Taustaa

Lausunnossaan SuVL 1/2005 vp suuri valiokunta antoi tukensa Lissabonin strategian paremmalle kohdentamiselle kasvuun ja työllisyyteen. Valiokunta kuitenkin korosti sitä, että "tämä ei saa merkitä strategian muiden ulottuvuuksien unohtamista, sillä kasvuun ja työllisyyteen keskittymällä voidaan saada aikaan kestäviä tuloksia vain, jos samalla päättäväisesti sitoudutaan myös sosiaalisen ulottuvuuden ja ympäristön osalta kestävään kehitykseen. Kestävä kehitys ja ympäristönäkökulma sekä Euroopan sosiaalisen mallin vahvistaminen ovat perusratkaisuja, joihin Lissabonin strategian konkreettisten toimenpiteiden tulee perustua."

Valiokunta korosti myös sitä, että Lissabonin strategian vaatimien uudistusten tekemisessä ja niiden seurannassa on painotettava laajan poliittisen sitoutumisen tarvetta ja laajaa osallistumista. Kansalliset parlamentit, työmarkkinajärjestöt ja muut sidosryhmät on saatava mukaan strategian toteuttamiseen.

Yleistä strategian toteuttamisesta ja Suomen toimintaohjelmasta

Suuri valiokunta voi yhtyä valtiovarainvaliokunnan arvioon, jonka mukaan EU ei ole tällä hetkellä lähelläkään niitä tavoitteita, jotka se asetti viisi vuotta sitten. Lissabonin kunnianhimoiset tavoitteet ovat karanneet yhä kauemmaksi, ja unionin kehitys on polkenut paikallaan. Koko unionin tulevaisuuden kannalta onkin aivan ratkaisevaa, että viimeistään tässä vaiheessa jäsenmaat sitoutuvat aidosti uudistusten täytäntöönpanoon ja ryhtyvät toteuttamaan niitä myös konkreettisesti. Jäsenmaiden erityisongelmien huomioon ottaminen ei saa muodostua esteeksi unionin kehitykselle, vaan kilpailukykyinen ja taloudellisesti vahva unioni edellyttää kaikkien jäsenmaiden panosta ja ponnistuksia yhdessä sovittujen päämäärien saavuttamiseksi.

Suomi on menestynyt monissa kansainvälisissä arvioinneissa erittäin hyvin ja Suomen talous on todettu varsin kilpailukykyiseksi. Valiokunnan mielestä monet Suomessa toteutetut uudistukset ja hankkeet voivat toimia hyvinä esimerkkeinä myös muille EU-maille. Onkin tärkeää, että kansalliset toimintaohjelmat ovat vertailukelpoisia ja että jatkossa vertaisarviointia tehostetaan.

Suomen kansallisesta toimintaohjelmasta valtiovarainvaliokunta toteaa, että toimenpideohjelma on sinänsä perusteellinen ja siinä on tuotu esille monipuolisesti ja avoimesti suomalaisen yhteiskunnan suuria haasteita.

Ohjelmassa on käsitelty Suomen toimintaympäristön keskipitkän ja pitemmän aikavälin keskeisiä kysymyksiä, kuten väestön ikärakenteen nopeaa heikkenemistä, työvoiman määrän kääntymistä laskuun, julkisen talouden tasapainoa, yritysten ja kotitalouksien toimintaympäristön kannustimia sekä työllisyyden ja tuottavuuden kehitystä. On kuitenkin huomattava, että toimenpideohjelmaan ei sisälly uusia avauksia, vaan se perustuu lähinnä jo olemassa oleviin asiakirjoihin, kuten hallitusohjelmaan, valtiontalouden kehyksiin vuosille 2006—2009, hallituksen strategia-asiakirjaan sekä Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraporttiin. Ohjelmassa mainituista toimenpiteistä osa on uudistuksia tai hankkeita, jotka ovat muutoinkin jo toteutumassa.

