa, lisäämällä osallistumismahdollisuuksia sekä kasvattamalla hyvää hallintoa luodaan kestävää kehitystä.

Suomen nykyhallituksen tekemät kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauspäätökset ovat olleet vastuuttomia. Nykyistä laajempaa pakolaiskulujen kirjaamista osaksi kehitysapua ei myöskään voi hyväksyä. Kehitysyhteistyön laadun kannalta on tärkeää, että kehitysavun määrärahat kasvavat tasaisesti ja ennustettavasti. Suomen on saavutettava YK:n asettaman 0,7 prosentin bruttokansantuotetavoite vuoteen 2015 mennessä. Sosialidemokraatit esittävät, että syksyllä 2010 on laadittava yli vaalikauden menevä kaikkien suomalaisten puolueiden sopimus tämän 0,7 prosentin BKT-tavoitteen saavuttamiseksi tässä aikataulussa.

Syrjäytymisen ehkäiseminen on parasta oikeuspolitiikkaa

Valtioneuvoston kehyksissä kriminaalipolitiikan yhdeksi painopistealueeksi mainitaan rikoksentorjunnan tehostaminen. Sosialidemokraatit pitävät merkittävimpänä uhkana kansalaisten turvallisuudelle syrjäytymistä ja katsovat, että syrjäytymisen ehkäiseminen on myös parasta oikeuspolitiikkaa. Kehyksissä ei kuitenkaan esitetä syrjäytymisen ehkäisemiseen, maahanmuuttajien kotouttamiseen eikä oikeuspoliittiseen tutkimukseen panostamista, vaikka juuri ne ovat ratkaisevassa asemassa rikosten ennaltaehkäisemisessä ja vaikka ennaltaehkäisy tulisi yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin vaikeasta syrjäytymisestä koituva lasku.

Työttömyyden lisääntyminen ja hallituksen rikkaimpia suosiva veropolitiikka ovat osaltaan lisänneet tuloeroja, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Kansalaisten pahoinvoinnin lisääntyminen näkyy myös henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrän kasvussa. Sosialidemokraatit ovat toistuvasti esittäneet lisäyksiä oikeuspoliittisen tutkimuksen määrärahoihin, työllistymisen tukemiseen, sosiaaliturvaan sekä maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä edistäviin toimiin, jotka tukisivat sekä talouden elpymistä että syrjäytymisen ja rikollisuuden ehkäisemistä.

Riittämättömät resurssit vaarantavat oikeusturvan

Oikeusministeriön hallinnonalalla kärsitään edelleen kroonisesta aliresursoinnista. Erityisesti tuomioistuimissa ja rikosseuraamuslaitoksessa, oikeusaputoimessa ja ministeriössä siirtyvien määrärahojen taso jää edelleen hyvin alhaiseksi, mikä tarkoittaa paitsi tiukkaa menokuria myös sitä, että hallinnonalalla ei ole mahdollisuuksia menojen uudelleenkohdentamiseen kehyksen sisällä.

Syyttäjälaitokselle ei kehyksissä esitetä pysyvää kehystason lisäystä. Talousrikosten ja harmaan talouden torjuntaresurssit ovat edelleen riittämättömät, ja vankiloiden uudisrakennuksista ja peruskorjauksista johtuvat vuokramenojen lisäykset rasittavat vankeinhoitoa entistä pahemmin. Toimitilakysymysten ratkaisemiseen ei ole varattu lisäresursseja myöskään esimerkiksi paljuselleistä eroon pääsemiseksi. Yleisten tuomioistuimien ja syyttäjien asianhallintajärjestelmän kehittämisen rahoitus on turvattava, sillä kehittämistyöllä on keskeinen merkitys muun muassa rikosasioiden käsittelyaikojen hallinnan kannalta.

Yksityistäminen ei sovi vankeinhoitoon

Eduskunnassa parhaillaan valiokuntakäsittelyssä oleva hallituksen esitys valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 17/2010 vp) sisältää mahdollisuuden tilata valvontajärjestelmä yksityiseltä palvelun tuottajalta. Lisäksi oikeusministeriössä selvitetään mahdollisuuksia vankikuljetusten yksityistämiseksi. Viranomaistahon syrjäyttäminen vankeinhoidossa ei voi tulla kyseeseen, ei etenkään ensisijaisesti kustannustehokkuuden ja tuottavuusohjelman suoraviivaisen toteuttamisen nimissä. Vankeinhoito, joka edellyttää erityistä ammattiosaamista, on säilytettävä viranomaisen käsissä.

Vankeuslaki (767/2005) edellyttää, että jokaiselle vangille laaditaan yksilöllinen suunnitelma rangaistusajan suorittamista, vapauttamista ja ehdonalaista vapautta varten. Todellisuudessa vankeinhoidon kroonisen resurssipulan vuoksi riski- ja tarvearvioita tehdään vain murto-osalle vangeista ja niiden toteutumisella on myös merkittäviä alueellisia eroja. Tilanne on kestämätön paitsi vankien yhdenvertaisuuden, myös uusintarikollisuuden ehkäisemisen kannalta.

Turvallisuusrakenteita on vahvistettava

Oikeuslaitos on tilanteessa, jossa määrärahojen kroonistuneesta niukkuudesta johtuen kansalaisten oikeusturvaa ja perustuslain edellyttämää tuomioistuinasian käsittelyä kohtuullisessa ajassa ei enää pystytä takaamaan. Samaan aikaan oikeuslaitoksen niukat resurssit on jaettu epätarkoituksenmukaisesti, eivätkä esimerkiksi poistuneiden lautamieskustannusten säästöt ole ohjautuneet täysimääräisesti käräjäoikeuksien henkilöstöresursseihin. Oikeuslaitoksen lisäksi käsittelyajat ovat venyneet kohtuuttomiksi myös muun muassa työttömyys- ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnissa. Sosialidemokraatit ovat erittäin huolestuneita oikeusturvan jatkuvasta vaarantumisesta.

