Perustelut

Komission direktiiviehdotuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajien velvollisuudet säilyttää määrätyt tunnistetiedot, jotta ne voidaan toimittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille vakavien rikosten, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Euroopan parlamentti on hyväksynyt neuvoston yleisnäkemystä vastaavan direktiiviehdotuksen 14.12.2005. Samasta asiasta on vireillä myös neljän jäsenmaan aloite puitepäätösehdotukseksi, josta hallintovaliokunta on antanut lausunnot HaVL 19/2005 vp — U 42/2004 vp ja HaVL 22/2004 vp — U 42/2004 vp. Hallintovaliokunta ei ole lokakuussa 2005 antamassaan lausunnossa HaVL 19/2005 vp puoltanut puitepäätösehdotuksen hyväksymistä sen keskeneräisyyden vuoksi.

Eduskunta on puitepäätösehdotuksen yhteydessä edellyttänyt, että mahdollisen tallentamisvelvoitteen tulisi kohdistua vain sellaisiin teleyrityksen hallussa oleviin tunnistamistietoihin, joita jo säilytetään useita kuukausia osana laillisen verkko- ja viestintäpalvelun toteuttamista ja joiden tietojen säilyttämisaika voitaisiin harmonisoida ehdotettavan puitepäätöksen mukaisesti. Lisäksi on lähdetty siitä, että velvoite tulisi voida toteuttaa kohtuullisin kustannuksin, olemassa olevin teknisin ratkaisuin, teknologianeutraalisti ja tuleva tekninen kehitys huomioiden. Lisäksi on painotettu tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvien seikkojen merkitystä.

Nyt käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen keskeinen periaate on, että vain ne tiedot tallennetaan, jotka teleyritys tuottaa tai käsittelee, ja velvollisuus koskee vain saatavissa olevia tietoja sekä Internetin osalta pelkästään teleyrityksen omia palveluja. Sääntelyn perusteella ei missään tapauksessa tallenneta viestinnän sisältöjä. Direktiiviehdotuksen mukaisesti tallennettavien tietojen määrän voidaan arvioida olevan olennaisesti pienempi kuin puitepäätösehdotuksessa.

Komission direktiiviehdotuksen mukaan tietojen säilyttämisaika on kansallisesti valittavissa kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä. Tämä mahdollistaa eduskunnan edellyttämän enintään 12 kuukauden pituisen säilyttämisajan.

Direktiiviehdotuksen aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan huomattavasti alhaisemmat kuin puitepäätösehdotuksessa, minkä voidaan katsoa selittyvän direktiiviin tehdyistä täsmennyksistä ja tallennettavien tietojen rajauksista. Viestintäviraston arvion mukaan direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvat investointikustannukset olisivat 10—40 miljoonaa euroa ja vuotuiset käyttökustannukset alle 10 prosenttia investointikustannuksista. Valiokunta pitää perusteltuna kansallisessa valmistelussa omaksuttua lähtökohtaa, että tietojen tallentamisesta aiheutuvat kustannukset korvataan valtion varoista. On asianmukaista, ettei operaattoreille aiheudu tallentamisvelvoitteesta kohtuuttomia kustannuksia. Tietojen säilyttämisellä saavutettavan hyödyn tulee myös olla hyväksyttävässä suhteessa laajamittaisesta tietojen säilyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja yksityisyyden suojan riskeihin.

Saadun selvityksen mukaan tallennettavia tietoja ja tallentamisvelvoitteita koskevat rajaukset varmistaisivat myös sen, että sääntely on toteutettavissa olemassa olevin teknisin ratkaisuin. Valtioneuvoston kannassa on kuitenkin todettu direktiiviehdotuksessa olevan erityisesti IP-liikenteen tunnistamistietojen vaatimuksissa kohtia, jotka voidaan toteuttaa vain osittain, ja tallentamisesta aiheutuisi huomattavia kustannuksia. Valiokunta katsoo, että asiaan on syytä kiinnittää huomiota, mikäli direktiivin teksti ei kirjelmän antamisen jälkeen ole tältä osin tarkentunut.