Ohjelman painotukset ja sen suhde muihin politiikkoihin

Suurelle valiokunnalle antamassaan lausunnossa eduskunnan hallintovaliokunta pitää myönteisenä, että Suomen kansallisessa toimenpideohjelmassa lähtökohtana on talouden, työllisyyden ja sosiaalisen koheesion keskinäinen riippuvuus. Hyvinvointipalvelut, tasa-arvo, ihmisen vahva perusturva ja turvallisuus ovat osa vahvaa kilpailukykyä, joiden merkityksen voidaan arvioida tulevaisuudessa jopa kasvavan. Valiokunta pitää tärkeänä yhteistyötä työmarkkina- ja elinkeinojärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen sektorin kanssa tavoitteita toteutettaessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että Suomen kansallisessa Lissabon -toimenpideohjelmassa tavoitellaan taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Valiokunta toteaa edelleen, että maissa, joissa panostetaan sosiaaliseen suojeluun, myös talouden ja työllisyyden kehitys on suotuisampaa. Parhaiten Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ovat menestyneet Ruotsi, Tanska ja Suomi, joissa on verorahoitteinen hyvinvointijärjestelmä ja laaja julkinen sektori. Toimenpideohjelman mukaan talouspolitiikan ja muun yhteiskuntapolitiikan keskeinen tehtävä on varmistaa, että kilpailukyvyn edellyttämä uudistuminen kohottaa väestön hyvinvointia, lisää työllisyyttä, parantaa ympäristön tilaa ja lisää sosiaalista koheesiota. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä, että ohjelma lähtee vahvemmin näiden eri alueiden keskinäisestä riippuvuudesta ja niiden välisen tasapainon tärkeydestä kuin komission tiedonanto. Taloudellinen vakaus ja talouskasvu ovat tärkeitä hyvinvointijärjestelmän kannalta. Toisaalta taloudellinen kasvu edellyttää hyvin toimivia hyvinvointipalveluita ja riittävää sosiaaliturvaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että taloudellisen kasvun ja sosiaalisen koheesion nykyistä parempi tasapaino ilmenee myös konkreettisissa toimenpiteissä toimenpideohjelmaa toteutettaessa.

Eduskunnan ympäristövaliokunta toteaa, että kestävä kehitys -näkökulma tuli osaksi Lissabonin strategiaa Göteborgin huippukokouksen tuloksena. Uudistetussa Lissabonin strategiassa kestävä kehitys on aikaisempaa vankempi osa kasvun ja työllisyyden edistämistä painottavaa strategiaa. Lissabonin strategia ja kestävän kehityksen strategia luovat yhdessä perustaa eurooppalaiselle talous- ja yhteiskuntamallille.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi on riittävän houkutteleva sijoituspaikka korkeaa osaamista vaativalle tutkimus-, kehitys-, innovaatio- ja yritystoiminnalle. Suomen houkuttelevuutta voidaan merkittävästi lisätä synnyttämällä kansainvälisen tason osaamiskeskittymiä maamme eri osiin. Suomen vahvuuksia on kyettävä hyödyntämään selvästi aiempaa laajempana kokonaisuutena, jossa yhdistyvät korkeatasoinen tiedeosaaminen, hedelmällinen innovaatioympäristö, korkeatasoiset hyvinvointiyhteiskunnan palvelut sekä puhdas ja viihtyisä elinympäristö.

Investointeja tietoon ja innovaatioihin

Panostukset T&K-toimintaan ja innovaatioihin — innovaatioiden lisääminen myös kysynnän kautta

Eduskunnan sivistysvaliokunta on lausunnossaan pitänyt myönteisenä sitä, että Suomessa julkisia tutkimus- ja kehitysvaroja lisätään vuosittain 5—7 prosentilla, millä pyritään vaikuttamaan siihen, että T&K-investointien bruttokansantuoteosuus nousisi neljään prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Sivistysvaliokunta korostaa, että Suomen kansantaloudelle neljän prosentin BKT-tason saavuttaminen on välttämätöntä osaamisperustaisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Valtiovarainvaliokunta puolestaan toteaa, että kansainväliset haasteet huomioiden tavoitteita voi olla joiltakin osin syytä nostaa vielä korkeammalle. Esimerkiksi osaamisen ja innovaatiopolitiikan suhteen Suomen valitsemat toimintalinjat ovat sinänsä osoittautuneet onnistuneiksi, mutta T&K-panostukset eivät kuitenkaan ole vielä tuottaneet riittävästi uusia innovaatioita ja yrityksiä. Lisäksi myös monet muut EU- ja Kaukoidän maat ovat niin ikään omaksumassa osaamiseen ja innovaatioihin perustuvan strategian. Globalisaation edetessä kilpailu parhaista osaajista ja yrityksistä lisääntyy. Menestyäkseen myös jatkossa Suomen on edelleen vahvistettava muun muassa sellaisia toimia, joilla kansainvälisiä innovatiivisia yrityksiä ja huippuosaajia kyetään houkuttelemaan Suomeen.