Kehyksissä esitetään vuosittaista 117 miljoonan euron lisäystä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Kustannusten nousu johtuu muun muassa pitkittyneistä käsittelyajoista. Nykyisellään turvapaikka-asioiden käsittely onkin riistäytynyt käsistä: käsittelyajat ovat aivan liian pitkiä ja vastaanottotoiminnan kustannukset lisääntyvät tuntuvasti. Tästä syystä on ryhdyttävä toimiin perusteettomien turvapaikkahakemusten karsimiseksi.

Kunnille pakolaisista ja turvapaikanhakijoista maksettavien korvausten ennakoidaan kehyssuunnitelmassa nousevan vuonna 2011 22 miljoonalla eurolla ja kehyskaudella edelleen hieman. Tällä hetkellä noin 600 oleskeluluvan saanutta henkilöä on ilman kuntapaikkaa vastaanottokeskuksissa, eikä heidän kotoutumisensa ole päässyt edes alkuun. Kuntakorvausten tuntuva ja pikainen nostaminen on välttämätöntä ottaen huomioon kuntatalouden ahdingon ja kuntapaikkaa ilman olevien, oleskeluluvan saaneiden, henkilöiden suuri määrä.

Hätäkeskus uudistus arvioitava uudelleen

Suomalaisten turvallisuuden näkökulmasta myös hätäkeskusjärjestelmän kriisi on otettava resurssienjaossa huomioon. Edellisellä hallituskaudella luotiin pohja nykyiselle, vielä voimassa olevalle hätäkeskusjärjestelmälle. Silloisessa hätäkeskusaluejaossa, joka perustui eduskunnan 2001 tekemään päätökseen, huomioitiin sekä turvallisuusrakenteet että teknisten järjestelmien toimivuus. Tätä muutosta ollaan vasta ajamassa sisään. Nyt hätäkeskusjärjestelmä ja koko pelastustoimi tarvitsevat rauhallista kehittämisvaihetta. Hallituksen käynnistämä hanke vähentää hätäkeskusten määrää luo epävarmuutta niin hätäkeskusjärjestelmälle kuin turvallisuusrakenteellekin. Nykyiset hätäkeskukset on säilytettävä eikä maakuntia saa uudistuksessa suunnitellulla tavalla asettaa vastakkain.

Sisäasiainministeriön toimintamenoissa on turvattava kriisinhallinnan resurssit. Sosialidemokraatit ovat pitäneet järjestelmällisesti esillä laajaa turvallisuuskäsitystä ja mahdollisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäistyä. Kriisinhallinta on keskeinen Suomen turvallisuuspolitiikan keino, jolla Suomi osaltaan pyrkii edistämään maailman konfliktialueiden vakautta. Myös rajavartiolaitoksen määrärahatilanne edellyttää panostuksia rajaturvallisuuden takaamiseksi.

Perustelut

Valtioneuvoston selonteko (VNS 2/2010 vp) valtiontalouden kehyksistä vuosille 2011—2014 pohjautuu ennusteisiin talouden kehityksestä lähivuosien aikana. Esityksessä myönnetään, että talouskriisin vaikutukset tulevat ulottumaan pitkälle tulevaisuuteen. Velkaa, jota nyt otetaan, tullaan maksamaan vielä pitkään kehyskauden jälkeen. Alijäämästä ja velkaantumisesta, alijäämän suuruudesta ja sen tarpeellisuudesta puhutaan monella foorumilla. Tämän hetken talouskriisin taustalla on osaltaan juuri holtiton lainanotto. On siksi aiheellista kysyä, miksi käsiteltävänä olevissa kehyksissä ollaan valmiita kartuttamaan velkaa nopealla tahdilla vuodesta toiseen.

Tilanteessa, jonka vaikutukset tuntuvat Suomen taloudessa vielä pitkään, on varovaisuus tärkeä piirre. On järjetöntä suunnitella elävänsä yli varojen koko kehyskauden ajan. Mitä tapahtuu sitten, jos korot eivät pysykään alhaalla, vaan alkavat nousta? Kuluvan vuoden huhtikuun lopussa valtiolla oli velkaa 68,7 mrd. euroa. On laskettu, että julkisyhteisöjen velka lisääntyy vuosittain keskimäärin 10 mrd. eurolla, ja nousee vuonna 2015 60 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. On mahdollista, että velkaantumisaste jää tälle 60 prosentin tasolle. Mikäli korkotaso taas uhkaa nousta tavallista korkeammaksi, nousee velkaantumisaste yli tuon 60 prosentin, ja viimeistään sen jälkeen talouden voidaan sanoa olevan kestämättömällä pohjalla. Käsiteltävänä olevissa kehyksissä tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitä menoja voitaisiin leikata ja mitä veroja voitaisiin korottaa.

Sen lisäksi, että tulevat vuodet tulevat olemaan raskaita valtiolle, ne tulevat olemaan niitä myös kunnille. Selonteko jättääkin liian vähälle huomiolle monen kunnan huolestuttavan taloudellisen tilanteen. Kuntien verotulojen on laskettu supistuvan tänä vuonna noin 3 %. Erityisen suuren haasteen kunnille asettaa väestön nopea ikääntyminen, sillä ikäsidonnaisten menojen paine kohdistuu suurelta osin kuntiin. Väestömuutos tulee lisäämään kuntien menoja vuoteen 2020 mennessä noin 2,5 mrd. euroa. Kuntapalveluiden rahoitustarve on sen suuruinen, että valtion tulisi tukea kuntia joko valtionosuuksien korotuksen muodossa tai siirtämällä vastaavan summan verran verotusoikeutta kunnille. Olisi perusteltua esimerkiksi vahvistaa kuntien veropohjaa siirtämällä mahdollisimman pian jäteveron tuotto kunnille.

