Ehdotuksen pääasiallinen sisältö
Euroopan yhteisöjen komissio on 6 päivänä huhtikuuta
2005 tehnyt esityksen oikeus- ja sisäasioiden
rahoitusohjelmiksi kehyskaudeksi 2007—2013.
Komission esitys koostuu kolmesta puiteohjelmasta. Puiteohjelmista
on tarpeen säätää erillisillä lainsäädäntöinstrumenteilla,
koska niihin sisältyvillä tavoitteilla on erilaiset
oikeusperustat.
Perusoikeuksien ja oikeusasioiden puiteohjelma (KOM(2005)122)
koostuu neljästä esityksestä:
1. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 152 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin ja
neuvoston päätökseksi väkivallan
torjumista (Daphne) sekä huumetorjuntaa ja -tiedotusta
koskevan erityisohjelman perustamiseksi vuosiksi 2007—2013.
2. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 308 artiklan mukaisesti neuvoston päätökseksi
perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevan erityisohjelman perustamiseksi
vuosiksi 2007—2013.
3. Esitys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti
sen 31 artiklan ja 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti
neuvoston päätökseksi rikosoikeutta koskevan
erityisohjelman perustamiseksi vuosiksi 2007—2013.
4. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 61 artiklan c kohdan ja 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi
yksityisoikeutta koskevan erityisohjelman perustamiseksi vuosiksi
2007—2013.
Yhteisvastuun ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskeva puiteohjelma
(KOM(2005)123) koostuu neljästä esityksestä:
1. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätökseksi
Euroopan pakolaisrahaston perustamiseksi vuosiksi 2008—2013.
2. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 62 artiklan toisen kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin
ja neuvoston päätökseksi ulkorajarahaston
perustamiseksi vuosiksi 2007—2013.
3. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti
neuvoston päätökseksi kolmansien maiden
kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamiseksi
vuosiksi 2007—2013.
4. Esitys Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen
ja erityisesti sen 63 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätökseksi
Euroopan palauttamisrahaston perustamiseksi vuosiksi 2008—2013.
Turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskeva puiteohjelma (KOM(2005)124)
koostuu kahdesta esityksestä:
1. Esitys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 308 artiklan sekä Euroopan atomienergiayhteisön
perustamissopimuksen ja erityisesti 203 artiklan mukaisesti neuvoston
päätökseksi terrorismin ehkäisemistä,
torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman
perustamiseksi vuosiksi 2007—2013.
2. Esitys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti
sen 30 ja 31 artiklan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan
mukaisesti neuvoston päätökseksi rikosten
ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman
perustamiseksi vuosiksi 2007—2013.
Komissio esittää kolmelle puiteohjelmalle yhteensä noin
7,2 miljardia euroa vuosille 2007—2013.
Rahoitusohjelmilla pyritään edistämään
Haagin ohjelmassa ja perustuslakisopimuksessa määriteltyjen
tavoitteiden toteutumista. Keinoja ovat esimerkiksi taloudellisten
kustannusten oikeudenmukainen jakaminen, yhteistoiminnan lisääminen
sekä yhteisten toimintamallien kehittäminen.
Puiteohjelmat koskevat Suomessa useita ministeriöitä ja
hallinnonaloja. Tarvittavat toimivaltaiset viranomaiset pyritään
määrittelemään niin pian kuin
mahdollista.
Valtioneuvoston kanta
Yleinen kanta
Valtioneuvosto on rahoituskehyskannanotossaan (U 56/2004
vp) pitänyt tärkeänä,
että oikeus- ja sisäasioille annetaan
aiempaa enemmän painoarvoa tulevista rahoituskehyksistä päätettäessä.
Valtioneuvosto pitää perusteltuna rahoituksen
kasvattamista noin 50 prosentilla.
Valtioneuvosto tukee komission esitystä oikeus- ja
sisäasiain rahoituksen yhtenäistämiseksi
kolmen puiteohjelman alle. Valtioneuvosto on todennut kannanotossaan
(U 56/2004 vp), että uusien
rahastojen perustamiseen tulisi suhtautua periaatteessa kielteisesti.