Sivistysvaliokunnan lausunnossa todetaan myös, että tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnattujen resurssien vaikuttavuutta pyritään nostamaan valitsemalla entistä tarkemmin kehittämisalueet ja luomalla kansainvälisesti kilpailukykyisiä tieteen ja teknologian huippuyksiköitä ja osaamiskeskittymiä. Käytännössä tämä tarkoittaa pidemmälle menevää erikoistumista aloille, joilla voidaan kehittää Suomeen maailmanluokan osaamista. Korkeakoulujen tulee profiloitua vahvuuksiensa mukaisesti, jolloin päästään rakentavaan yhteistyöhön korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa sen sijaan, että kilpailtaisiin samoilla aloilla. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että korkeakoulut tunnistavat aiempaa paremmin omat vahvuus- ja osaamisalueensa. EU:n rakennerahastovarojen osalta valiokunta toteaa, että niiden kohdentaminen nykyistä voimakkaammin innovaatio- ja T&K-toimintaan on perusteltua.

Talousvaliokunnan lausunnossa todetaan, että komission lähestymistapa aiheeseen painottuu hyvin pitkälle innovaatioiden rahoitukseen. Tämä on talousvaliokunnan näkemyksen mukaan liian suppea näkökulma, ja sitä tulisikin laajentaa valtioneuvoston esittämään suuntaan. Kyse on laajasta osaamisen kehittämisen ja hyödyntämisen kattavasta kokonaisuudesta, jossa tulisi joustavasti saada käyttöön yhteisön voimavarat niin tiedeyhteisöissä kuin yrityksissäkin. Yritysten roolia ei tältä osin voi liikaa korostaa. Ilman kasvuun ja kehittymiseen houkuttelevaa yritysilmapiiriä ei synny innovaatioiden kysyntää eikä uutta liiketoimintaa.

Ympäristöinnovaatiot ja -teknologia

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että ympäristöteknologiat ovat olleet jo pitkään T&K-toiminnan painopiste Suomessa, mutta alalla on vielä huomattavaa kasvupotentiaalia. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa ympäristöteknologian kehittymistä vahvistetaan ja suomalaisen ympäristötekniikan ja -osaamisen vientimahdollisuuksia tehostetaan.

Ympäristövaliokunnan mukaan ekoinnovaatioihin liittyy suuria mahdollisuuksia niin ympäristön tilan kuin kilpailukyvyn kannalta ja näitä tulee edistää ympäristöteknologian toimintaohjelman toteuttamiseksi onnistuneesti. Ekoinnovaatioiden edistämistavoite liittyy myös vahvasti komission kestävän kehityksen strategian tavoitteeseen valmistella kestävän tuotannon ja kulutuksen toimintaohjelma.

Yrittäjyyden, tuottavuuden, sisämarkkinoiden ja avoimen maailmantalouden edistäminen:

Sisämarkkinoiden ja tuottavuuden edistäminen

Eduskunnan talousvaliokunta katsoo, että Lissabonin tavoitteiden toteuttaminen edellyttää jäsenmailta sitoutumista niin sisämarkkinoiden kuin globaalin taloudenkin kehittämiseen. Yhteisön sisällä on ollut viime aikoina selvästi nähtävissä paineita protektionismin lisäämiseen erityisesti suhteessa kolmansiin maihin. Tämän kaltainen ilmapiiri ei anna hyvää pohjaa jatkotyölle, ja Suomen tulisikin voimakkaasti ajaa valtioneuvoston kannan mukaista globalisaation mahdollisuuksia ja avoimen maailmantalouden merkitystä painottavaa näkökulmaa.