Suuntaviivojen luominen tulevaisuutta varten on tärkeä tehtävä, jossa eri valiokuntien kannan huomioonottamisella on iso rooli. Selontekoa on käsitelty eri valiokunnissa. Valiokuntien mietinnöistä käy selkeästi ilmi, että niissä ei pidetä hallituksen linjaa riittävän hyvänä. Valiokunnat haluavat muutoksia annettuun ehdotukseen.

Hallintovaliokunta toteaa, että valtionosuuksiin tulisi tehdä tasokorotus ja samalla kuntien veropohjaa tulisi vahvistaa. Tämä hillitsisi kunnallisveron korotuspaineita. Sen lisäksi valiokunta toteaa, että mm. poliisin putkatilat tarvitsevat uudistamista.

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei kehyspäätökseen sisälly vuoden 2010 talousarvioon sisällytettyä lisäystä syyttäjälaitokselle. Samoin tuomioistuimille osoitetut määrärahat jäävät edelleen liian alhaisiksi. Suomi onkin viime vuosina saanut kymmenittäin huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta viivästyneistä oikeudenkäynneistä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta tuo esille sen, että perusväylänpitoon kehyksessä varattu rahoitus on tarpeeseen verrattuna huomattavan alhaisella tasolla. Korjausvelka edellyttäisi huomattavasti korkeampaa rahoitustasoa, mutta ehdotetulla rahoitustasolla väyläverkoston kunto heikkenee jatkossakin. Valiokunta ei pidä hyvänä sitä, että maantieverkoston annetaan rapistua.

Maa- ja metsätalousvaliokunta huomauttaa, että ns. KEMERA-tuen osuutta uudessa kehyksessä on supistettu 10 miljoonaa euroa vuosina 2011—2013. Erityisen ongelmallista tämä on valiokunnan mukaan siksi, että käytettävissä oleva määrärahat ovat jo ennestään niukkoja.

Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä sitä, että puolustusvoimien henkilöstön määrä pidetään noin 15 000 henkilön tasolla, sillä sitä pienempi henkilöstön määrä aiheuttaa merkittäviä paineita puolustusvoimien rauhan ajan organisaatiolle.

Sivistysvaliokunta tuo esille sen, että ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkoja on kokonaismäärältään vieläkin väliaikaisesti lisättävä. Sen lisäksi valiokunta toteaa, että kehyksessä ei ole mukana valtion vuonna 2007 tehtyyn virka- ja työehtosopimukseen perustuvaa samapalkkaerää tai maaliskuun keskustason palkkaratkaisun vaikutuksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta teroittaa, että kuntien toiminnan tuottavuuden lisääminen edellyttää muun muassa tietojärjestelmien kehittämistä. Tällaista kehityshanketta tuetaan vuosittain noin 20 miljoonan euron lisämäärärahalla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistusten täytäntöönpanoa tehostetaan.

Talousvaliokunta on viime vuonna antamassaan lausunnossa TaVL 27/2009 vp pitänyt talous- ja velkaneuvonnan palveluiden tarjonnan tilaa huolestuttavana. Saadun selvityksen mukaan tilanne ei kuitenkaan nykyisellä panostuksella ole vielä helpottanut.

Tarkastusvaliokunta toteaa, että valtion kaukojunaliikenteen ostot ovat olleet 31,5 milj. euroa vuodessa. Vuodesta 2012 lukien tähän tarkoitukseen on laskennallisesti varattu vain 20 milj. euroa vuosittain. Tällä tulee valiokunnan mukaan olemaan vaikutuksia junaliikenteen kattavuuteen ja valtakunnalliseen palvelutasoon.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta huolimatta kehyspäätöksessä ei erikseen suunnata tai lisätä määrärahoja pitkäaikaistyöttömyyden hoitamiseen tai ennaltaehkäisyyn.

Ympäristövaliokunta huomauttaa, että ympäristöministeriön hallinnonalan määrärahakehys on vuosina 2011—2014 laskeva. Laskeva kehys huolestuttaa valiokuntaa, koska hallinnonalan tehtävät lisääntyvät samaan aikaan jatkuvasti. Valiokunta toivoo, että talousnäkymien vaikeuksista huolimatta erityisesti ilmastopolitiikan tulee olla yksi selkeistä painopisteistä.

On ristiriitaista, että valiokunnat lausunnoissaan menokehyksistä esittävät suurta menojen tarvetta, kun taas taloustilanne samanaikaisesti edellyttää joka tapauksessa tulevaisuudessa menoleikkauksia ja todennäköisesti myös joitakin veronkorotuksia. Mielestäni tässä tilanteessa tärkeämpää on valita tiukan talouspolitiikan linja, joka säästäisi meidät tulevaisuudessa vielä ikävämmiltä päätöksiltä.

Perustelut

Hallitus ilmoittaa selonteossa, ettei se enää tee poliittisia linjauksia. Vaikka linjaus on ajankohta huomioon ottaen ymmärrettävä, ei se ole hyväksyttävä. Ei elämä vaaleihin lopu, vaikka hallitus aivan oikein arvioikin oman uransa lopullisesti päättyvän. On käsittämätöntä, että hallitus ei kehysselonteossa ota kantaa kuin enintään viitteellisesti niin työttömyyden torjuntaan, työttömyysturvan tasoon kuin kuntien rahoitusasemaankin.

Oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden osalta kehysselonteko tuottaa pahan pettymyksen. Kehyspäätöksen keskeinen ongelma on, että siinä esitetään aivan liian vähän määrärahoja köyhyyden poistamiseen ja lapsiperheiden, pitkäaikaistyöttömien, -sairaiden, omaisten sekä vanhusten asemaa vahvistaviin uudistuksiin.