Tietosuojan näkökulmasta on periaatteellista muutosta nykytilanteeseen nähden pidettävä merkittävänä. Direktiivissä säädettäisiin nimenomaan velvollisuudesta tallentaa määrättyjä teletunnistetietoja, ja tietoja tultaisiin säilyttämään tulevia viranomaistarpeita varten. Perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan vakiintuneen linjauksen mukaan henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita rekisteröinnissä ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, tietojen sallitut käyttötarkoitukset tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Lisäksi näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja yksityiskohtaista.

Tietosuojan keskeiset periaatteet on valiokunnan näkemyksen mukaan otettu direktiiviehdotuksessa asianmukaisesti huomioon. Tietosuojadirektiiviä ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä sovellettaisiin direktiivin nojalla säilytettäviin tietoihin. Kunkin jäsenvaltion on kansallisessa lainsäädännössään määritettävä noudatettavat menettelyt ja säilytettävien tietojen saannin edellytykset ottaen huomioon välttämättömyyden ja suhteellisuuden vaatimusten täyttyminen sekä EY-oikeuden ja kansainvälisen julkisoikeuden asiaan liittyvät säännökset ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset. Direktiiviehdotukseen sisältyy myös erityinen tietosuojaa ja tietoturvaa koskeva säännös säilytettävien tietojen käsittelyssä noudatettavista vähimmäisperiaatteista. Direktiivissä säädettäisiin myös muun muassa jäsenvaltion velvollisuudesta nimetä erityinen valvontaviranomainen sekä toteuttaa täysimittaisesti oikeuskeinoja, vastuuta ja sanktioita koskevien säännösten kansalliset täytäntöönpanotoimet. Sanktioiden osalta direktiivi mahdollistaa sekä hallinnolliset että rikosoikeudelliset seuraamukset.

Valiokunta pitää tärkeänä direktiivin säännöllistä uudelleentarkastelua. Tietojen säilyttämisestä vakavan rikollisuuden tutkinnalle, selvittämiselle ja syyteharkinnalle saatavan hyödyn määrää sekä vaikutuksia muun muassa yksityisyyden suojan kannalta tulee voida jatkossa arvioida, jotta voidaan päätellä, onko tietojen säilytysvelvollisuuden avulla päästy tavoiteltuihin päämääriin ja onko direktiiviä tarvetta muuttaa. Tässä yhteydessä on aiheellista kiinnittää huomiota muun muassa tietojen säilytysaikoihin ja tallennettavien tietojen tarpeellisuuteen, tietojen tallentamisesta aiheutuviin kustannuksiin sekä teknologian nopeaan kehitykseen. On tärkeää, että jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaiset on kytketty arviointiin mukaan. Valiokunta pitää myös tervetulleena komission aikomusta perustaa laajapohjainen, eri viranomaisten, sähköisen viestintäteollisuuden ja Euroopan parlamentin edustajista koostuva ryhmä teknistä kehitystä koskevien neuvojen ja parhaiden käytänteiden jakamiseksi.

Saadun selvityksen perusteella Suomen esittämät kannanotot ovat toteutuneet direktiiviehdotuksessa varsin pitkälle. Esimerkiksi Internet-tietojen osalta Suomen vaatimat rajaukset ovat toteutuneet. Paikkatietojen tallentamista on rajattu Suomen toivomalla tavalla. Komitologiamenettelystä on luovuttu. Oikeusperusta on toteutunut Suomen näkemysten mukaisesti.

Valiokunta toteaa, että komission direktiiviehdotus merkitsisi varsin olennaisia muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön, muun muassa sähköisen viestinnän tietosuojalakiin. Myös direktiivin johdanto-osaan sisältyy useita Suomen tärkeinä pitämiä asioita. Siinä esimerkiksi tarkennetaan teleyritysten ja saatavilla olevan tiedon määrittelyä ja korostetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista sekä perusoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista. Johdannossa todetaan myös muun muassa, että direktiivin tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa tietojen säilyttämisteknologiaa, joka on kansallisella tasolla ratkaistava asia. Valiokunta tähdentää myös johdanto-osan kannanottojen merkitystä direktiiviä implementoitaessa. Lopuksi valiokunta toteaa, ettei sillä ole huomautettavaa siihen, että Suomi ilmoittaisi käyttävänsä direktiivin suomaa mahdollisuutta Internet-tietojen tallentamista koskevaan lisäaikaan.