Tässä yhteydessä on huomioitava, että komission
esittämät rahoitusinstrumentit eivät
ole teknisesti rahastoja, vaan niiden tarkoituksena on korvata aiempia
budjettivälineitä. Puiteohjelmien tarkoituksena
on selkeyttää aiemmin useiden eri budjettikohtien
alta rahoitettua toimintaa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä,
että puiteohjelmien tavoitteet ovat johdettavissa Haagin
monivuotisesta lainsäädäntöohjelmasta.
Yhteisön rahoitusta tulee suunnata toimenpiteisiin, joiden avulla
on saavutettavissa todellista lisäarvoa koko unionin sisäisen
turvallisuuden kannalta. Rahoituksen suuntaamisessa tulisi hyödyntää riskianalyysejä
niin,
että rahoitus suuntautuisi EU:n sisäisen turvallisuuden
kannalta keskeisimpiin kohteisiin.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan etusijalla rahoituksen
suuntaamisessa tulee olla ulkorajavalvonnan kehittäminen.
Ulkorajavalvonnan kehittämisellä ja puutteiden
korjaamisella voidaan vaikuttaa tehokkaasti koko unionin sisäiseen
turvallisuuteen, esimerkiksi vakavan rikollisuuden määrään.
Yhteisen viisumipolitiikan ja jäsenmaiden konsulaattien
yhteistyön vahvistaminen on tärkeä osa
monitasoista ulkorajaturvallisuuden järjestelmää.
Lisäksi myös laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan
torjuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota
rahoituksen suuntaamisessa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä unionin
suuntaamaa rahoitusta maasta poistamiseen, sillä unionin
alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten
määrän lisääntyessä yhä useampi
siirtyy edelleen muihin jäsenvaltioihin. Tehokkaasta palauttamispolitiikasta hyötyvät
näin kaikki jäsenvaltiot.
Ulkosuhteiden rahoitus tulee pääasiallisesti otsakkeesta
4. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että oikeus-
ja sisäasioiden ulkoiseen ulottuvuuteen liittyvien valmiuksien
rahoitus turvataan ulkosuhteiden rahoituksessa. Yhteistyö kolmansien
maiden kanssa esimerkiksi maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa
tulee huomioida tulevan rahoituksen yhteydessä temaattisena
ohjelmana toteutettavana ulkoisena toimena, kuten komissio on esittänyt.
Turvallisuuden ja vapauksien turvaamisen puiteohjelma ja perusoikeuksien
ja oikeuden puiteohjelma mahdollistavat kolmansien maiden osallistumisen
jäsenvaltioiden rahoittamiin projekteihin. Valtioneuvosto
pitää tärkeänä, että kolmansien
maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle
annetaan erityistä painoa erityisesti järjestäytyneen
rikollisuuden torjumiseen tähtäävissä hankkeissa.
Oikeuden alueen ohjelmien (perusoikeuksien ja oikeusasioiden
puiteohjelma erityisohjelmineen) osalta valtioneuvosto pitää tärkeänä,
että laajentuneessa unionissa rahoitusta voidaan suunnata
korruption torjuntaan, tuomioistuinlaitoksen ja syyttäjien
kansainvälisen toiminnan kehittämiseen sekä tuomareiden
ja syyttäjien kouluttamiseen.
Määrärahojen jaon perusteena olevien
kriteereiden ja tilastojen tulee olla mahdollisimman objektiivisia.
Komission esittämän hallintorakenteen vaarana
on, että rahaston kansallisesta hallinnosta muodostuu liian
raskas suhteessa rahastosta saatavaan hyötyyn. Komission
ehdottamaa hallintoa tulisikin tarkastella vielä erikseen.