Vasemmisto myös paheksuu, ettei tässäkään kehyksessä ole lunastettu lupausta puolison tai samassa taloudessa elävien vanhempien tuloihin perustuvan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisesta.

Markkinat synnyttävät luonnostaan eriarvoisuutta. Siksi tarvitaan yhteiskunnan korjaavia toimia. Perusturvalla ja pienituloisten verotusta keventämällä sekä kohdentamalla enemmän verotusta suuriin tuloihin ja palauttamalla suuret varallisuudet verolle voidaan oikeudenmukaisuutta lisätä ja eriarvoisuutta vähentää.

Lapsiperheiden suhteellinen asema tulonjaossa on heikentynyt, ja ne ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä. Lapsiköyhyys alkoi kasvaa vuonna 1994 ja on kasvanut siitä lähtien lähes kolminkertaiseksi. Lapsiväestössä köyhyys on nyt yleisempää (14 %) kuin muun väestön keskuudessa. Lapsiperhekyselyn tulosten mukaan menojen kattaminen tuloilla oli hankalaa kahdessa viidestä perheestä, pienituloisimmassa viidenneksessä yli puolessa perheistä ja yksinhuoltajien perheissä jopa kahdessa kolmesta.

Lapsiperheiden vanhemmat käyvät työssä keskivertoväestöä yleisemmin kaikissa tuloryhmissä, mutta tulonsiirrot muodostavat oleellisen osan toimeentulosta erityisesti pikkulapsiperheissä. Pienituloiset lapsiperheet joutuvat elämään "kädestä suuhun" eivätkä yllä samaan kulutustasoon kuin muut. Yllättävät menoerät tai tulonmenetykset voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti. Tämä ei selity pelkästään työttömyydellä ja työelämän rakenteellisilla muutoksilla, kun työtä ei ole tarjolla vähän koulutetuille ihmisille. Lapsiköyhyys on yhteydessä myös perhevaiheeseen sekä perheen kokoon ja rakenteeseen: heikoin tilanne on yksinhuoltajien sekä monilapsisten perheiden lapsilla.

Lapsiperheiden paremminvointi edellyttäisi, että

• lapsilisä tehtäisiin etuoikeutetuksi tuloksi
• työmarkkina- ja peruspäivärahaa korotettaisiin
• vanhempainvapaajärjestelmässä siirryttäisiin 6+6+6-malliin, kustannukset tasattaisiin ja päivärahaetuutta korotettaisiin
• neuvolapalveluihin sekä päivähoidon ja koulujen henkilöstökuluihin ja tukipalveluihin lisättäisiin valtion rahoitusta.

Työttömyyden aikaiseen perusturvaan (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki) on pakko tehdä tasokorotus, jos syrjäytymistä halutaan todella estää. Tasokorotus heijastuisi myös ansiosidonnaisella työttömyysturvalla elävien tilanteeseen ja nostaa erityisesti osa-aikaisten ja pätkätyöntekijöiden työttömyysturvan tasoa. Vaikka työttömyysturvamenot ovat menokehysten ulkopuolella, ei työttömyysturvan tasoa voida irrottaa työllisyyspolitiikan kokonaisuudesta, kun päätösten kokonaisvaikutuksia arvioidaan. Mikäli mahdollisimman moni työtön kyetään pitämään työmarkkinoiden käytössä riittävällä perusturvalla ja aktiivisella työllisyyspolitiikalla, vaikuttaa se myönteisesti myös työllisyysasteeseen. Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta valtiontalous kyetään pitämään tasapainossa.

Osaltaan lapsiperheiden köyhyyttä voidaan vähentää poistamalla työmarkkinatuen riippuvuus puolison tuloista. Tähän hallitus ei kuitenkaan ole suostunut.

Tulonsiirrot lapsiperheille ovat jääneet selvästi 1990-luvun lamaa edeltänyttä tasoa alemmaksi. Indeksiin sidottu vähimmäisturvakin on jäänyt jälkeen ansiokehityksestä, mutta keskeiset lapsiperheiden tulonsiirrot, kuten lapsilisä tai kotihoidon tuki, eivät ole indeksiin sidottuja, ja niihin on tehty jälkeenjääneisyyteen nähden vähäisiä korotuksia vasta viime vuosina.

Opiskelijoiden toimeentulon parantaminen edellyttää laajempaa toimenpidekokonaisuutta, jonka osatekijät ovat

• opiskelijoiden asumislisän maksaminen ympärivuotisesti
• alle 20-vuotiaiden, perheettömien, itsenäisesti asuvien opiskelijoiden toisen asteen opintotuen määrän irrottaminen heidän vanhempiensa tuloista sekä
• kotona asuvien ja alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden opintorahan minimimäärän korottaminen kuukaudessa lapsilisän tasolle eli nykyisellään 100 euroon kuukaudessa.

Oikeudenmukainen yhteiskunta huolehtii myös niistä, jotka syystä tai toisesta ovat syrjäytyneet osallisuudesta ja hyvinvoinnista. Asunnottomien määrä on Suomessa edelleen korkea, ja kuntien taloustilanne uhkaa viedä viimeisenkin katon juuri asunnottomien yltä. Monista kansainvälisistä tuomioista ja huomautuksista huolimatta hallitus ei esitä kehyksessään määrärahoja, joilla paljuselleistä päästäisiin eroon tai katkaistaisiin uusintarikollisuuden kierre takaamalla kaikille vangeille mahdollisuus aktivointitoimiin.