Talousvaliokunta haluaa painottaa erityisesti palvelusektoria, joka kattaa laajan kirjon aloja rakentamisesta rahoitusmarkkinoihin. Palvelujen sisämarkkinoiden avaaminen tulisi nykyistä selkeämmin nähdä kansallisena etuna ja mahdollisuutena sekä yrityksille että kuluttajille. Työn tuottavuuden lisääminen on haaste koko EU:lle. Suomen osalta sitä kaivataan erityisesti palvelusektorilla. Saadaksemme täyden hyödyn avautuvista markkinoista Suomen tulee panostaa uusiin teknologia-, palvelu- ja toimintatapainnovaatioihin, joiden merkitys hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta tulee valiokunnan näkemyksen mukaan kasvamaan entisestään.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mukaan sosiaalisen suojelun alalla toimenpiteet kohdistuvat ennen muuta julkisen sektorin toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden lisäämiseen ja palvelujen kehittämiseen. Valiokunta korostaa, että erityisesti toimenpideohjelmassa mainituilla palvelutuotannon rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisella, erikoistumisen ja suurempien kokonaisuuksien hyödyntämisellä sekä tieto- ja viestintätekniikan käytön tehostamisella voidaan parantaa julkisen sektorin vastuulla olevien palvelujen saatavuutta ja laatua. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hyvinvointipalvelujen kilpailuttamisessa tulee ottaa huomioon näiden palvelujen erityinen luonne ja turvata kansalaisille pitkäjänteiset ja laadukkaat palvelut. Myös yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet ja voimavarat tulee hyödyntää ja turvata niiden toimintaedellytykset kilpailun avautuessa.

Pk-yritysten tukeminen

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mukaan komission toimenpidelinjauksessa pk-yritysten liiketoimintapotentiaalin vapauttamisesta ehdotetaan muun muassa hallinnollisten kustannusten mittausmenetelmien käyttöön ottamista, jotta saataisiin vertailutietoa kunkin maan hallinnollisten rasitteiden määrän arvioimiseen. Valiokunta pitää näitä ehdotuksia kannatettavina samoin kuin ehdotuksia ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi. Olennaista Suomessa olisi saada nostettua yrittäjähalukkuutta ja vähentää epäonnistumisen pelkoa. Pk-yritykset tarvitsisivat myös tukea innovaatiotoimintaa edistävän kehittämistyön käynnistämiseen.

Ympäristövaliokunta korostaa, että pienet ympäristöteknologiayritykset tarvitsevat tukea kaupallistamisen ja markkinoinnin kehittämisessä, viennin edistämisessä ja vientimarkkinoiden tarpeiden ja potentiaalin kartoittamisessa. Yritysten verkottuminen ja kumppanuuksiin perustuvien liiketoimintamallien luominen on tärkeää markkinauskottavuuden saavuttamiseksi kriittisen massan kautta. Yritysrahoitusta tulee määrätietoisesti edistää tukemalla pilottihankkeita ja referenssilaitoksia. Uudet rahoitusmallit ovat tarpeen ympäristöteknologiainvestointien riskien jakamiseksi. Valiokunta katsoo, että uusien teknologiahankkeiden syntymisen kannustamiseksi tarvitaan selkeitä, pitkän aikavälin linjauksia, joiden varaan toimijat voivat perustaa kannattavuuslaskelmansa ja investointipäätöksensä.

Työelämän kysymykset osana globalisaatioon ja ikääntymisen haasteisiin vastaamista

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa työelämään ja tasa-arvoon liittyvien muutosten merkitystä myös strategian muiden painopistealueiden tavoitteiden saavuttamisessa. Työpaikoilla tehtävät työilmapiiriä ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia koskevat uudistukset ovat välttämättömiä, jotta osaamiseen ja innovaatioihin tehdyistä panostuksista saadaan enemmän hyötyä tuottavuuden kasvuna ja lisätyöpaikkoina ja luodaan siten hyvinvointia Suomelle ja Euroopalle.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mukaan keskeinen edellytys työpaikkatason innovaatiotoiminnalle on koko henkilöstön osaamisen jatkuva ylläpito ja kehittäminen. Ottaen huomioon, että pulaa työvoimasta uhkaa ensimmäisenä tulla juuri ammattityöntekijöistä, tärkeää olisi, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta näissä tehtävissä työskentelevien osaamisen ylläpitoon ja kehittämiseen kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Korkea osaaminen ja ammattitaidon jatkuva kehittyminen helpottaisivat myös työpaikan vaihtoa tuotantorakenteen muutos- ja saneeraustilanteissa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mukaan komission nk. joustoturvaa (flexisecurity) koskeva muotoilu voi olla tulkittavissa niin, että edellytykset sosiaalisesti yhtäläiselle kohtelulle voivat syntyä vain purkamalla työelämän turvarakenteita. Valiokunta ei pidä perusteltuna, että työelämän ja kilpailukyvyn kehittämisessä valitaan kustannuskilpailuun perustuva tie. Se ei olisi sellainen valtioneuvoston hyväksymän kilpailukykystrategian mukainen, osaamisen kehittämistä korostava "korkean tien" valinta, jota myös ILO:n globalisaation sosiaalista ulottuvuutta tutkinut komissio kehittyneille maille suosittaa. Tuottavuutta ja kilpailukykyä tuleekin kustannuskilpailun sijasta hakea innovaatioihin ja osaamiseen perustuvasta työelämän kehittämisestä. Turvalliset työsuhteet ovat keskeinen edellytys työntekijöiden luovuuskapasiteetin hyödyntämiselle.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa huomautetaan, että komission arviossa Suomen kansallisesta Lissabon-uudistusohjelmasta katsotaan, että enemmän huomiota tulisi kiinnittää muun muassa maahanmuuttajien ja vajaakuntoisten integroimiseen työmarkkinoille. Valiokunta yhtyy komission näkemykseen ja korostaa, että maahanmuuttajat ja vajaakuntoiset muodostavat merkittävän työvoimareservin, joka tulisi saada nykyistä paremmin käyttöön. Maahanmuuttajien ja vajaakuntoisten työssäkäyntimahdollisuuksien parantaminen ehkäisee myös syrjäytymistä ja vähentää heihin kohdistuvia syrjiviä asenteita.