Valtioneuvosto tukee komission esitystä raja-valvontaa
ja maahanmuuttoasioita koskevien kustannusten oikeudenmukaisesta
jakamisesta. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksellisesti
yhteisön rahoituksen suuntaamiseen kansallisiin hankkeisiin,
joilla ei ole osoitettavissa suoraa EU-tason lisäarvoa.
Esimerkiksi kansallisten huumausaineita koskevien tiedotuskampanjoiden
rahoittaminen yhteisön budjetista ei ole perusteltavissa.
Ohjelmakohtaiset alustavat kannat
Pakolaisrahasto.
Valtioneuvosto kannattaa Haagin monivuotisen lainsäädäntöohjelman
mukaisten tavoitteiden, erityisesti yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän,
kehittämisen priorisointia pakolaisrahaston rahoituskohteena.
Jos kotouttamisrahasto tietyssä laajuudessa perustetaan,
on valtioneuvoston mielestä tärkeää,
että se perustetaan yhteensovitetusti pakolaisrahaston
kanssa.
Ulkorajarahasto.
Komission esitys vastaa valtioneuvoston tavoitteita ulkorajavalvonnan
yhteisörahoituksesta. Esitys sisältää tärkeät
periaatteet, joiden mukaan ulkorajojen valvonta säilyy
jäsenmailla, rahasto ei korvaa kansallista rahoitusta ja
jäsenmailla on vapaus valita keinot ja toimintatavat komission
esityksen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Komissio on esittänyt, että yli puolella rahaston
varoista tuettaisiin yhdennetyn rajaturvallisuusjärjestelmän
perustamista ja matkustajavirtojen tehokasta hallintaa. Valtioneuvoston
kannan mukaan näiden tavoitteiden rahoitusosuutta voitaisiin
edelleen suurentaa.
Rahoitusta tulisi kohdentaa Euroopan unionin neliportaisen rajaturvallisuusmallin
niille osa-alueille, jotka soveltuvat rahaston tavoitteisiin. Tällaisia
ovat muun muassa kansallisten rajavalvontajärjestelmien
kehittäminen ja toimenpiteiden tukeminen lähtö-
ja kauttakulkumaissa (viisumipolitiikka ja viisumimenettelyt).
Komission esityksestä ei ilmene, miten eri kriteereitä painotetaan
määrärahojen jaosta päätettäessä.
Komission tulisikin vielä selventää määrärahan
jakokriteereitä ja perusteita.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan rahoituksen suuntaamisessa
tulee hyödyntää kansallisia ja rajaturvallisuusviraston
laatimia riskianalyysejä. Laadittavissa riskianalyyseissä ja
varoja jaettaessa on pyrittävä huomioimaan tilanteen kehittyminen
tulevaisuudessa siten, että varoja kyetään
käyttämään mahdollisimman ennakoivasti.
Ulkorajarahaston ja rajaturvallisuusviraston toimien liittymäpinnat
tulee määritellä mahdollisimman tarkasti
päällekkäisyyksien estämiseksi.
Rajaturvallisuusviraston asiantuntemusta tulee hyödyntää arvioitaessa
kansallisten ohjelmien vaikuttavuutta.
Kotouttamisrahasto.
Suomi pitää maahanmuuttajien kotouttamista
tärkeänä. Vastuu siitä kuuluu
ensisijaisesti jäsenmaille. Kolmansien valtioiden
kansalaisilla tulee olemaan merkittävä rooli jäsenmaiden
työmarkkinoilla unionin väestön ikääntyessä ja
vähetessä.
Oikeuspalvelun lausunnon mukaan päätöksen
ehdotettu oikeusperusta on ongelmallinen. Vaikuttaa siltä,
että kaikki komission esittämät erityistavoitteet
ja tukikelpoiset toimet eivät sellaisenaan olisi maahanmuuttopolitiikkaan
liittyviä oleskelua koskevia edellytyksiä, joita
perustamissopimuksen SEY 63 artiklan 3 kohdan a alakohdassa
tarkoitetaan. Oikeuspalvelun tulkinta on täysin mahdollinen,
mutta säännösten tulkinnasta voidaan
perustellusti olla eri mieltä. Suomen kanta rahaston perustamiseen
päätetään oikeusperustaongelman
ratkettua.