Harmaa talous ja verotus

Valtio menettää vuosittain mittavia verotuloja harmaan ja mustan talouden takia. Lisäpanoksilla harmaan talouden torjuntaan pystyttäisiin lisäämään verotuloja merkittävästi. Hallitus ei selkeästi kuitenkaan halua säädellä epätervettä kilpailua ja kaksia työmarkkinoita synnyttävää rinnakkaistaloutta, sillä hallituksen kehyksissä osoitetut määrärahat muun muassa poliisin, tullin, syyttäjien, oikeuslaitoksen, verottajan ja työsuojelun osalta ovat riittämättömät.

Harmaa talous on saatava kuriin

• lisäämällä resursseja poliisille, tullille, syyttäjille, oikeuslaitokselle, verottajalle ja työsuojeluun harmaan talouden vastaiseen työhön
• kiristämällä rangaistuksia harmaan talouden harjoittamisesta
• ulottamalla joukkokanneoikeus koskemaan myös työmarkkinajärjestöjä.

Verotuksen painopistettä on siirretty valtionverotuksesta kuntatasolle ja välillisiin veroihin. Edellinen Vanhasen I hallitus poisti veron suurilta omaisuuksilta ja kevensi perusteettomasti suurten tulojen verotusta. Nykyinen Vanhasen toinen hallitus toteutti inflaation ylittävät mittavat veronkevennykset myös suuriin tuloihin. Oikeudenmukaisuus edellyttää, että suurten tulojen saajat ja suurten omaisuuksien omistajat osallistuvat sosiaaliturvan kustannuksiin merkittävällä panoksella. Palkkatulojen ja suurten pääomatulojen verotuksessa on merkittävä ero pääomatuloja saavien hyväksi.

Maailma on kriisissä, koska rahamarkkinoilta poistettiin sääntely ja jopa valvonta. Finanssitalous erkaantui täysin reaalitaloudesta. Toistuvat vakavat kriisit ovat todennäköisiä, ellei riittävää valvontaa ja sääntelyä toteuteta.

Tällä hetkellä tarvitaan sekä kansallista että kansainvälistä sääntelyä ja valvontaa estämään nykyisen kaltaisen taantuman toistuminen. Lisäksi yhteisvastuumme hyvinvointivaltion olemassaolosta edellyttää, että veropohjaamme laajennetaan siellä, missä selkeästi on maksukykyä. Maailmanlaajuisesti finanssialalla liikkuu kymmeniä miljardeja euroja päivittäin rahanvaihdossa, johdannaiskaupoissa ja osakekaupoissa. Pääsääntöisesti nämä rahan liikkeet tapahtuvat ilman minkäänlaista veroa.

Verotus on tehtävä oikeudenmukaisemmaksi siten, että

• pienimpien työ- ja etuustulojen verotusta kevennetään
• lisätään valtionosuuksia, jottei kunnallisverotus kiristyisi
• ryhdytään verottamaan suuria omaisuuksia varallisuusverolla
• poistetaan suurten pääomatulojen suosinta ja listaamattomien yritysten omistajien verotuksen erityiskevennys
• ulotetaan jätevero koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja ja ohjataan jäteverosta saadut tulot kunnille
• säädetää yleinen rahoitusmarkkinavero, joka toisi rahaliikenteen näkyviin, poistaisi epätervettä keinottelua ja laajentaisi samalla veropohjaa tuomalla valtiolle verotuloja.

Verotuksen kokonaistuotto tulee asettaa sellaiselle tasolle, että

• kansalainen saa tarvitsemansa palvelut syntymästä vanhuuteen
• kansalaisen toimeentulo voidaan turvata tulottomina kausina, mikä edellyttää myös vähimmäisetuuksien tason korottamista
• kansalainen saa mahdollisimman hyvät tiedolliset valmiudet koulussa ja muussa opetuksessa
• yhteiskunnan aineellista ja henkistä perustaa (infrastruktuuri, tiede, tutkimus ja kulttuuri) voidaan kehittää nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti.

Palvelujen turvaaminen

Kunnilla on keskeinen asema hyvinvointipalveluidemme saatavuuden ja saavutettavuuden varmistamisessa. Esitetty kehys ei kuitenkaan turvaa kuntatalouden kestokykyä ja uhkaa romuttaa suomalaisten tasa-arvoiset, laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut.

1990-luvun laman aikana lasten saamat peruspalvelut ohenivat sisällöltään ja osittain suorastaan vähenivät. Hyvästä talouskehityksestä huolimatta tilannetta ei korjattu sen enempää Vanhasen ensimmäisen kuin toisenkaan hallituksen aikana. Kunnissa säästetään yhä lasten ja lapsiperheiden palveluissa niin neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, päivähoidossa, kouluissa kuin kotihoidon palveluissakin.

Tulojen ehtyminen kunnissa heikentää niiden kykyä tuottaa peruspalveluita. Monissa kunnissa palveluita on pyöritettävä jopa velanottoa lisäämällä. Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta kasvaa nopeasti. Kuntien valtionosuudet ovat riittämättömät kunnollisten ja riittävien palvelujen takaamiseksi.

Suomen kuntaliiton mukaan kuntatalouden heikon kehityksen taustalla on laman vaikutusten lisäksi väestön ikärakenteen muutos. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen arvioidaan lisääntyvän kehyskaudella 2,5 miljardia euroa, mikä vastaa noin 3 prosenttiyksikön korotuspainetta kunnalliseen tuloveroon. Vasemmistoliiton mielestä tämä pahimmillaan kääntää tuloverot lopullisesti regressiivisiksi.

Suomen Kuntaliiton kuntien pelastusohjelman mukaan valtion on tultava kuntia vastaan ja osallistuttava kuntapalvelujen rahoituspohjan turvaamiseen osoittamalla kunnille yhteensä 500 miljoonan euron tulonlisäykset viimeistäin vuodesta 2011 alkaen. Liiton mukaan kuntien valtionosuuksia voidaan lisätä esimerkiksi korottamalla peruspalveluiden valtionosuusprosenttia, jolloin vaikutukset kohdistuvat tasaisesti kaikkiin kuntiin asukasta kohden. Yhden prosenttiyksikön korotus kasvattaa kuntien valtionosuuksia noin 200 miljoonalla eurolla.