Energia ja infrastruktuuri

Talousvaliokunta katsoo, että komission merkittävimpänä uutena avauksena on energiapolitiikan nostaminen neljän tärkeimmän prioriteetin joukkoon. Valiokunta pitää tätä erittäin tarpeellisena lisäyksenä. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen ja yhteisön tuontienergiariippuvuuden vähentäminen on yksi keskeisistä tekijöistä Lissabonin strategian toteutumisen kannalta pitää valtioneuvoston yhteistä energiapolitiikkaa koskevia kantoja jossain määrin varovaisina. Energiasektorin osalta valtioneuvosto näkee tarvetta yhteisötason toimille lähinnä kansainvälisen yhteistyön osalta. Valiokunta katsoo, että Suomen sisämarkkinoiden toimivuutta ja kehittämistä koskevan yleislinjan tulisi nykyistä selkeämmin koskea myös energiasektoria, jolla on tässä suhteessa vielä suuria haasteita edessään.

Ympäristövaliokunnan mukaan komission raportissa korostetaan aikaisemmasta poiketen energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä sekä EU:n yhteisen energiapolitiikan tarvetta. Energiakysymysten merkityksen vahvistumista Lissabonin strategiassa voidaan pitää ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen kannalta myönteisenä, mutta huomiota on kiinnitettävä samanaikaisesti siihen, että vähemmälle huomiolle jääneet ympäristöteknologian ja ekoinnovaatioiden edistämiset saavat jatkossa yhä vahvemman roolin.

Ympäristövaliokunta toteaa, että Suomen kansalliseen toimenpideohjelmaan on sisällytetty vain viittauksia valmisteilla olevaan energia- ja ilmastostrategiaan. Toimenpideohjelman täydentäminen tältä osin onkin tarpeen strategian tultua hyväksytyksi.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää hyvänä, että yksi ohjelman painoalueista käsittelee tieto-, viestintä- ja liikenneyhteyksien parantamista. Tärkeänä osatekijänä on myös tietoyhteiskunnan tarvitseman infrastruktuurin parantaminen ja informaatioteknologian käytön edistäminen. Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma ja laajakaistastrategia ovat keskeiset välineet, joilla haasteisiin vastataan. Valiokunta kiinnittää huomiota tietoturvallisuusnäkökohtiin ja katsoo, että strategiassa tulee kiinnittää huomiota verkkoturvallisuuden kehittämiseen.

Hallintovaliokunta toteaa, että harvaan asutuilla alueilla ja maaseudulla esimerkiksi vähenevä ja ikääntyvä väestö, pitkät etäisyydet ja huono saavutettavuus asettavat erityisvaatimuksia muun muassa kunnallisille palveluille, infrastruktuurille ja elinkeinotoiminnan edellytyksille. Valiokunta korostaa alueiden erilaisuuden tunnistamista ja vahvaa panostamista osaamiseen ja innovaatioihin. Suurilla kaupunkiseuduilla on oma erityisasema alueellisessa kehityksessä ja kansantalouden vetureina.