Suomi pitää tärkeänä kotouttamisrahaston
ja pakolaisrahaston yhteensovittamista.
Palauttamisrahasto.
Valtioneuvosto katsoo, että komission ehdotus on yleisesti
hyvä keino edistää palautusten tehokkaampaa
toteutumista unionista. Siten instrumentilla on mahdollisesti myös
ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Valtioneuvosto pitää myönteisenä,
että päätösesitys mahdollistaa
rahoituksen suuntaamisen laaja-alaisesti eri toimiin. Tämä mahdollistaa
sen, että jäsenvaltiot voivat ottaa omat tarpeensa
ja kunkin tilanteen erityispiirteet huomioon suunnitellessaan
rahaston alaan kuuluvia projekteja.
Komission esitykseen rahaston kohderyhmäksi eivät
kuuluisi ne turvapaikanhakijat, jotka ovat peruuttaneet turvapaikkahakemuksensa kesken
turvapaikkaprosessin. Suomessa hakemuksen peruuttaneille tehdään
maasta poistamispäätös raukeamispäätöksen
yhteydessä. Palauttamisen kokonaisvaltaisen hallinnoinnin
ja päällekkäisyyksien välttämiseksi
myös edellä mainitut henkilöt tulisi
sisällyttää rahaston soveltamisalaan.
Tämä on tärkeää erityisesti
siitä syystä, että yhteen projektiin
on mahdollista saada rahoitusta vain yhdestä rahastosta.
Komission ehdottamien jakokriteereiden valossa näyttäisi,
että valtiot, jotka huolehtivat asianmukaisesti
maastapoistamispäätösten täytäntöönpanosta,
eivät tulisi hyötymään rahastosta
samalla tavoin kuin valtiot, joiden alueella on suuria määriä laittomasti
oleskelevia henkilöitä. Esitetty jakosuhde ei
riittäväsi kannusta jäsenvaltioita huolehtimaan
maastapoistamispäätösten tosiasiallisesta
täytäntöönpanosta. Yllä mainituista
syistä valtioneuvosto katsoo, että määrärahojen
jakosuhteeksi tulisi määritellä 50—50.
Väkivallan torjuminen sekä huumetorjuntaa
ja -tiedostusta koskeva erityisohjelma.
Väkivallan torjuminen ja huumeiden käytön
ehkäisy -ohjelmassa yhdistyvät yhteisestä oikeusperustasta (SEY
152) johtuvasta syystä keinotekoisella tavalla väkivaltarikollisuuden
ja huumausainerikosten torjunta. Ohjelman erilaisten tavoitteiden
selkeää erottamista toisistaan tulisi harkita. Kansallisten
huumausaineita koskevien tiedotuskampanjoiden rahoittaminen yhteisön
budjetista ei ole perusteltavissa.
Perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskeva erityisohjelma.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan perusoikeuksien
ja kansalaisuuden ohjelmalla voidaan tukea myönteisten
ja kansalaisia lähellä olevien asioiden näkyvyyttä Euroopan unionissa
edellyttäen, että ohjelmalla ei tueta perusteilla
olevan perusoikeusviraston tehtävään nähden
päällekkäistä työtä ja
että ohjelman oikeusperustaa koskevat ongelmat ratkaistaan
käsittelyn edetessä.
Valtioneuvosto katsoo, että päätöksen
soveltamisala tulisi rajata komission ehdotusta selkeämmin
yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Ohjelman tavoitteet
tulisi muotoilla niin, että ne koskevat perusoikeuksien
kunnioittamisen varmistamista yhteisön toiminnassa niin,
että EY-tuomioistuimen oikeuskäytännössä syntyneitä rajoituksia
kunnioitetaan. Koska erityisten oikeusperustamääräysten
käyttö saattaisi johtaa päätöksentekomenettelyn
kannalta tilanteeseen, jonka yhteisön oikeuden mukaisuus
voidaan asettaa kyseenalaiseksi, valtioneuvoston lähtökohtana
on, että päätös voidaan antaa
komission esittämän oikeusperustan (SEY 308 artikla)
nojalla, mikäli siihen tehdään nämä tarkistukset.