Kuntaliiton ohjelma kuntien tulopohjan lisäyksistä perustuu pitkälti kuntien verotuksen kiristämiseen, jonka seurauksena verotuksen painopiste siirtyy entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan. Mielestämme verotuksen painopisteen tulee edelleen tuloverotuksessa olla tulojen suuruuteen perustuvassa progressiivisessa verotuksessa. Valtiolla on velvollisuus huolehtia kuntien rahoituspohjan riittävyydestä ja oikeudenmukaisesta verotuksesta.

Lähivuosina palveluja uhkaa valtion velkaantuminen.

PARAS-hanke päättyy kehyskaudella, eikä kunnilla vieläkään ole tietoa siitä, mihin suuntaan seuraavalla kehyskaudella palveluita ja kuntarakennetta muokataan lainsäädännöllä ja rahoituksella. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kuntien on mahdotonta tehdä pitkäjänteistä suunnittelua, kun kuntapäättäjiltä uupuu tieto, mitä muutoksia kunta- ja palvelukentässä tapahtuu lähivuosina.

Suurin osa suomalaisesta syrjäytymisen ennaltaehkäisy- ja hoitotyöstä lepää RAY- tai kuntarahoitteisten kolmannen sektorin yhdistysten varassa. Kehyskaudella tätä toimintaa uhkaa sekä kuntien supistuva tuki että RAY-rahoituksen pienentyminen. Tässä tilanteessa valtio ei voi ulkoistaa itseään vastuustaan kansalaisten hyvinvoinnista, vaan kolmannen sektorin arvokkaalle työlle on pikaisesti kehitettävä kestävä rahoituspohja, joka mahdollistaa pitkäjänteisen työn riittävässä laajuudessa.

Ympäristö ja luonto

Hallitus vihertää vain mainostoimiston laatimissa iskulauseissa, sillä käytännössä kehys leikkaa ympäristönsuojelusta. Ympäristötyömäärärahat alenevat nykytasosta, ympäristötoimien kehittämis- ja suunnittelurahoitus vähenee neljänneksellä, Itämeren suojelusta uupuu 5 miljoonan euron määräraha, rakennusten energiatehokkuustoimien rahoitus on riittämätön, määrärahoja kalustohankintoihin ympäristövahinkojen torjuntaan on leikattu muun muassa öljyntorjunnasta ja öljyntorjuntakeskuksesta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei hyväksy ympäristöministeriön lakkauttamista, mitä osa nykyisistä hallituspuolueista ajaa.

On perustellusti arvosteltu hallituksen luontoa ja ympäristönsuojelua koskevia päätöksiä. Hallituksen päätös tuoda eduskuntaan esitys kahdesta uudesta ydinvoimalasta ja ympäristönsuojelun itsenäisen aseman lakkauttaminen aluehallinnossa sekä muut vastaavat päätökset kuvastavat hallituksen piittaamattomuutta luonnosta ja ympäristöstä. Samaan sarjaan kuuluu myös ympäristöministeriön määrärahojen jatkuva leikkaaminen. Onkin syytä pelätä, että hallituspuolueissa on selvä aikomus rampauttaa ympäristöministeriö ja jossakin vaiheessa lakkauttaa se itsenäisenä ministeriönä.

Maatalouden ympäristötukia ei edelleenkään käytetä tehokkaasti ympäristönsuojeluun. Niiden ohjausvaikutus jää vähäiseksi.

Kehitysyhteistyö

Syyskuussa 2010 New Yorkissa on YK:n huippukokous, jossa arvioidaan, kuinka hyvin äärimmäisen köyhyyden poistamiseen tähtäävät ja Suomeakin sitovat vuosituhattavoitteet ovat edistyneet, kun 2/3 määräajasta on kulunut. Jo nyt on selvästi nähtävissä, että taloudellinen taantuma, ruoka-, polttoaine- ja rahoituskriisi, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä poliittisen sitoutumisen hiipuminen uhkaavat tavoitteiden toteutumista.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesi taannoin, ettei tuloksellisinkaan kehitysyhteistyö yksin riitä poistamaan äärimmäistä köyhyyttä. Vuosituhattavoitteiden toteutumista käsittelevässä raportissaan maaliskuussa hän korosti kansainvälisen talousarkkitehtuurin uudistamista ja erityisesti finanssimarkkinoiden sääntelyn kehittämistä.

Köyhyydellä ja ilmastonmuutoksella on selkeä yhteys. Siksi panokset ilmastonmuutoksen hillintään ovatkin tärkeitä, jotta kehitysmaiden köyhyys ei kärjisty entisestään. Tarvitsemme pikaisesti kansainvälisen ilmastosopimuksen, jossa myös sovitaan ilmastotoimien rahoituksesta tavalla, joka ei heikennä köyhyyden poistamiseen ja humanitääriseen apuun tarkoitettua rahoitusta.Suomalaiset kehitysjärjestöt ovat erittäin huolestuneita kehyspäätöksestä. Hallitus näyttäisi ottavan suurimman osan kehitysmaille luvatusta ilmastorahoituksesta kehitysavusta. Lisäksi hallitus laskee kehitysavun nousevan ensi vuonna 0,58 prosenttiin bruttokansantulosta. Kehyspäätöksessä prosenttiosuus jäädytetään "teknisenä oletuksena" tälle tasolle vuosina 2012—2014. Eli käytännössä hallitus ei enää tavoittelekaan saavuttavansa 0,7 prosenttia vuonna 2015.

Ulkoministeriön oman arvion mukaan tarvitsisimme noin 115 miljoonan euron lisäyksen varsinaiseen kehitysyhteistyöhön päästäksemme vuodeksi 2015 asetettuihin sitoviin tavoitteisiin. Hallitus esittää kehyksessään kuitenkin huomattavasti pienempää summaa ja vielä siten, että osa rahoituksesta ohjataan ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön.

Ilmastonmuutosrahoitus on turvattava kestävällä tavalla, mutta se ei saa tapahtua äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten kustannuksella.

Henkilöstövoimavarat ja valtion tuottavuusohjelma

Valtion tuottavuusohjelmasta on tullut irtisanomisohjelma. Sen sijaan hallinnon sisällöllinen kehittäminen on jäänyt toissijaiseksi.

Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueen henkilöstö on riittämätön estämään työehtorikkomuksia tai valvomaan työturvallisuutta ja työterveyshuoltoa koskevien säännösten noudattamista. Henkilöstövajauksen takia ei kyetä estämään myöskään verojen ja maksujen laiminlyöntejä. Samanaikaisesti hallitus kuitenkin on ajanut tarveharkinnan poistamista EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman kohdalla ja työlupien pidentämistä, mikä välttämättä edellyttäisi valvonnan vastaavaa tehostamista. Jos tällaista valvonnan lisäystä ei tehdä, uhkaa työvoiman rekrytointi EU:n ulkopuolelta johtaa palkkojen ja muiden työehtojen polkemiseen.

Ulkomaista vuokratyövoimaa käyttävät yritykset on velvoitettava ilmoittamaan tiedot henkilöstöstään sekä palkoista toimitettavista ennakonpidätyksistä, lähdeveroista ja sosiaaliturvamaksuista reaaliajassa verohallinnolle. Tilaaja/ pääurakoitsija/vuokratyövoiman käyttäjäyritys ja ulkomaisen työnantajan täällä oleva edustaja on asetettava vastuuseen verohallinnolle henkilöluettelon päivittämisestä ja tietojen todenperäisyydestä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei hyväksynyt hätäkeskusten määrän vähentämistä. Niiden määrä onkin nyt arvioitava uudestaan.

Yliopistouudistus ja yliopistojen rahoitus

Hallituksen mukaan yliopistojen rahoituksen turvaamisen ja toimintaedellytysten parantamisen piti olla yliopistolainsäädännön uudistamisen tarkoitus. Toisin on kuitenkin käynyt.

Yliopistouudistus on jo osoittanut oikean karvansa: uudistuksen sijaan sen tehtävänä on ollut kurjistaa erityisesti maakuntayliopistojen toimintamahdollisuuksia jopa siinä määrin, että yliopistot ovat joutuneet leikkaamaan perustoiminnoistaan, perusopetuksestaan ja vähentämään rajusti henkilöstöään. Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttamisen kaltaisia, alue- ja rakennepoliittisesti arveluttavia säästötoimia tehdään tulevina vuosina muissakin yliopistoissa.

Vastoin luvattua autonomiaa kehys leikkaa edelleen tuottavuusohjelman mukaisesti henkilötyövuosia yliopistojen perusrahoituksesta. Kehys ei vuoden 2012 jälkeen kata yliopistojen työttömyysvakuutusmaksuja.

Ilman korjausta kehykseen yliopistojen varsinaisista toimintamenoista leikkautuu 40 miljoonaa euroa työttömyysvakuutukseen ja tuottavuusohjelman seurauksena 10 miljoonaa.

Riittämätön rahoitus on jo johtanut siihen, että työuria yliopistoissa lyhennetään sekä alku- että loppupäästä. Määräaikaisia työsuhteita ei uusita eikä yliopistoille ole resursoitu niille tärkeitä harjoittelupaikkoja.

Säästötoimenpiteet eivät myöskään edistä pyrkimystä huippuopetukseen huippuyksiköissä. Kehyshän ei laskentakikkailustaan huolimatta paranna yliopistojen opettaja-opiskelijasuhdetta. Päinvastoin.

Yliopistouudistuksen seurauksena yliopistojen tasa-arvoisuus romuttui ja Suomeen on parhaillaan kehittymässä kahden tason yliopistoja: sellaisia, jotka kerryttävät varoja sekä valtiolta että elinkeinoelämältä, ja sellaisia, joille varoja ei kerry kummastakaan lähteestä.

Perusväylänpito: radat ja tiet

Vuonna 2010 perusväylänpitoon osoitetaan 888 miljoonaa euroa. Siitä käytetään tienpitoon 536 miljoonaa, radanpitoon 295 miljoonaa ja vesiväyliin 57 miljoonaa euroa. Radanpidon rahoituksessa korjausinvestointien osuus on 130—140 miljoonaa euroa. Tämä taso ei riitä korjausvelan pienentämiseen, vaan rataverkon kunto heikkenee edelleen. Korjausinvestointien tulisi olla vuosittain 190—200 miljoonaa euroa.

Hallituksen kehyspäätöksessä perusväylänpitoon osoitetaan 892,6 miljoonaa euroa vuodeksi 2011. Vuonna 2014 summa olisi 895,1 miljoonaa euroa. Radanpidon määrärahojen tulisi olla vuosittain 100 miljoonaa euroa suuremmat.

Kehyspäätöksessä mainitaan vuonna 2011 käynnistettävä Seinäjoki—Oulu-rataosan palvelutason parantaminen ja Rovaniemi—Kemijärvi-rataosan sähköistys. Kun ensin mainittuun on varattu vain 5 miljoonaa euroa, ei se valmistu tavoiteaikataulussa vuonna 2014 vaan joskus 2020-luvulla. Tällöin tähän asti käytetystä 200 miljoonan euron panoksesta ei saa hyötyä ennen kuin joskus 2020-luvulla. Ei ole kestävää, että VR joutuu rahoittamaan ratainvestointeja, kun kerran liikennöinti ja radanpito on jaettu eri tahoille ja VR maksaa korvauksen radan käytöstä.