Rikosoikeutta ja yksityisoikeutta koskevat erityisohjelmat.
Rikos- ja yksityisoikeuden erityisohjelmien osalta valtioneuvosto
pitää puolueettomia arviointijärjestelmiä keskinäistä luottamusta
vahvistavana ja hyvänä sitä, että rahoitusväline
on käytettävissä laadukkaiden arviointien toteuttamiseksi.
Käytännön oikeudellisen yhteistyön
kannalta myös tietokonepohjainen rikosrekisteritietojen
vaihtaminen ja muu tietojenvaihdon kehittäminen lisäävät
merkittävästi kustannuksia.
Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta
ja seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma.
Valtioneuvosto katsoo, että komission päätösehdotuksen
sisältämien toimenpiteiden yhteyttä yhteisölle
perustamissopimuksessa määriteltyihin tavoitteisiin
tulisi selkeyttää, jotta SEY 308 artiklan käyttäminen
oikeusperustana olisi mahdollista. Mikäli päätösehdotuksen
tarkoituksena on pelastuspalvelutoimeen liittyvät toimenpiteet,
päätös tulisi rajata nykyistä selkeämmin näihin.
Rikosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva
erityisohjelma.
Valtioneuvoston kannan mukaan ohjelman yleisissä tavoitteissa
tulisi näkyä selvemmin pyrkimys operatiivisen
yhteistyön tukemiseen.
Kolmannet maat ovat EU:n kannalta tärkeitä alueita
järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kannalta.
Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvän
jäsenmaiden ja kolmansien maiden yhteistyön kehittämisen
tulisi sisällyttää ohjelman tavoitteisiin.
Suomen kannalta esimerkkeinä voisivat olla järjestäytyneen
rikollisuuden vastaisen EU—Venäjä-toimintaohjelman
täytäntöönpanon tukeminen ja
Itämeri-yhteistyön puitteissa tapahtuvan lainvalvontaviranomaisten
välisen yhteistyön kehittäminen.
Myös tässä ohjelmassa (kuten väkivallan
torjuntaa ja huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevassa erityisohjelmassa)
yhdistyvät keinotekoisella tavalla hyvin erilaiset tavoitteet,
joita ovat 1) huumausaineiden tarjonnan ja salakuljetuksen torjunta
ja 2) rikoksen uhrien ja todistajien suojelun tukeminen. Myös
tämän ohjelman osalta samasta oikeusperustasta
johdetut mutta keskenään erilaiset tavoitteet
olisi selkeästi erotettava toisistaan.
Puutteet.
Valtioneuvosto pitää ongelmallisena sitä,
että puiteohjelmapaketti ei näyttäisi
sisältävän sellaista erityisohjelmaa,
jonka tavoitteet olisivat yhtenevät Eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston
(EUCPN) tavoitteiden kautta. Kuitenkin Haagin ohjelman mukaan EUCPN:ää olisi
ammattimaistettava ja vahvistettava, jotta rikoksentorjuntaverkosto
pystyisi tarjoamaan neuvostolle ja komissiolle asiantuntemusta tehokkaiden
rikoksentorjuntapolitiikkojen kehittämiseksi. Ehdotettujen
erityisohjelmien yleiset tavoitteet ja painopisteet eivät
tiedonantojen mukaan suuntaudu arkirikollisuuden torjuntaan siten
kuin se EUCPN:n piirissä ymmärretään.
Valtioneuvosto pitää puutteena sitä,
että uusista rahoitusohjelmista ei rahoiteta ARGOn tavoin
esimerkiksi lailliseen maahanmuuttoon liittyviä hankkeita.