Tienpitoon tarvitaan vähintään 100 milj. euron korotus nykytasoon tiestön rappeutumisen estämiseksi. Tämäkään lisäys ei riitä syntyneen korjausvelan kattamiseen.

Joukkoliikenne

Hallituksen oma energia- ja ilmastopoliittinen ohjelma edellyttää selkeästi nykyistä isompia panoksia joukkoliikenteen säilyttämiseen ja laajentamiseen.

Kaukojunaliikenteessä valtion ostot vuonna 2011 ovat 31,5 miljoonaa euroa. Kehyksen mukaan ostot seuraavana vuonna ovat enää 20 miljoonaa euroa. Tämä taso johtaa siihen, että kolmasosa ostoliikenteestä lakkaa.

Työllisyys- ja aktivointimäärärahojen riittämättömyys

Työllisyysmäärärahat osoittavat, että hallitus harjoittaa ennemminkin ideologista eriarvoistamispolitiikkaa kuin vastuullista talouspolitiikkaa. Kehys luo ja pitkittää työttömyyttä ja siten vaarantaa talouden tervehtymisen.

Pahenevan työttömyystilanteen johdosta tarvittaisiin vähintään 100 miljoonan vuosittainen korotus työvoimapolitiikan määrärahoihin ja saman suuruinen lisäys koulutusmäärärahoihin.

Aktiivitoimiin osoitetut määrärahat eivät vastaa tarvetta, ja ne on sidottu kehyksiin suhdanteista riippumatta sillä seurauksella, että työttömyys sekä pitkittyy että lisääntyy. Vasemmisto on useampaan otteeseen vaatinut näiden aktiivitoimien jättämistä kehyksen ulkopuolelle.

Kehys ei edes yritä poistaa pitkäaikaistyöttömyyttä. Lisäksi se pysyvästi vaarantaa ensimmäistä kertaa työmarkkinoille pyrkivien nuorten työllisyyden ja jopa työkyvyn.

Nuorten työttömyys pahenee keskimääräistä työttömyyttä nopeammin. Hallituksen lisäpanos nuorten työttömyyden ja syrjäyttämisen torjuntaan on näennäistä: määräraha ei kasva, vaan suuntaa ainoastaan työmarkkinatuen käyttöä uudella tavalla.

Nuorisotakuu ei toteudu. Siksi tarvittaisiin lisämäärärahoja muun muassa ammatilliseen koulutukseen, harjoittelupaikkoihin ja nuorten työpajatoimintaan.

Työ- ja elinkeinotoimistot toimivat kovan paineen alla. Asiakasmäärät yhtä virkailijaa kohti ovat hyvin kuormittavat. Esimerkiksi ammattitaidottomien nuorten neuvojalla saattaa olla yli kaksisataa asiakasta, vaikka juuri nuoret tarvitsevat yksilöllistä palvelua. Nuorisotyöttömyys kasvaa hurjasti, ja pitkäaikaistyöttömyyskin on kääntynyt kasvuun. Mitään äkillistä muutosta parempaan ei ole luvassa. Työttömien kokonaismäärä on liki 300 000, ja työttöminä työnhakijoina vuoden aikana käy toimistoissa huomattavasti enemmän väkeä.

Jatkuvat muutokset työttömyysturvalaissa ja työvoimapalvelulaissa tekevät asiakaspalvelutyön erityisen vaativaksi. Määräaikaisilla työntekijöillä ei kyetä paikkaamaan sitä vajetta, jonka valtion tuottavuusohjelma on aiheuttanut, mutta tilapäistä helpotusta he voivat tuoda.

Vasemmisto vaatii välittömästi lisämäärärahoja työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenoihin.

Hallitus syventää kehyksellään myös maahanmuuttajien syrjäytymistä ja työttömyyttä ja vahvistaa kaksia työmarkkinoita, joissa työehtoja poljetaan. Vasemmisto edellyttää, että kehyskaudella valtion kotouttamis- ja työllistämismäärärahoja lisätään nykyisestään tuntuvasti.

Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimien määrärahaa on korotettava. Suoriin, henkilöihin kohdistuviin toimiin kehyksissä varataan määrärahoja liian vähän. Taso on riittämätön, koska työtöntä kohden laskettu panostus laskee huomattavasti. On suuri vaara, että jopa 100 000 henkeä syrjäytyy työelämästä, jos pikaisiin toimiin ei ryhdytä.

Viime vuonna kansallista työllisyysmäärärahaa jäi käyttämättä yli 30 miljoonaa euroa. Tässä työttömyystilanteessa näin suuret määrärahasäästöt ovat kestämättömiä ja osoittavat heikkoa johtajuutta työ- ja elinkeinoministeriössä.

Turvallisuus ei rakennu asein

Kehys ei lisää kansalaisten turvallisuutta. Sen esitykset muun muassa pari- ja lähisuhdeväkivallasta vähättelevät sekä ongelman laajuutta että resurssitarvetta. Pelkästään oikeusministeriö esitti kuusinkertaista summaa pari- ja lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön verrattuna siihen, mitä kehys lopulta sai.

Kehys myös jäädyttää siviilikriisinhallinnan määrärahat kehyskaudeksi. Erilaisten kriisien runtelemassa maailmassa juuri siviilikriisinhallintaan panostaminen lisäisi ihmisten turvallisuutta.

Myös hallituksen päätös leikata lähialueyhteistyöstä yli kolmannes lisää turvallisuusuhkia. Onhan lähialueyhteistyöllä pystytty esimerkiksi vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan olemassaoloa, torjuttu ympäristöuhkia ja estetty hiv/aids-pandemian leviämistä.

Asemenojen sitominen indeksiin ei ole perusteltua.